Olenko jotenkin dorka, kun venaan joka päivä miehen kotiintuloa ja lasken tunteja ja minuutteja...

varsinkin kun taapero on villillä päällä ja kiljuu.

Jos tosiaan olet vain lomalla, niin vähän dorkalta kuulostaa. Tehkää kesäretkiä luontoon, nauttikaa ainutlaatuisesta ajasta, Suomen kesästä.



Mä olen kotiäitinä vielä puoli vuotta, kyllä joskus odotan miestä tosi kovasti pelastamaan illan. Onhan kotielämä joskus aika tylsää. Mutta kyllä nyt kesällä on ollut lasten kanssa kivaa, kun saa olla niin paljon ulkona.

jaa, miten niin tää lasten kanssa "lomailu" on lomaa. Miten tästä oppisi nauttimaan.. vielä ois vajaa kuukausi aikaa.

ja käy sen kanssa kellarissa putsaamassa milloin mitäkin rööriä.

tarvitset kyllä itsellesi pari päivää omaa aikaa, ja miehen osallistumaan lasten hoitoon.



Itse laskin talvella, kun oli pirun kylmä ja kökimme sisällä vauvan ja vilkkaan taaperon kanssa.



Ja joskus 5 minuuttiakin tuntui tunnilta.

Tuntuu lomalta, kun se ei ole tossa sekottamassa pakkaa.

Esimerkiksi juurikin tänään. Vielä pitäisi puolitoista tuntia odotella. Olen kotosalla 8kk ikäisen vauvan kanssa.

Aikaa ei kannata tuhlata turhaan odotteluun, vaan pitäis yrittää elää siinä hetkessä missä on...Eihän kukaan jaksa aina olla tyyytväinen ja onnellinen olotilaansa, mutta onko se oikesti ihan mahdotonta keksiä lasten kanssa jotain kivaa tekemistä, mennä rannalle, metsäretkelle, leipoa, askarrella, mennä asukaspuistoon, olla iloinen siitä jos kaikki ovat terveitä, on ns. kaikki perusasiat kunnossa?

koiralta, joka odottaa isäntäänsä kotiin.

Mielikuvitusta peliin! Jos ei pysty nauttimaan siitä, että saa olla ajan kanssa omien lasten seurassa niin mun mielestä on joku perustavanlaatuisesti pielessä!

kolmen sairaan lapsen hoitelu, kun itse myös on ihan lunastuskunnossa, ei ole kuin piinaa. Minuutit mataa.