Olen tainnut luopua uskosta. Haluatko kysyä jotain?

miehille helpommin piparia ?

vaikuttavat. Siinä sitä sitten alkaa pikkuhiljaa ote lipsua jos päästää sen luisumaan niin. Sinun pitää rukoilla Jeesukselta voimaa, uskoa ja kestävyyttä! Rukoile Häntä johdattamaan sinua.



Uskoa vahvistavat: rukoilu, Raamatun luku, ehtoollinen, seurakuntayhteys.



Uskoa murentaa moni synti. Tässä ajassa se on erityisen vaikeaa ja vaikeammaksi käy. Sinun sielustasi käydään kovaa taistelua.



Jumalan Taisteluvarustus



Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.



(Kirje efesolaisille 6:10-18)

Voisiko joku täällää rukoilla mun puolesta. Käännyin tarot-korttien puoleen ja mulle tuli siitä todella surullinen ja masentunut olo.

Hävitä ne kortit. Älä anna pirulle pikkusormea, sillä se vie muuten koko käden.

Ainut syy on syntiin lankeeminen! Synti on houkuttelevampaa?



Nyt pitääkin kaivaa se norjalainen profetia tai Wilkersonin aiemmin näkemä samanlainen, jotta tajuatte, että ajat ovat lopussa!



Luulis kyllä, että uskossa olevat muutenkin sen ymmärtäisivät tästä menosta!?

9, minusta tuo olisi vähän hassu kysymys Jeesukselta. :) Eikös Jeesuksella pitäisi juuri olla voima pitää ihmiset luonaan eikä vain surkutella perään?

Mutta luultavasti vastaisin, että kyllä minä haluan mennä, ellet sitten pysty vastaamaan tiettyihin kysymyksiini ja tarpeisiini niin, että voin vielä kuvitella uskon olevan minulle sopiva juttu.

ap

Mitä tarkoitat että elämäsi lähti huonoille raiteille? Mitä sinä olet vailla?

"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa."

"Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen."

"Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan."

(Joh. 15: 4,7,9,10)

Se on osa persoonaa kaikessa, mitä teet. Jos luopuu uskostaan, ei ole koskaan uskonutkaan itse, vaan se on tullut ulkopuolelta syötettynä, etkä ole sitä ollenkaan sisäistänyt.



Sen takia varmaan joissakin piireissä ollaan muka uskossa, vaikka ei ollakaan ja sitten tehdään vaikka niitä seksuaalirikoksia.



Jokaisen pitää luoda henkilökohtainen suhde herraan ja itse olen sitä mieltä, että vasta aikuisena siihen pystyy, kunhan lapsena saa koulussa perustiedot siitä ja jonkun ihmisen, joka kertoo uskosta suht neutraalisti, opettaa.

Miten täydellisestä, anteeksi antavasta rakkaudesta haluaisi kukaan luopua? Ainut syy on syntiin lankeeminen! Synti on houkuttelevampaa?

Mainitsemasi täydellinen rakkaus puolestaan on erittäin ongelmallinen käsite. Tietysti olin uskovaisena kiitollinen siitä, että juuri minut on pelastettu. Tuo rakkaus alkoi vaikuttaa vähemmän täydelliseltä siinä vaiheessa kun tajusin, että Jumala on edelleen heittämässä suurinta osaa ihmisistä helvetin tulimereen. Mitä rakkautta on sellainen, että isä lähettää valtaosan lapsistaan kadotukseen vain siksi, että he eivät halua tai pysty uskomaan hänen monimutkaiseen pelastussuunnitelmaansa prikulleen niin kuin pitäisi.

ap

eli siksi ei tavallaan kannata välittää uskostaan kamalasti... vähän ehkä ristiriitaista, mutta eikös usko tule armosta?

Mikä on nyt muutoksen jälkeen erilaista? Paremmin/huonommin?

Kokonaisuudessaan elämäni on nyt parempaa. Olen tasapainoisempi kuin uskossa ollessani, koska elämä ei ole jatkuvaa parannuksentekoa Jumalan edessä enkä arvioi itseäni enää sen mukaan, kuinka hyvä uskovainen olen. Lisäksi minulla on parempi ote elämästä, kun en enää ole pää pilvissä, kuten uskovaisena. Uskallan elää ihan tavallista elämää ja arvioida erilaisten valintojen seurauksia omilla aivoillani, en sen mukaan mitä uskonto sanelee.

Huonompaa on tietynlainen yksinäisyys, koska ympärillä ei ole enää seurakuntayhteisöä.

ap

no täytyykö jeesuksesta luopua vaikka seurakuntaelämä ei niin iskekään....? tärkeintä on kai sydämen usko?

eikä pelkästään seurakuntaelämää. Syy-seuraussuhteet eivät ole niin yksioikoisia. Itse asiassa en oikein tiedä, luovuinko sydämen uskosta siksi, että kyllästyin seurakuntaan - vai seurakunnasta siksi, että kyllästyin sydämen uskoon.

ap

Mitä olet ajatellut, että mikä olisi vaihtoehto? Mikä on sellainen vaihtoehto, jossa rauha kuitenkin säilyy sydämessäsi?

Painostavatko ihmiset sinua olemaan jättämättä srk:aa? Toivon todella, että olet vapaa ihmisten mahd. painostuksesta ja uhkailusta.

sen on oltava jotain sellaista, jonka voin koko sydämestäni allekirjoittaa. Kristinuskoa en voi. Ihmisellä on rauha, kun hän kokee edustamansa asian/uskon/aatteen oikeaksi.

Pääsääntöisesti minua ei ole painostettu seurakunnan puolelta. Yksittäisiä tapauksia toki on ollut, mutta olen jättänyt ne omaan arvoonsa.

ap

Annatko nyt miehille helpommin piparia ?

ap

Miten täydellisestä, anteeksi antavasta rakkaudesta haluaisi kukaan luopua? Ainut syy on syntiin lankeeminen! Synti on houkuttelevampaa?

yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä, joka liittyy uskosta luopumiseen. Uskovaisten näkökulmasta näyttää, että heillä on asiat täydellisesti ja jos uskosta luopuu/etääntyy, menee automaattisesti huonoon suuntaan.

Me uskosta luopuneet katsomme asiaa eri vinkkelistä. Syitä luopumiseen on lukemattomia. Joku voi toki tehdä "syntiä" ja luisua sen myötä pois. En puolusta kenenkään pahoja tai haitallisia tekoja, oli ihminen sitten uskossa tai ei. Läheskään kaikki uskovaisten syntinä pitämät asiat eivät kuitenkaan ole objektiivisesti pahoja - kunhan vain horjuttavat uskovaisten tiukkaa sääntökokoelmaa. Siksi joskus huvittaa erilaisiin "synteihin" liittyvä taivastelu, kun kyse ei oikeasti ole mistään merkittävästä.

Mainitsemasi täydellinen rakkaus puolestaan on erittäin ongelmallinen käsite. Tietysti olin uskovaisena kiitollinen siitä, että juuri minut on pelastettu. Tuo rakkaus alkoi vaikuttaa vähemmän täydelliseltä siinä vaiheessa kun tajusin, että Jumala on edelleen heittämässä suurinta osaa ihmisistä helvetin tulimereen. Mitä rakkautta on sellainen, että isä lähettää valtaosan lapsistaan kadotukseen vain siksi, että he eivät halua tai pysty uskomaan hänen monimutkaiseen pelastussuunnitelmaansa prikulleen niin kuin pitäisi. Oikeasti rakastava isä kyllä huolehtisi, että jokainen hänen lapsistaan pelastuu eivätkä vain ne, jotka täyttävät tietyt kriteerit.

Eli kyllä vain, ei ollut mikään ongelma luopua näin "täydellisestä" rakkaudesta.

Nyt pitääkin kaivaa se norjalainen profetia tai Wilkersonin aiemmin näkemä samanlainen, jotta tajuatte, että ajat ovat lopussa!

Luulis kyllä, että uskossa olevat muutenkin sen ymmärtäisivät tästä menosta!?

Näinhän uskovaiset tykkäävät ajatella. :) Me Hyvät, ne pahat. Me Ymmärtävät, he ymmärtämättömät. Me Pyhät, ne syntiset.

Suosittelisin lämpimästi tutustumaan ei-uskoviin ihminen ihan oikeasti. Saattaisit vaikka nähdä, että hehän ovat oikein mukavia, moraaliltaan puhtaita, ystävällisiä ja empaattisia. Ei ole mitään "tätä menoa", jolla ilmeisestikin tarkoitat ei-uskovien synnissä rypemistä. On vain ihmisiä iloineen ja suruineen. Toisiaan ihmiset tekevät väärin, useimmiten kuitenkin oikein ja hyvin. On hyvinvointia ja pahoinvointia, välittämistä ja välinpitämättömyyttä. Normaalia elämää siis.

ap

Ei sillä että uskosta haittaa on, mutta ihan terveellä järjelläkin täällä pärjää ilman satuja :).

Mitä tarkoitat että elämäsi lähti huonoille raiteille? Mitä sinä olet vailla?

Päin vastoin koin olevani jonkinlainen vapaamatkustaja, yhteiskunnan eliittiä, syntisen maailman yläpuolella.

Tämän takia en pystynyt esim. luomaan aitoja ystävyyssuhteita ihmisiin, vaan he olivat minulle pelkkiä evankeliointikohteita. En myöskään alkanut kantaa itsestäni taloudellista vastuuta, vaan elelin miten milloinkin, kun "kyllä Herran pitää omistaan huolen". Myös avioliittoni oli jonkinlaista kulissia, jossa ikäänkuin suoritettiin Jumalan mielen mukaista avioelämää (ja tarkoitan tällä muutakin kuin seksiä). Vasta kuin luovuin uskosta, aloin rakastaa miestäni aidosti, omana itsenään.

ap

Se on osa persoonaa kaikessa, mitä teet. Jos luopuu uskostaan, ei ole koskaan uskonutkaan itse, vaan se on tullut ulkopuolelta syötettynä, etkä ole sitä ollenkaan sisäistänyt.

Olen jutellut kymmenien uskosta luopuneiden kanssa, ja lähes kaikkia vastaan on joskus esitetty tämä "syytös". Ja meistä kaikista se tuntuu yhtä naurettavalta ja epäoikeudenmukaiselta. Meistä moni on nimittäin ollut uskossa koko sydämestään, ja enemmänkin jos mahdollista. Koko persoonamme ja elämämme on ollut kiinni uskossa ja Jumalan palvelemisessa. Luopumisprosessi onkin monille vaikea juuri siksi, että siinä menee uusiksi ihan kaikki.

ap

tosi mielenkiintoista lukea näitä sun analyyttisia vastauksia. Kiitos niistä.

tosi mielenkiintoista lukea näitä sun analyyttisia vastauksia. Kiitos niistä.

Millä tavoin olit silloin erilainen kuin nyt? Mitä asioita ajattelit eri tavalla?



Miten on mahdollista pitää jotain asiaa totena ja sitten lakata pitämästä? Esimerkki: uskot kivenkovaan, että Helsinki on Suomen pääkaupunki. Kukaan ei saisi sinua luopumaan tästä uskosta, koska sinä TIEDÄT, että se on niin, vaikka et voi sitä asiaa konkreettisesti havainnoida. Mutta sitten lakkaat uskomasta asiaan, jota ennen pidit täysin totena. Miten tämä on loogisesti mahdollista?



En syyllistä, kiinnostaa vaan tietää...

Minkä takia palsta on täynnä "tein nönnönnöö haluatko kysyä jotain?" -tason paskaa. Minäkin lopetin uskomasta joulupukkiin joskus neljän vanhana. Haluaako joku kysellä tästä jotain?

aloituksia tänne liittyen uskomiseen ja raamattuun jne.?