Lue keskustelun säännöt.
2-vuotiaan ymmärryksen tasosta?
17.07.2011 |
Ymmärtääkö teidän muiden 2-vuotiaat käsitteet ensin-sitten? Meillä nämä menee ihan ohi ja siitä syntyy jatkuvia uhmakohtauksia, enkä tiedä mikä auttaisi...
Pari esimerkkiä valaisemaan mitä tarkoitan:
Lapsi haluaa ulos, minä kokeilen vaippaa ja totean, että se on vaihdettava ennen lähtöä. Sanon lapselle, että joo, mennään ulos, mutta ENSIN vaihdetaan vaippa, SITTEN pääsee ulos. Ja yritän vielä monin eri tavoin selventää samaa asiaa, että IHAN KOHTA mennään jne. Mutta lapsi rimpuilee, kiukkuaa, juoksee laittamaan saappaat jalkaan jne. eikä tunnu ollenkaan ymmärtävän, että kunhan vaippa on vaihdettu niin olemme menossa sinne ulos.
Lapsi haluaa jotain herkkua (näin kesällä esim. vesimelonia) ja totean, että ENSIN syödään ruokaa/puuroa ja SITTEN jälkiruuaksi saa sitä herkkua. Mutta ei, ei ja ei... Lapsi kieltäytyy syömästä kokonaan, itkee ja raivoaa, toistelee herkun nimeä, eikä jälleen ollenkaan ymmärrä, että kunhan edes pari lusikallista söisi sitä tarjolla olevaa ruokaa niin sitten saisi herkkua.
Vinkkejä? Onko ihan normaalia?
Kommentit (6)
Ihanaa lapsiperheen arkea. :D Ainahan ne kirkuu ja haluaa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ohjeita uhmaikäisen vanhemmalle. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/
Vaikka lapsi ymmärtäisikin nuo ensin/sitten -käsitteet, kaksivuotiaan itsehillintä ei liian houkuttelevassa tilanteessa ei oikein kestä. Mutta aika ja vanhempien tyyni esimerkki auttaa tässäkin.
mutta ei vain malta odottaa eikä olla niin järkevä, että tottelisi syy-seuraus -selitystäsi. Hänhän on 2-vuotias ja silloin yleensä on aikamoinen uhmakausi.
Koita vain olla edelleenkin johdonmukainen ja tehdä asiat järkevässä järjestyksessä. Lapsi kokeilee kumpi teistä päättää (=äiti). Pysy rauhallisen päättäväisenä, älä huuda.
Jos se auttaa asiaa, jätä vähäksi aikaa tuo ensin-sitten- ja sitten -suunnittelu. Ilmoita vain, että nyt on puuron aika, tulehan syömään. Ja kun on syöty, kerrot että jälkkäri on tässä, herkullista vesimelonia, ole hyvä!
Kun jaksat tuon ikäisen kanssa pysyä lempeänä etkä anna periksi turhautuneena, tulevat vuodet ovat helppoja. Lapsi uskoo ja tottelee sinua ilman raivoamista puolin ja toisin.
mutta ei vain malta odottaa eikä olla niin järkevä, että tottelisi syy-seuraus -selitystäsi. Hänhän on 2-vuotias ja silloin yleensä on aikamoinen uhmakausi. Koita vain olla edelleenkin johdonmukainen ja tehdä asiat järkevässä järjestyksessä. Lapsi kokeilee kumpi teistä päättää (=äiti). Pysy rauhallisen päättäväisenä, älä huuda. Jos se auttaa asiaa, jätä vähäksi aikaa tuo ensin-sitten- ja sitten -suunnittelu. Ilmoita vain, että nyt on puuron aika, tulehan syömään. Ja kun on syöty, kerrot että jälkkäri on tässä, herkullista vesimelonia, ole hyvä! Kun jaksat tuon ikäisen kanssa pysyä lempeänä etkä anna periksi turhautuneena, tulevat vuodet ovat helppoja. Lapsi uskoo ja tottelee sinua ilman raivoamista puolin ja toisin.
nyt vaihdetaan vaippa, nyt syödään puuro jne. eli kerrot vain sen mitä nyt tehdään etkä höpise tulevasta yhtään mitään.
Ei kannata puhua tulevasta kivasta etukäteen, vaikka ymmärtäisikin.
Meillä jää aina ruoka syömättä 2,5-vuotiaalla, jos 6-v. menee lipsauttamaan, että "Saanko jätskiä jälkkäriksi?" Nykyisin tosin osaa jo hämätä pikkusiskoa ja puhua "j:llä alkavasta", että pienempikin söisi reippaasti! :)
Meillä minä en ole se, joka puhuu esim. vesimelonista tai ulos menemisestä, vaan lapsi itse... Hän on hyvin omatoiminen ja menee esim. itse avaamaan jääkaapin (joka siis lattian tasossa) ja jos näkee siellä jotain niin haluaa sitten sitä. Ja aina ei ehdi väliin, on niin vikkelä. Ja osaa tosiaan itse laittaa kengät jalkaan ja tykkää olla ulkona, joten yrittää sitäkin omatoimisesti. Ja tietää päivärytmin, eli että aamupalan jälkeen yleensä lähdetään puistoon.
Olen kyllä jo oppinut, että esim. mihinkään lähtemistä ei parane mainita yhtään ennen kuin olemme oikeasti lähdössä, eli etsin aina ensin mukaan tulevat tavarat valmiiksi jne, niin että siinä vaiheessa kun asia sanotaan lapselle, niin jäljellä olisi enää ulkovaatteiden pukeminen.