Missä vaiheessa suhdetta voi puhua tulevaisuudesta?

Itsellä nykyisen miehen kanssa ei juuri tarvinnut miettiä. Ensitapaamisen jälkeen muutama päivä kului kunnes päästiin taas näkemään. Silloin mies oli tulossa luokseni käymään ja pihalla ku menin häntä vastaan ja sain mitä lämpöisimmän halauksen niin tiesin että tässä tämä nyt on. Mies ei enää koskaan mennyt omalle asunnolleen ku vaatteita vaihtamaan ja kuukauden kuluttua sanoi vuokrasopimuksen irti ja muutti virallisesti mun ja lapseni luo. Yhdessä tällä hetkellä 9 vuotta :)

Jollain teinillä tai nuorella aikuisella voi mennä vuosia hengailumielellä, mutta yleensä vanhemmat haluavat sitoutua noepammin, varsinkin jos on tarkoitus perustaa perhettä. Karu tosiasia on, että joskus 35 jälkeen on vähän pakko alkaa toimimaan, jos niitä lapsia haluaa.



Eläkeikää lähellä olevat uudet parit ovat sitten toinen hengaileva ryhmä, painetta yhdessäasumiseen ei ole niin paljon.



Mutta normaalissa aikuisten välisessä suhteessa voisin ottaa asian kevyesti esille joskus parin kk jälkeen.

Joku aiempi kirjoittaja ilmeisesti oletti että puhut alkuvaiheen seurustelusta ja tulevaisuudesta puhuminen tarkoittaisi esim. yhteenmuuttoa.



Itse taas ajattelin koko ajan ns. seuraavia askeleita eli avioliittoa ja lapsia. Itse en suoraansanottuna tiedä. Olen pari vuotta asunut miehen kanssa ja kun otan tulevaisuuden puheeksi hän ei halua "suunnitella liikaa", joten vähän pelottaa. Itse olen mielestäni tiennyt aika piankin että mies on se oikea, ja haluan perheen nimenomaan hänen kanssaan.

tarkoitat? Jos tarkoitat avioliittoa, niin muutama vuosi varmaan kannattaa seurustella ennen kuin tulee ajankohtaiseksi JOS kyseessä esim. toinen kierros molemmilla ja lapsia kuvioissa. Ettei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä ja taas on ero edessä. Jos kyseessä lapseton pari niin mikä estää menemästä vaikka heti naimisiin? Elämä on lyhyt :)

Jos tarkoitat yhteenmuuttoa niin pätee myös ylläoleva kaava... Mutta onko mies keskustelevaa tyyppiä? Kannattaa suoraan kysyä mitä tuumailee asiasta, niin ei tarvitse av-mammojen varaan laskea!

jo heti ekana iltana ja kysyin että onko hänellä aikomusta mennä naimisiin ja hankkia lapsia minun kanssani. en minä turhaan aikaani hukkaa sellaisiin, jotka eivät vakavissaan ole.

en oikeastaan tarkoittanut edes yhteenmuuttoa tai avioliittoa, vaan vain sitä, että näkeekö mies meidän olevan mahdollisesti yhdessä vielä vuoden päästä vai katseleeko hän edelleen tilannetta päivä kerrallaan (kuten yleensä ainakin aluksi tehdään, kun ei tunne toista kunnolla). Mietin vain, että monenko kuukauden jälkeen tällaisen asian voi ottaa puheeksi. Ei tähän kai muuten olisi painetta, vaikka olenkin jo 27, mutta valmistumme molemmat kohta AMK:sta ja olisi kiva tietää, meinasiko mies automaattisesti erota mahdollisen toiselle paikkakunnalle muuton tullen vai mitä hän ajattelee. En vain tiedä, vieläkö mies osaa sanoa tuohon mitään. Että olenko lähinnä tyyppi, jonka kanssa hengaillaan nyt tässä elämäntilanteessa ja tarkoituksena on vaihtaa toiseen sitten seuraavassa elämäntilanteessa esim. työn löydyttyä jostain toiselta paikkakunnalta.

kun mies on jollain lailla sitoumiskammoinen, niin pelkään, että jos sanon hänelle, että haluaisin olla hänen kanssaan vaikka vielä vuodenkin päästä, niin hän ahdistuu ja menettää totaalisesti kiinnostuksensa. Naimisiinmenoa ja lapsia ja yhteenmuuttoa en ole itsekään vielä ajatellut.

tajuan kyllä, että jos jotakuta ahdistaa ajatus minun kanssani olemisesta vuoden päästä, niin tuskin olen hänelle se Oikea..ehkäpä pitäisi sitten vaan ottaa asia puheeksi, enhän minäkään tästä enää nuorene.

nää on niin tapauskohtaisia. Mun miesystävä ilmoitti parin tapaamiskerran jälkeen, että tekee kaikkensa ettei ikinä menetä mua ja että haluaa, että olen hänen ikuisesti.



Minä taas kerran avioeron kokeneena olen realistisempi, en voi luvata ikuisuuksia.



Miehen mielestä yhteenmuutto on väistämätön jossain vaiheessa, itse en taas mitään uusperhekuvioita välttämättä jaksa ajatellakaan.



Mutta kysymällä se selviää, rohkeasti vaan :)