Pieni ikäero lapsilla! Kuinka pieni? Tekisitkö saman uudelleen??!

ja kerran päivässä vähintään kaduttaa. Se on tosin ohimenevää, mielessä siintää se aika kun omani voi jättää kotiin kun käy kaupassa ja muutenkin elo on hieman seesteisempää kuin nyt :D



Kuopuksen vauva ajasta en paljoa muista vaikka kuopus on nyt vasta 1,5vuotias. Niin sumussa sitä on menty silloin.



Ja odottelen kyllä sitäkin kun pääseen olemaan ihan pikkasen vahingoniloinen kun ystäväni alkavat tekemään muksuja kun omani on jo isoja :DD

ikäeroa. En tekisi samaa enää uudestaan. Molemmat huonosti nukkuvia ja tukiverkosto petti, eli moni lupasi olla avuksi vauva-aikana mutta tosipaikan tullen perääntyivät.



Kuopuksen ensimmäisestä vuodesta en muista mitään.

ja ei, en tekisi uudelleen. Siksipä kakkosen ja kolmosen välillä ikäeroa 4,5v.



Pienellä ikäerolla kumpikaan lapsista ei saanut tarpeeksi huomiota. Siis niin paljon kuin MINÄ heihin olisin halunnut panostaa. Tyytyivät tietysti osaansa, kun eivät paremmasta tienneet. Kakkonen oli huonouninen ja väsymys varjosti esikoisen muuten niin mukavaa taaperoaikaa.



Nyt, kun isommat ovat jo "isoja", niin kolmannesta nauttii koko perhe. Lisäksi isommat ymmärtävät paremmin, jos pyydän heitä odottamaan imetyksen ajan tms.

Tekisin saman uudestaan. Kertaakaan en ole katunut. Nyt ovat 6 ja 8 vuotiaat ja parhaat kaverit. Ovat olleet aina koska ikäero on suht vähän, joten ovat aika lähellä leikkienkin muodossa. Suosittelen.

Eka vuosi oli hemmettiä, mutta nyt kun lapset leikkivät täysin yhdessä niin tekisin saman uudelleen. Elämäntilanne eli työtilanne ei mahdollista kotona oloa enää, eli ikäero venyy. Minusta lyhyt ikäero on hyvä ja sitten reilumpi esim.4v.

Ikäeroa meidän tytöillä.Hyvältä tuntuu ainakin tässä vaiheessa,mutta enempää luultavasti meille ei tule :)

mutta esikoinen käyttäytyy samoin kuin ennen vauvaa ja vauva syö ja nukkuu, yöt kainalossani tuhisten, joten ei voi valittaa.

En kadu yhtään, olihan se alkuun vaipparumbaa mutta siitä selvittiin kun silloin oli nuori ja jaksoi :) Kakkosen ja kolmosen väli on vähän pitenpi 2v8kk.

Ei tosiaankaan kaduta, saman tekisin uudestaan helposti.



Nyt tytöt on jo isoja ja kuopuskin perheeseemme saatiin. Lapsista on ollut aina seuraa toisilleen, se on ollut tosi hyvä. Ei ole äidin tarvinnut leikkiä. Eka vuosi oli kieltämättä aika työläs, muttei mitenkään mahdoton. Varsinkin, kun mieskin oli sen vuoden sattumalta lähellä töissä eikä reissannut paljoa.

alku oli t o d e l l a rankkaa, koska kuopuksella pahat allergiat ja itki 15h/vrk noin 4kk ennenkuin kukaan suostui neuvolassa uskomaan minua että kyse ei ole koliikista. Nyt ovat 5 ja 4 ja ovat erottamattomat :) tekisin saman uudelleen. koska lapset selkeästi nauttivat toistensa seurasta ja heidän kanssa on ollut helppo ja ihana olla.

enkä vaihtais noita mihinkään, tosin joitain ohimeneviä hetkiä mielellään unohtaa, mutta ovat helppoja ja leikkivät tosi paljon keskenään.. näkee, että nauttivat toistensa seurasta ja syliäkin on riittänyt kaikille, kun ei kaikkien tarvi yhtä aikaa päästä, ja kolme vielä mahtuu samaan syliin, kun ova pieniä.. :) 4v vanhin..

En tekisi samaa uudestaan koska en halua neljää lasta:D Mutta ei kaduta, ei...

Rankkaa, r a n k k a a!

Ykkösen ja kakkosen välillä tasan 1v1kk. Nyt lapset ovat 8 ja 9 v eikä tosiaan kaduta (eikä ole koskaan kaduttanut). Kun perheessä on kaksi aikuista, sylejä riittää kahdelle pienellekin. Minulle sopi se, että tekemistä oli itselläkin koko ajan. En siis mitenkään voi sanoa, että kaduttaisi :). Kakkosen ja kolmosen välillä on 2,5 v.