Tuleeko kateellinen vai säälivä olo?

Matti Nykäsen laulun sanoja lainaten :D

(Duunarit kuuntelee radiota yleensä paljon)

Lähinnä säälitti tuo työtaakka, joka kolmessa lapsessa ja omakotitalossa on. Samoin sääliä herätti mustiin pukeutuminen ja alhainen koulutus sekä lasten äidillä että isällä. Se ei voi olla vaikuttamatta lapsiin, jotka taisivat sittenkin olla se todellinen säälin kohde. Mukavaa, että olet onnellinen. Toivottavasti myös lapsesi ovat.

3 lasta ja omakotitalo muodostuu helposti isoksi työtaakaksi, siitä johtuen olenkin vain osa-aikaisesti töissä. Boheemi-luonne myös helpottaa työtaakkaa :D

Kuinka ajattelit vaikuttavan lapsiin? Tutkitustihan on suurempi tod.näköisyys että heistä ei tule akateemisesti koulutettuja, (parturi-kampaajathan saavat rakennusmiehiä ja tarjoilijoiden lapsista tulee talkkareita, tehdastyöläisiä..) mutta kuinka muuten ajattelit duunari-vanhempien vaikuttavan ammatillaan lapsiin?

Uteliaana

Eli samanlaiselta kuin minä.

eivät lauo elämäänsä tyytyväiset ihmiset.

Ja heti iski kateuskin ap:tä kohtaan =D

t: se onnen kätkeköön jolla se on, vai?

miksi kukaan olisim kateellinen kenenkään tuntemattoman kenties valheellisista kirjoituksista? Voithan sinä kirjoittaa olevasi mitä vaan ja kuka vaan eikä kukaan saa tietää totuutta? Joten en ole kateellinen.



Itse vietän täydellistä ja ihanaa elämää täynnä rakkautta. Sitä sen enempiä erittelemättä.



Ja miesten olen nähnyt visalilevan kaiken maailman naisille, ettei siinä mitään ihmeellistä ole. Ja itse moista edes kaipaa, tai ainakaan se ole ykkössijalla onnellisuuslistallani. :D

Kuulostaa normaalilta ja mukavalta, tosin epäilen että poltat tupakkaa ja viina maistuu vähän liikaa, mutta niinhän useimmille suomalaisille joten ei siinä sen kummempaa tragediaa.



Mikä käy kateeksi niin nuo kolme läheistä ystävää!

tai ainakin melkein.

kun täydellisyyttä onkin olemassa ;)

Toivottavasti mikään iso asia ei tule rikkomaan sitä täydellisyyttä.



Ap:lla on elämä vähemmän täydellistä, pikku suruja ja ongelmia riittää. Siitä huolimatta olen iloinen jokaisesta päivästä . Me eletään hetkessä, kokien ja tuntien elämän pienet ja isot jutut.



Ap

Mutta juominen ei oikein ole minun juttu. Seuraava pv on niin paha olo. En voi juoda 2 siideriä enenpää, mutta sen 1-2 juon kyllä mielelläni kerran tai kaksi kuukaudessa.



Päinvastoin? Eli oikeesti pukeutuisin valkoisiin vaatteisiin, minä ja mieheni olisi akateemisesti koulutettu. Lapseton ihminen joka vihaa taiteita ja musiikkia, jolla olisi satoja läheisiä ystäviä. Niin ja rumakin vielä.

kumpikaan, jollakin tavalla tuli hyvä mieli, kun tuosta kuvauksesta päätellen elämäsi on hyvässä järjestyksessä. On mukava lukea muutakin kuin valitusta ja surkeita kuvauksia ainaisesta rahapulasta ym.

lemmikkejä? mustat vaatteet kertoo sen...

Sitäkö kartoitat, että vastaako elämäsi ns. yleisiä tavoitteita tai kriteereitä ja jos ei niin milta osin ei ja jos kyllä niin miltä osin kyllä?





Sano viettäväsi mukavaa ja leppoista elämää, joten eikös se silloin ole hyvä juttu?



Mitäs säälimistä tai kahdektimista siinä sitten olisi? Sekö että joku tietää millaista elämää hlauaa elää ja elää juuri sellaista elämää? Että kadehtisi toisen päämäärätietoisuutta kenties? Tai sitäkö sitten säälisi jos joku kuvauksessa osoittaisi ettei joku osa-alue ole vaatimustasoltaan samalla tasolla kuin lukijalla itsellään? Ei, enk lylä osaa ajatella kumpaakaan tämän kuvauksen perusteella enkä myöskään oikein näe että miksi tällaista kysyt.

Elät varmaan normaalia tasapainoista elämää :) Onni tulee pienistä asioista.. Olen huomannut sen itsekin. Ihan tavallisesta arjesta kera perheen.



Mukavaa jatkoa sinulle ja perheellesi!

Onnea sinulle ja pitkää ikää :)

ihmiset sanomaan jotain minkä voi sitten tulkita joko kateudeksi tai sääliksi.



Keskimääräinen ihminen ei varmaan tunne kumpaakaan tuota kuvausta lukiessaan, sen verran tavallista ja perusmukavaa ap:n elämä (jos siis ylipäänsä kirjoittaa itsestään eikä vain ole keksinyt jotain kuvausta omasata päästään) kuvauksen perusteella on.

En koe minkään mainitsemista asioista "koskettavan" minua niin, että ne herättäisivät erityisiä tunteita minussa.



Ihan kiva kuitenkin jos koet elämäsi mukavaksi leppoisaksi! :)

kun täydellisyyttä onkin olemassa ;) Toivottavasti mikään iso asia ei tule rikkomaan sitä täydellisyyttä. Ap:lla on elämä vähemmän täydellistä, pikku suruja ja ongelmia riittää. Siitä huolimatta olen iloinen jokaisesta päivästä . Me eletään hetkessä, kokien ja tuntien elämän pienet ja isot jutut. Ap

mutta silti käytin sanaa täydellinen, koska olen elämääni tyytyväinen enkä tahtoisi minkään olevan toisin ja asiat jotka elämän täydellisyyden rikkoo kohdallani ei ole minun päätettävissäni olleet. Esimerkiksi lapsen sairaus, joka tulee olemaan hänellä koko loppuelämän.

Varmasti monikin asia tulee rikkomaan vielä vuosien varrella, mutta se on elämää. Nytkin odotan vaan erään läheisen ihmisen kuolemaa, tavallaan toivon että kohta jo pääsisi suremaan.

Ja siis nomenomaan tarkoitin, että elämäni on minulle täydellistä. Ei se varmaan muiden mielestä olekaan, jos sitä lähtisin yksityiskohtaiesti latelemaan.

-29- (muistaakseni!)