Mitä luulit että lapsi muistaa kesälomareissuista ja mitä hän/tai itse todella muistat?

mustikassa ja tehtiin retki lintutornille.

Olimme myös Särkänniemessä, Linnanmäellä, Vuokrattin saaresta mökki pariksi päivää ja käytiin Ruotsinristeilyllä.

Turhaa rahanmenoa siis kaikki muu, olisi lapsen puolsta pysytellä ihan kotikulmilla.

miten matkaillaan.

Meillä on lapset olleet aina mukana matkoilla ja nyt ovat hyvin luontevia hommassa. Eivät jännitä lentokenttiä, eivät vieraannäköisiä ihmisiä tai ruokia, ovat joustavia aikataulujen suhteen, tietävät miten lentokoneessa ollaan jne.

ja uiminen kuulemma. Myös sukeltaminen, mustikoitten poimiminen ja mun pienen kummitytön hoitaminen.

kun oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Silloin hän kykenee "arkistoimaan" ne päähänsä.



Eli käytännössä kaikki alle kouluikää tehdyt jutut unohtuu. Lapsi saattaa muistaa ne vuoden verran, mutta sitten ne unohtuu. Pitkäaikaiseen muistiin ne eivät tartu.



Olimme etelässä kun esikoinen oli 3 vuotta. Hän muisti matkan noin vuoden verran, sitten se hämärtyi. Nyt kun kysyimme muistaako hän sieltä mitään, niin ei yhtään mitään että koko matkaa olisi ollutkaan. Lapsi nyt 7.



Jos "muistikuvia" on, ne ovat syntyneet myöhemmin kun on katsottu kuvia tai joku on asiasta kertonut.

matkailu avartaa, se on selvä. Meillä tosin kun ollaan kansainvälisessä päiväkodissa oltu jo vuosia, on ne "vieraamman" näköiset ihmiset tulleet jo tutuiksi.



Erilaisia ruokia ollaan aina maisteltu, käymme myös paljon etnisissä paikoissa syömässä. Lapsemme 5v suurinta pikaruokaherkkua on sushi :)



En yhtään tarkoita väheksyä matkailun tärkeyttä ja niinkuin kerroin että itsekkin matkustelemme, mutta ihan mielenkiinnosta olisi kiva tietää mitä teidän lapsennen muistaa matkoista? Mikä on ollut SE juttu? Kun yleensä se on joku ihan toinen kuin itse kuvittelee...

ja koko vuosi muisteltiin sitä kun hevonen kakkasi ohi kulkiessaan....

ja vieraskielisessä kv. päiväkodissa ja koulussa, mutta ei se nyt ole ollenkaan sama asia.

niin kävimme kesäisin aina asuntovaunun kanssa Euroopassa kiertelemässä ja kyllä muistan paljon noista matkoista.

Ona lapseni muistaa 3 vuotiaana tehdyn reissun Lontooseen aika hyvinkin mutta hänellä tuntuu olevan muutenkin valtavan hyvä muisti.

ainakaan pienempien lasten kanssa kannattaa tehdä ihan vain lasten iloksi mitään ihmeellisiä reissuja. Tähän saakka ollaan tehty sellaisia reissuja, mistä on itse tykätty ja lapselle etsitty siinä sivussa häntä kiinnostavia juttuja.



On siis käyty museoissa, ja sitten ajeltu lapsen iloksi hissillä. Tai lapsi on ihmetellyt pitkään somistukseksi tarkoitettuja juttuja itse museon sijaan. Kaupunkilomalla etsittiin leikkipuistoja ja käytiin välillä lelukaupassa jne. Pikkulapselle Turun linnan portaat, hämärät käytävät ja muut olivat tosi jännittäviä.



Pienelle lapselle on helppo löytää melkein mistä vaan jotain mielenkiintoista, kun vähän miettii eikä yritä kulkea kuten aikuisten kanssa vaan voi pysähtyä ihmettelemään vaikka kiveä tiellä.



Minä en pitäisi hirveän ratkaisevana ulkomailla matkustelemista lapsen kehityksen kannalta. Toki saa matkustaa, jos tykkää, mutta lapsen vuoksi ei ole mikään pakko päästä lentokoneeseen tai käydä kerran vuodessa etelässä. Kyllä lapsi ehtii vähän vanhempanakin tutustumaan vieraisiin kulttuureihin ja selvittämään miten lentokonematkustus toimii, eikä hänestä silti tule umpimielinen, joka ei tajua muusta maailmasta mitään. Itse ja veljeni emme olleet koskaan matkustelleet lapsena Ruotsia pidemmälle, mutta niin vain olemme molemmat olleet vaihto-oppilaina, opiskelleet ja olleet töissä ulkomailla ja vielä matkustelleetkin. Ihan hienosti pärjäämme eri kulttuurien kanssa, osaamme kieliä ja olemme olleet kuin kotonamme maailmalla asuessa. Ihan ilman, että kävimme 7-vuotiaina uimassa Kreikassa tai muuta vastaavaa.



t. 2

minä pääsin matkustamaan ekaa kertaa ulkomaille, kun menin Ruotsin risteilylle 23-vuotiaana.



Ihan olen kv. töissä minäkin, mutta siksipä juuri minun lapseni pääsevät ulkomaille jo lapsina. Ja oppivat kieliä kielikylvyn kautta jne.

joitakin tunnelmia.

Yksi hämärä muisto muisto minulla on siitä kuinka illalla istuttiin jossakin puistossa nurmikolla ja taustalla näkyivät huvipuiston valot. Se on kiva muisto mukavasta tunnelmasta ja maisemasta.



Joltakin leirintäalueelta muistan jättikokoisen shakkipelin. Se oli hauska.



Huvipuistoreissuista muistan sen kun pääsi käymään vain parissa laitteessa; silloin ei ollut mitään päivärannekkeita, pelkästään kertalippuja. Laitteisiin pääsemisestä sitten riideltiin ja tapeltiin.

tottakai lasten kanssa voi ja kannattaa amtksutaa, niin mekin olemme tehneet. Mutta mieitin kuitenkin että onko kannattavaa käydä alle kouluikäisenä ne paikat jotka ovat lapsia varten, Kolmården, Legoland, Paris Disneyworld, huvipuistot,vesipuistot... Kyllä minusta ainakin olisi kivaa jos lapsi näistä kaikista reisuuista muistaisi jotian tai edes itse muistelisi matkaa... Näin ei tosiaankaan siis ole, vaan lapsi on miettinyt jotain ihan muita juttuja jälkeenpäin. Jatkamme matkustelua niinkuin ennenkin, mutta kun mieitimme lapselle elämyksiä taidan ottaa eväät mukaan lähimmälle pururadalle ja mennään metsään katselemaan oravia :)

Vaan pikemminkin aikuisten toiveesta päästä reissuun. Eivätkä reissut koskaan mitenkään kannattavia ole, ihan vaan kivaa muutosta tavalliseen arkeen :)

Minä olen reissannut noissa 'lapsille tarkoitetuissa kohteissa' sinkkunakin ;) ..siis eläintarhoissa ja huvipuistoissa (mm. DisneyWorldissa). ..Ja myöhemmin olen käynyt samoissa paikoissa myös lasten kanssa, ihan itsekkäästi siksi kun itse tykkään niissä käydä. Eivätkä lapsetkaan ole valittaneet. Mielellään tulevat mukaan reissuihin, puhuvat niistä myöhemmin, ja pyytävät että mentäisiin uudestaan. Eivät näytä hirveästi kärsineen matkoistamme.

Minusta ainakaan ei olisi kovin mielekästä lopettaa matkustelua pikkulapsiajaksi sillä verukkeella, että 'lapsi ei muista reissuista mitään'.

Matkathan eivät sulje pois sitä, että kotipihalla (tai vaikka siellä reissussa) pysähdytään katselemaan oravan touhuja tai seuraamaan muurahaisten menoa, tai hassua karvaista toukkaa :)

Minä toivoisin, että lapset muistaisivat kiireettömän ja hauskan tunnelman ja että vanhemmilla olisi heille aikaa.



Mun omat vanhemmat olivat maanviljelijöitä ja mun lapsuudenmuistot kesiltä on sitä, että vanhemmat tekivät päivät ympäriinsä töitä. Mä olen käynyt lapsena vanhempien kanssa kerran huvipuistossa, vaikka ollaan asuttu tunnin ajomatkan päässä Lintsiltä. Muistan siis vain, että vanhemmat tekivät aina töitä. Sitten kun itse olin kouluikäinen, niin työn syrjään piti mennä itsekin. Siivousta, ruoanlaittoa, sokerijuurikaspenkkien kitkemistä, nurmikon ajoa, eläinten ruokintaa you name it.