Taisin pilata koko elämäni..??

terapeutteja, jotka auttavat näkemään asioita hieman laajemmin.

Ota yhteyttä psykologian ammattilaisiin.

Kuulostaa ihan elämänmuutoksen aiheuttamasta "kriisiltä". Usko pois, se menee ohi. Kyllähähn lapsi elämää muuttaa vaikka ei olisikaan yh. Siihen voi itse vaikuttaa kuinka asiat ottaa vastaan.



Mutta pidäthän huolta siitä että sinun ihmisenalkusi saa rakkautta ja hoivaa, hänen syytään tilanne ei ole.

se alkaa väsyttää, jos lasten kanssa on 24/7, eikä päiväunia nukuta ja oma aika on melkein nollassa. Itsellä auttoi töihin paluu tunteeseen. Kun on päivät erossa toisistaan, niin iltaisin jaksaa olla parempi äiti. Saa itsekin aikuista seuraa.

ja teksti kuulostaa kovin tutulta. Minkä ikäinen lapsi on?



Monesti tuli mietittyä, että olisi vain pitänyt lyödä mukula miehelle, etsiä se ukko sitten vaikka ulkomailta (katosi totaalisesti jonnekin). Väsytti ja suorastaan vitutti, kun oli aina kiinni lapsessa. Pahimpia oli ne hetket kun tajusin, että sitä se tulisi olemaan ainakin seuraavat 18 vuotta. Hyvästi oma elämä.



Kyllä lapsi oli molemmin puolin haluttu, ei siis vahinko. Rakastin (ja rakastan tietenkin vieläkin) lasta yli kaiken, mutta se väsymys. Ei aina se fyysinen vaan henkinen. Oli todella raskasta kun tajusi, että kaikki vastuu oli minun harteillani. Siinä vaiheessa yksikin pieni kitinä ärsytti hermoromahduksen partaalle.



Mutta, tilanne kyllä helpottui ajan myötä. Välillä kirjoittelin tuntojani paperille, jotta sai purettua tunteita pois. Mutta myös lapsen kasvaminen omatoimisemmaksi helpotti. Lapsi alkoi kävellä, viihtyä myös hetken yksin jne. Silloin sai aina pienen hengähdystauon. Muutin myös lähemmäksi vanhempiani, jotta sain lasta aina välillä hoitoon vaikkapa shoppailun ajaksi.



Sekava sepustus, mutta tässä omia kokemuksiani noista tunteista.

En ole yh. mutta joutunut olemaan ensimmäisen kanssa pitkälti yksin. Ja isä ei ollut henkisestikään läsnä. Nyt tilanne on toinen ja huomaan, miten paljon paremmin jaksaa, kun on itsekin henkisesti tasapainossa. Ja vastuu jakaantuu... Mutta hae itsellesi apua, niin jaksat varmasti paremmin. Et ole pilannut elämääsi, vaan rikastuttanut. Ja lapsesi on varmasti rakas, huomaat sen vielä. Mutta saatat tarvita apua.

aamulla juuri kahvin tippumista odotellessani muistui mieleen miltä tuntui kun vastasyntynyt oli talossa, vaikka tämä nukkui oli varuillaan eikä osannut nauttia edes kahvikupillisesta peläten että kolauttaa kupin liian kovin pöytään ja vauva herää vaatimaan palvelua.