Lue keskustelun säännöt.
sisko kerjää huomiota
17.07.2011 |
Minun on vain pakko päästä purkamaan tunteeni jonnekin, joten kirjoitan tänne.
Minua niiiin raivostuttaa pikkusiskoni käytös. Hän on vielä 17 vuotias, joulukuussa täysi ikäinen ja edelleen täysi teini! Ei siinä, kasvakoon rauhassa aikuisuuteen ja nauttikoon nuoruudesta täysillä, ei siinä mitään, mutta hänen käytöksensä... Hän ei koskaan, eis iis koskaan, ole pyytänyt keneltäkään anteeksi ja olettaa että häneltä pyydetään. Hän on aina oikeassa, vaikka oikeasti olisikin täysin väärässä. Ei vain suostu sitä myöntämään.
Kerron esimerkin:
Kuulin parisen kuukautta sitten hänellä olevan pelkkä seksisuhde kolmekymmpisen miehen kanssa. Tämä miehen ikä taitaa olla siinä 15 vuoden paikkeilla.. Siskoni tuntien, hän haluaisi enemmänkin, mutta tämä mies ei. Kerroin siskolleni, että lopettaa sen suhteen, koska satuttaa vain itseään. Kerroin tämä siskona. Noin kuukausi sitten puhuimme puhelimessa (asun 200km päästä kotikaupungistani, missä sisko vielä asuu), juteltiin niitä näitä ja juttu meni heidän suhteeseensa. Sanoin aika törkeästi hänelle ja kadun vieläkin: "Jos en tuntisi sinua, pitäisin sinua lumppuna.". Sanoin näin, koska halusin siskoni ymmärtävän että seksisuhde kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa on tuossa iässä vain näyttämisen halua yms.
Tottakai siskoni tästä loukkaantui ja kun tajusin mitä olin sanonut, pyysin häneltä anteeksi vilpittömästi ja pahoittelin aiheuttamaani mielipahaa. Sanoin tuon aidosti. Ei siskon noin pidä sanoa, olin typerä, tiedän. Halusin vain antaa jonkinlaista "näkökulmaa" hänelle, vaikkei asia minulle kuulu. Ehkä halusin jollain tasolla myös suojella siskoani väistämättömiltä huoritteluilta muilta ihmisiltä. Onhan hän siskoni.
Asia sovittiin ja jatkettiin puhelua normaalisti.
Juttelin seuraavana päivänä ystäväni kanssa puhelimessa jakuulin hänltä, kuinka siskoni oli tullut kaupassa vastaan kahden kaverinsa kanssa. Olivat vaihtaneet kuulumisia normaalisti kunnes ystäväni kyseli minun kuulumisia. Siihen siskoni: "Kai se siellä kotonaan... Ai niin! Siskoni haukkui minut huoraksi!". Ystäväni kyseli tarkemmin, koska puheidesa mukaan ei uskonut siskoani. "En jaksa selittää, se on pitkä juttu.".
Mihin katosi puolet tarinasta? Se kohta, missä pyysin anteeksi ja asia sovittiin? Ylipäänsä, miksi hän kertoi tämän näin eikä totuudenmukaisesti "siskoni sanoi, että saatan näyttää lumpulta.".
Ystäväni soitti minulle varmistaakseen tämän tarinan, koska hän ei uskonut että olen koskaan noin sanonut. Oikeastikin olen ihminen, joka välttää viimeiseen asti ketään haukkumasta, ajattelen riitatapauksissa myös toista ihmistä yms.
Kun kuulin, purskahdin itkuun. Siis mitä, siskoni jauhaa minusta paskaa, vääntää jutut niin, että hän on se uhri?? Ja unohtaa mainita anteeksipyynnöstä.
Laitoin hänelle viestiä (en viitsinyt soittaa, koska aina kun hän jää kiinni jostain, alkaa huutamaan että "mitä minä nyt oon tehnyt?"), kysyin miksi unohti puolet tarinasta ja kertoilee kaikille asian väärän laidan. Näin ihmiset luulevat, että minä olen nuin oikeasti tehnyt ja en ole pyytänyt anteeksi. Vastaus oli: "Ja taas kaikki on minun syytä, haukuit sä mua huoraksi yms blaablaa" tuollaista säälinkerjuuta, ei mitään viitteitä anteeksipyynnöstä, jota odotin. Ja auta armias, jos olisin mennyt siskostani puhumaan pahaa, hän olisi vetänyt sellaiset kilarit..
Päätin, että olkoon, tulkoon kyläilee sitten kun anteeksi on pyytänyt, en minä tuollaista sulata. Ajattelin myös hänen ottavan oppia tästä, turhaan.
Kolmisen viikkoa tästä meni, kunnes veljeni ilmoitti tulevansa viikon päästä kyläilee (eli tänään). Toivotin hänet tervetulleeksi ja kerroin, että siskomme ei ole tervetullut. Tiesin, että hän siitä kertoo siskollemme, joten oletin hänen tajuavan viimein tehneensä virheen.
No mutta kappas vain, eilen huomasin hänen poistaneet minut facebookin kaverilistalta, mutta näin silti hänen seinänsä siellä. Oli kirjoittanut "Vois olla jotkut puuttumatta toisten asioihin niin vältyttäis välirikoilta. Mut kukin tyylillää, paskamaisella sellaisella". Siis mitä???Miksi hän on sen kääntänyt niin, että syy on nyt minussa?? Minä olen pyytänyt käytöstäni anteeksi ja kovasti odotan hänenkin pyytävän minulta. Mutta ei, ei niin kuin millään voi myöntää olleensa väärässä! Tai edes sitä anteeksiantoa, liian kova pala hänen ylpeydelleen.. Tämän väänsi taas niin, että syy ei missään nimessä ole hänessä. Ja ilmoittaa siitä facebookissa!
minua niin surettaa tämä tilanne, haluan, että siskoni tule kolmen kk päästä lapseni 1 v synttäreille, mutta haluan että pyytää anteeksi paskapuheitaan minulta..
Tämä on mitätön asia, mutta minulle psite iin päällä, näitä on ollut näiden vuosien varrella lukemattomia. Ja kaikki syy muissa. Kavereidenkin kanssa hänellä alkaa välit menemään, kun puhuu itse paskaa heistä, muttei mitään myönnä. Eikä kestä, jos hänestä puhutaan...
Kommentit (20)
siitä, että sisko nimittää häntä lumpuksi ja ilmoittaam että tämä ei ole kotiin enää tervetullut sekä poistaa FB-kavereistaan. Se ei hyvity aidollakaan anteeksipyynnöllä, mieti nyt.
Näetkö itsesi todella viattomana isosiskona tässä?
Sinun asiasi ei ole puuttua hänen miessuhteisiinsa, jokainen tekee omat arvionsa ja virheensä. Sinulla ei ole oikeutta haukkua hänen kumppaneitaan. Eihän sinullekaan haukuta sinun puolisovalintaasi.
Koita nyt oikeasti olla aikuinen ja anna sen siskosi kasvaa omia polkujaan. Ole turvasatama, jos ja kun maailma aiheuttaa hänelle pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskosi puolustus on että hän on oikeasti teini-ikäinen.
Sinä haukut siskoasi lumpuksi ja nyt odotat siskolta anteeksipyyntöä asiasta kun sattui kertomaan haukkumisestasi ulkopuoliselle ihmiselle.
Samaahan teet itsekin, lähetit veljen kautta viestin ettei siskosi ole tervetullut kylään. Ei tainnut sisko edes olla tulossa, mutta sinun piti päästä sanomaan... Sinun ylhäisyytesi odottaa anteeksipyyntöä.
Pata kattilaa soimaa, molemmat käytäydytte naurettavasti.
ja jos mun sisko kutsuis mua lumpuksi (varmasti kokenut muutenkin sun puheissa halveksuntaa liittyen seksisuhteeseensa) ni olisin kyllä pahottanut mieleni ja kunnolla. Vaikka asia olisi sovittu niin kyllä se varmasti nostaisi vielä pintaan ärtymystä ja sitäkö ei saisi ääneen toisille sanoa? Okei et ole käyttänyt sanaa huora mutta siskostai on varmasti tuntunut että pidät häntä huorana.. Ehkä kannattas itse vielä pyytää anteeksi eikä vain odotella toisen pyyntöä! Ja jos tiedät toisen olevan vielä kovin epäkypsä ni kyllä sun ihan itse tarvii varoa sanomisiasi! Ja se on kuitenkin sun siskos oma valinta miten elämäänsä viettää!
En ihan tajunnut otsikon yhteyttä viestiin... Anna siskon olla nuori ja elää omaa elämää! Nuoren kuuluu olla naivi :)
Mutta tollanen oman siskon julkinen mollaaminen fb:ssä ja kaverilistalta poistaminen on mielestäni tosi lapsellista. Samoin ton asian levittely, että olet haukkunut häntä huoraksi.
Kuullostaa siltä, että siskos on lellitty kuopuksena pilalle. Kyllä jonkinlaiset peruskäytöstavat pitää olla ja toisen huomioon ottaminen, varsinkin kun kyseessä on oma sisko.
En sano, että olisit tehnyt oikein haukkuessasi siskoasi lumpuksi. Ehkä olisi parempi ollut sanoa suoraan, että suhde puolet vanhemman miehen kanssa ei sun mielestä ole kovin järkevänkuulloista. Mutta sitten, kuka meistä on aina täydellinen eikä koskaan päästä sammakkoja suustaan?
Voihan tollaine suhde tietty toimiakin, mutta onhan todennäköisyys sillä toisella puolen kuitenkin. 30v. halut ja tarpeet elämässä on ihan toisella tasolla kuin 17v.:n. Tää on kuitenkin ihan sivuseikka.
Milläs ne asiat sitten muulla selviää, kuin puhumalla. Sinuna ottaisin auton alle ja istuisin alas siskosi kanssa. Sinun aloitteesta, olethan isosisko. Vaikeneminen ja molemminpuolinen vttlu eikä aikakaan tätä asiaa kyllä ratkaise.
On rasittavaa, kun perheessä on yksi joka aina tekee hölmöjä ja pääsee kuin koira veräjästä. Ja muut puolustelee. Ette ole ainoa sellainen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiedän, että tein virheen sanoessani siskolleni noin typerästi, tiedän loukanneeni häntä ja minua hävettää ja kaduttaa se asia. Tiedän oleeni tyhmä. Ymmärrän siskoani, ettei hän halua asioihin puututtavan ja kunnioitan häntä siinä. Mutta koska itse koin tuon ikäisenä melkein samoja asioita, haluan häntä suojella siltä pahalta mieleltä minkä se aiheuttaa. Hän tekee silti omat valintansa ja virheensä.
Valitsin vähän väärän tavan kuvata suhdettamme ja siskoani. Pointtini kuitenkin oli että, hän ei koskaan pyydä anteeksi keneltäkään. Hän ei koskaan koe tehneensä itse asioissa väärin, kaikki on muiden syytä. Vaikka hän olisi asiassa täysin väärässä. Ja silti hän olettaa, että muut toimivat täysin päinvastoin ja juoksevat pyytämään anteeksi häneltä.
Siskoni on vähän turhan suorasanainen eikä oikeestaan ajattele muita. Hän on menettänyt tällä tyylillään niin monta ystävää, että haluan hänen ymmärtävän, että ajattelee vähän edes käytöstään. Omasta mielestään siinä ei ole mitään pahaa jos puhuu paskaa, kunhan ei itsestään kuule puhuttavan..
Tämä oli pointtini, taisin senkin hieman vajavaisesti kertoa...
Sanonta: kohtele muita kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan ei pidä ollenkaan paikkaansa siskoni kohdalla.
Kiitos kuitenkin, kun kerroitte "ulkopuolisen" silmin kantanne, antoi vähän osviittaa siihen, miten menettelen jatkossa.
Ja jos voisin, peruisin tyhmät puheeni siskoni kanssa, kadun sitä vielä pitkään :/
Vaikka kuinka tahtoisit, et voi elää hänen puolestaan ja auttaa häntä hyppäämään karikoiden yli. Jokaisen on lyötävä päätä seinään ihan itse, viisauttaan ei voi kaataa nuoremmilleen.
Sinun tehtäväsi on ottaa vastaan, jos hän putoaa. Ola turvaverkkona ja sanoa, että "ymmärrän miltä sinusta tuntuu" (koska olethan kokenut saman itsekin.
Mitä merkitystä on anteeksipyynnöllä? Miksi jankutat sitä? Saako sillä muka pyyhittyä pois tekosensa? Ei sinunkaan anteeksipyyntösi korjannut siskosi sielua!
Ok. Hän käyttäytyy ehkä epäkypsästi, mutta niin olet kai tehnyt itsekin. Tästä asiasta voi kuitenkin keskustella eikä lähteä katkomaan välejä.
Jos sitä viisautta voisi tosiaan kaataa itseään nuoremmille, saisit nyt nelikymppiseltä ämpärillisen, ettet tekisi itse virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia erilaisista mielipiteistä, nyt huomaan, että olenhan se minäkin tässä vielä syyllinen. Ajattelin, että anteeksipyyntö "peruuttaa" puheeni, mutta tarkemmin ajateltuna se saattaa vielä jäädä kaivertamaan. niin kuin ilmeisesti sikolleni nyt kävi...
Joku kysyi aikaisemmin, miten otsikko tähän liittyy. U*nohdinkin kertoa pari juttua, mitä oli tarkoitus kertoa, mutta tämä kertomani asia kaiversi mieltäni eniten. Hän siis kerjää huomitoa/sääliä toisten kuolemilla/suruilla.
Kun olimme vielä pieniä lapsia, menimme siskoni kanssa isämme serkun luoksi yökylään. Tästä on pitkälti yli 10 vuotta aikaa. Silloin tällä serkulla oli koira, jota lenkitimme yhdessä kerran, muuten koira vietti aikaa yksikseen emmekä me siihen kiinnittäneet mitääh uomiota. Kaksi vuotta sitten tämä Nikke koira sitten kuoli, serkku kertoi siitä siskolleni (joka siis satavarmasti näki tämän koiran vain ja ainoastaan silloin vuosia sitten) ja siskoni päätti omille sivuilleen kirjoittaa tyyliin: "nikke minä niin rakastin sinua, olit elämäni valo" yms vastaavaa, laittoi vielä rip ja kuolinpäivämäärän. Koskaan ei kertonut sivuillaan, että kyseessä oli koira, kaikki kuvittelivat kyseessä olevan siskon joku ystävä. Osanottoja tuli. En ymmärrä, miksi laittoi tuntemattomasta koirasta tälleen? Sen ymmärsin kun perheeni koira kuoli, olihan tämä meille hirmuisen tärkeä. Tällöin tosin kaikki tiesivät kyseessä olevan koira.
Noh, ei siinä mitään, vuosi sitten veljelleni todella hyvä kaveri jesse menehtyi auto onnettomuudessa. Minä, eikä siskoni koskaan olla häntä tavattu sillä Jesse asui eri paikkakunnalla. Veljeni vieraili siellä useasti.
Sinä päivänä kun suru uutinen tavoitti veljeni, veli murtui täysin. Siskoni soitti minulle silloin ja kysyi kuka on kuollut? Sanoin että Jesse. Siskoni mietti aika pitkään kuka tämä henkilö oli ja kun ymmärsi kenestä on kyse, hän oli tyyliin ai jaa, voi ossi raukkaa. Harmi kun en tuntenut Jesseä.
Seuraavana päivänä hänen sivuillaan oli suurella "Olit paras kaverini jesse, kaipaan sua älyttömästi!" ym, biisejä hänelle omistettuna, youtube pätkiäkin teki (tosin "varasti" jessen kuvia jesselle läheisien ihmisten sivuilta, pitäen ne "ominaan". Siskoni käskettiin poistaa video). Pari viikkoako hän siitä jankkasi, kuinka rakas jesse hänelle oli. Veljeni oli melko paskana myös tästä...
Jessenkin kuolinpäivä on hänen sivuillaan.
Kuukausi sitten kuoli siskoni kaverin isosiskon poikaystävän paraskaveri (olipa monimutkaista), jota siskoni tuskin tuntee, oli silloinkin erittäin tärkeä sivuillaan yms... Hänen sivuillaan on vain näiden kaikkien kuollieden kuolinpäivät, iloisia uutisia ei ollenkaan, esimerkiksi lapseni syntymäpäivää... Kukin tyylillään, ei sitä sinne nyt pakko ole laittaa.
Olen hälle siitä sanonut, mutta kuuroille korville menee.
jatkuu....
Kiitoksia erilaisista mielipiteistä, nyt huomaan, että olenhan se minäkin tässä vielä syyllinen. Ajattelin, että anteeksipyyntö "peruuttaa" puheeni, mutta tarkemmin ajateltuna se saattaa vielä jäädä kaivertamaan. niin kuin ilmeisesti sikolleni nyt kävi...
Joku kysyi aikaisemmin, miten otsikko tähän liittyy. U*nohdinkin kertoa pari juttua, mitä oli tarkoitus kertoa, mutta tämä kertomani asia kaiversi mieltäni eniten. Hän siis kerjää huomitoa/sääliä toisten kuolemilla/suruilla.
Kun olimme vielä pieniä lapsia, menimme siskoni kanssa isämme serkun luoksi yökylään. Tästä on pitkälti yli 10 vuotta aikaa. Silloin tällä serkulla oli koira, jota lenkitimme yhdessä kerran, muuten koira vietti aikaa yksikseen emmekä me siihen kiinnittäneet mitääh uomiota. Kaksi vuotta sitten tämä Nikke koira sitten kuoli, serkku kertoi siitä siskolleni (joka siis satavarmasti näki tämän koiran vain ja ainoastaan silloin vuosia sitten) ja siskoni päätti omille sivuilleen kirjoittaa tyyliin: "nikke minä niin rakastin sinua, olit elämäni valo" yms vastaavaa, laittoi vielä rip ja kuolinpäivämäärän. Koskaan ei kertonut sivuillaan, että kyseessä oli koira, kaikki kuvittelivat kyseessä olevan siskon joku ystävä. Osanottoja tuli. En ymmärrä, miksi laittoi tuntemattomasta koirasta tälleen? Sen ymmärsin kun perheeni koira kuoli, olihan tämä meille hirmuisen tärkeä. Tällöin tosin kaikki tiesivät kyseessä olevan koira.
Noh, ei siinä mitään, vuosi sitten veljelleni todella hyvä kaveri jesse menehtyi auto onnettomuudessa. Minä, eikä siskoni koskaan olla häntä tavattu sillä Jesse asui eri paikkakunnalla. Veljeni vieraili siellä useasti.
Sinä päivänä kun suru uutinen tavoitti veljeni, veli murtui täysin. Siskoni soitti minulle silloin ja kysyi kuka on kuollut? Sanoin että Jesse. Siskoni mietti aika pitkään kuka tämä henkilö oli ja kun ymmärsi kenestä on kyse, hän oli tyyliin ai jaa, voi ossi raukkaa. Harmi kun en tuntenut Jesseä.
Seuraavana päivänä hänen sivuillaan oli suurella "Olit paras kaverini jesse, kaipaan sua älyttömästi!" ym, biisejä hänelle omistettuna, youtube pätkiäkin teki (tosin "varasti" jessen kuvia jesselle läheisien ihmisten sivuilta, pitäen ne "ominaan". Siskoni käskettiin poistaa video). Pari viikkoako hän siitä jankkasi, kuinka rakas jesse hänelle oli. Veljeni oli melko paskana myös tästä...
Jessenkin kuolinpäivä on hänen sivuillaan.
Kuukausi sitten kuoli siskoni kaverin isosiskon poikaystävän paraskaveri (olipa monimutkaista), jota siskoni tuskin tuntee, oli silloinkin erittäin tärkeä sivuillaan yms... Hänen sivuillaan on vain näiden kaikkien kuollieden kuolinpäivät, iloisia uutisia ei ollenkaan, esimerkiksi lapseni syntymäpäivää... Kukin tyylillään, ei sitä sinne nyt pakko ole laittaa.
Olen hälle siitä sanonut, mutta kuuroille korville menee.
jatkuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli siis se asia, mikä piti kertoa, mutta unohdin.
minusta on törkeää, että hän kerjää sääliä muiden ihmisten suruilla/kuolemilla. Eri asia on, jos hänelle oikeasti tärkeä ihminen menehtyisi..
Asia ei minulle kuulu, joten annan sen olla. jos en olisi tänne kirjoittanut, en ehkä olisi antanut olla, mutta saitte päässäni joitan paikoilleen :)
Nyt tähän minä-sisko-ongelmaan tahtoisin neuvoja.
Minä tein väärin haukkuessani siskoani, hänellä on oikeus olla loukkaantunut. Mutta onko hänellä oikeus olla minulle mykkäkoulussa, vaikka pyysin anteeksi useita kertoja ja asia sovittiin?
Tai olla oikeus meidän kahden välisiä asioita muunnella itselle suotuisimmiksi kertoen jopa facebookissa?
Voinko minä odottaa anteeksipyyntyö siskoltani, vaikka tämä minun "murheeni" on pienempi paha?
En kuitenkaan näe syytä enää pyydellä anteeksi, koska olen sen useasti tehnyt ja saanut jopa sen anteeksiannon. Vai olenko väärässä?
Kertokaa te enemmän elämää nähneet, kuinka minun tässä nyt pitäisi edetä? Pitkään aikaan en pääse käymään kotikulmillani. Pitäisikö laittaa fbssä viestiä? Tekstiviestillä en laita, koska menee niin pitkäksi. Soittaa en halua, koska joka kerta kun edes vähän "syytän" siskoani, hän alkaa huutamaan ja toistaa "mieti sitä, ihan sama, ei kiinnosta"... En oikeen tiedä..
Vai odotanko...?
Ja elä omaa elämääsi.
Rupea aikuiseksi, kun iältäsi sitä jo olet - ja käyttäydy myös sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja elä omaa elämääsi.
Rupea aikuiseksi, kun iältäsi sitä jo olet - ja käyttäydy myös sen mukaan.
Ja elä omaa elämääsi.
Rupea aikuiseksi, kun iältäsi sitä jo olet - ja käyttäydy myös sen mukaan.
Huomasitko, että ap otti opikseen? Joten tuskin sitä enää tarvitsee hänelle kertoa, moni on jo niin tehnyt.
Mielestäni sinun, ap, kannattaisi vaikka edes yrittää soittaa siskollesi ja pyytää häntä keskustelemaan asiasta rauhallisesti. Kerro hänelle vaikka vielä kerran olevasi pahoillasi tilanteesta ja kerro myös, kuinka olit ajattelematon. Ja katumuksestasi.
Siskojen suhde on kuitenkin yleisesti ottaen ainutlaatuinen, kestäähän se läpi elämän. Älkää antako tämän sitä hajottaa :)
On myös hyvä, että ymmärsit myös omat virheesi, ja kuinka se siskoasi on luokannut. En väitä, etteikö siskosi ole väärin tehnyt kertoessaan siitä kavereilleen. Mutta häntä ymmärrän, koska vähiten nuo sanat haluaa siskoltaan kuulla, jota on pitänyt "aikuisena".
Ei muuta kuin luuri käteen ja pirautus, hyvin se menee! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silläkö että on vanhempi?
Minullakin on jyrä isosisko, joka on myös koko elämäni kytännyt, haukkunut, arvostellut, solvannut ja ivannut minua. Ihan kaikkea, mitä teen, mitä en tee, milloin teen tai en tee. Ystäväni, työpaikkani, koulutukseni, harrastukseni, ulkonäköni, lasteni päiväkodit, kouluvalinnat, lasten harrastukset, mieheni vanhemmat. Lista on loputon.
Ainoa mihin tämä kaikki on johtanut on se, että emme ole enää missään tekemisissä. Sitäkö ap haluaa?
Silläkö että on vanhempi?
Minullakin on jyrä isosisko, joka on myös koko elämäni kytännyt, haukkunut, arvostellut, solvannut ja ivannut minua. Ihan kaikkea, mitä teen, mitä en tee, milloin teen tai en tee. Ystäväni, työpaikkani, koulutukseni, harrastukseni, ulkonäköni, lasteni päiväkodit, kouluvalinnat, lasten harrastukset, mieheni vanhemmat. Lista on loputon.
Ainoa mihin tämä kaikki on johtanut on se, että emme ole enää missään tekemisissä. Sitäkö ap haluaa?
En tietenkään halua olla tuollainen sisko! Itseasiassa olen todella kaukana tuollaisesta, nämä pari asiaa ovat oikeastaan ne, mihin olen kiinnittänyt huomioni ja puuttunut.
Siskoni on kysynyt multa erilaisiin asioihin neuvoja, olen antanut vinkkejä ja opastanut, mutta antanut hänen tehdä omat valintansa. Ja niin tulen jatkossakin tekemään. Vaikka hänen alintansa ovatkin välillä huonoja, mutta eiköähn se opeta niin kuin minuakin aikoinaan ja varmasti tulevaisuudessakin.
Itse koin paljon negatiivisuutta lapsuudessa, käyttäydyin välillä aikalailla samalla tavalla kuin siskoni ja huomasin mihin se johti. Se oli raskasta aikaa enkä haluaisi sikoni kokevan samaa. Mutta mistä hän sitten oppisi.
kiitoksia teille kun palautitte mut maan pinnalle, aion jatkossa olla puuttumatta siskoni asioihin ja mikäli hän kysyy neuvoja tai tarvitsee tukea, sitä annan.
Vaikka vähän paha mieli tulikin osasta kirjoituksista, mutta sen ansaitsin jotta ymmärtäisin. Kannatti kirjoittaa, kiitos :)
Ylimielinen, äärimmäisen ylemmyydentuntoinen jyrä.
Ja on täydellisen lapsellinen ajatus, että jotenkin "varjelisit" siskoasi virheiltä. Juuri niiden virheiden tekeminen itse on sitä kasvamista! Ja siskollasi on oikeus elää kaikki vaiheet.
Jätä siskosi rauhaan! Tai oikeasti menetät hänet.
- Kyllä, ap käyttäytyi typerästi, kun sanoi siskonsa vaikuttavan lumpulta.
- Ap sanoi näin yksityisessä puhelinkeskustelussa
- Ap pyysi asiaa anteeksi ja asia sovittiin saman tien.
- Ap ei kertonut asiasta ympäriinsä eikä muutenkaan pitänyt meteliä keskustelusta
- Sisko varmasti loukkaantui tuosta lumppu-jutusta. Hän kuitenkin sopi puhelimessa asian ja oli ystävällisissä väleissä puhelun loputtua.
Näin päästään itse tilanteeseen. Jos siskokset riitelevät ja sanotaan inhottavia asioita mutta ne kuitenkin sovitaan ja annetaan anteeksi, niin se tekee väärin, joka ottaa jo sovitun riidan esille ja tekee siitä julkisen. Olisi aivan eri asia, jos ap ei olisi pyytänyt anteeksi ja olisi kenties vieläpä julkisesti kutsunut siskoaan lumpuksi. Mutta kun asia sovittiin, niin kyllä vaan sisko tässä on väärässä, ei ap. Kyllähän siskosten välillä voi puolin ja toisin tulla rajuakin tekstiä, mutta tottakai ne jäävät vain kahdenvälisiksi jutuiksi.
Ap, siskosi on tehnyt nyt jutusta valitettavan julkisen. Hän ei siis hyväksynyt anteeksipyyntöäsi, vaikka näin väitti tekevänsä.
MInusta sinä voit antaa asian olla. Sinä olet pyytänyt anteeksi, joten tämän enempää et voi tehdä. Jos joku ystävistäsi ihan oikeasti asiaa kysyy (enkä käsitä, miksi kysyisi, koska kyllähän siskosi käyttäytyy kuin lumppu), niin totea siihen vain, että teillä oli riitaa, joka sovittiin, mutta siskosi ilmeisesti kaivaa sen riidan uudelleen esiin. Näinhän on asia. Ei teidän keskustelunne koko maailmamme kuulu, eikä kenenkään maailma kaadu siihen, että selän takana puhutaan. JOs sinua harmittaa tilanne edelleen, voithan aina yrittää pyytää uudelleen anteeksi. Minä tosin en ryhtyisi sille tielle. Kun asia on kerran sovittu, se on silloin sovittu eikä ole oikein eikä reilua, että siskosi kyykyttää sinua asian tiimoilta ikuisesti. Hän käyttäytyy tosiaan hyvin itsekeskeisesti enkä minä ainakaan olisi pahoillani, jos tuollainen sisko ei enää juurikaan elämässäni olisi.
Mutta toisaalta, ehkä voisit vastaisuuden varalta olla puuttumatta siskosi elämään. Tiedän, että on vaikeaa katsella toisen virheitä, mutta kyse on siskosi elämästä. Minäkin kerran puutuin siskoni valintoihin (siskolla oli suhde naimisissa olevaan mieheen, jonka vaimo raskaana) ja siskoni veti täydet kilarit. En sitten puuttunut enää asiaan ja annoin siskoni pudota sieltä pilvilinnoistaankin, kun apu ei kelvannut. Jälkeenpäin tosin on ystävillemme valittanut, miten en auttanut häntä, kun hänellä oli vaikeaa. Aika vaikea auttaa, kun mistään ei saanut puhua eikä kysellä. Näimme koko vaikean vaiheen ajan noin kerran viikossa, mutta vain muutamia pieniä vihjeitä siskoni antoi tilastaan. Jälkeenpäin sitten kertoi enemmän ja syyllisti, kun en sen enempää tukenut. On jännä, miten silloin kun varoittaa väistämättömästä tuhosta, on ilkeä, ja sitten kun ei puutu, on myöskin ilkeä. Näissä tilanteissa ei voi voittaa.
hänen kohdallaan keskenkasvuisen käytös ymmärrettävää. Jos minua sisareni sanoisi lumpuksi edes yksityisessä keskustelussa en olisi hänen kanssaan enää tekemisissä. Ap ollut ilmeisesti itse teininäkin täydellinen...
ap:n sisko on teini ja hyvin tyypillinen sellainen. Minulla on 17v poika ja 18v sisko ja aika samalta kuulostaa. Ei tuo ap:kaan paljoa vanhemmalta vaikuta.
Teinit nyt on usein tuollaisia, ihan samanlainen herkästi loukkaantuva kiukkupussi meilläkin asuu ja tosi pahasti ap sanoi ton ikäiselle lapselle.
Mikä sinä olet besserwisseröimään, jos siskollasi on suhde kolmekymppiseen?? Luuletko, että sinun moralisointisi muuttaa tilannetta? Ja millä perusteella nimität häntä lumpuksi? En voi ymmärtää naisia, jotka kokee oikeudekseen moralisoida toisia. Tottahan tuo siskosi sanoi. Sinä nimitit häntä lumpuksi eli huoraksi. Ei se anteeksipyyntö ja selittely muuta sitä, että loukkasit ja pahasti.
Minkä ikäinen itse olet? Tulee mieleen, että kommunikoit siskosi kanssa parikymppisen "viisaudella"...
Anna siskosi nyt olla. Eiköhän tuo lepy aikanaan, mutta minä olen siinä mielessä siskosi puolella, että minäkin olisin 17-vuotiaana katkaissut hetkeksi välit isosiskoon, joka kokee oikeudekseen puuttua elämääni noin ja nimitellä. Tiedän, että 17v. on nuori ja tekee virheitä, mutta suhteellisuudentajua hiukan.