Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde-expertit
12.07.2011 |
Erottiin miehen kanssa, ja ei olla nähty kahteen viikkoon. Ollaan kyllä oltu yhteydessä, ja puitu suhteen ongelmia. Musta ihan onnistuneesti.
Eilen mies tuli käymään meillä, oli oikein kiva, mukava ja täydellinen. Mitään ei sen enempää tapahtunut, ei jäänyt yöksi, ei pussailtu yms, mutta mies pisti ihan parastaan käytöksellään, huomioimisellaan yms. Olen hämilläni, koska hyvältähän se tuntui, kaiken tapahtuneen jälkeen, mies ei aina ole ollut niin kovin mukava nimittäin. Olen siitä hänelle sanonut nyt kun on puitu niitä pieleen menneitä asioita.
Mies myös oma-alotteisesti sanoi, että kun mulla on viikonloppuna menoa, voi hän tulla lapsen kanssa (lapsi mun, hänellä ei omia, ei yhteisiä) olemaan meille. Sovittiin erinäisiä tapaamisia viikonlopulle kaikille päiville, eli tullaan näkemään sekä pe, la että su. Mistään tulevaisuudesta ei puhuttu, mies on niitä miehiä jotka ei puhu muutenkaan oikein mitään syvällisiä, kaiken on aina saanut arvailla rivien välistä. Painostuksesta ei tykkää, ja mitään ei kannata häneltä kysellä.
Itse olisin valmis yrittämään vielä, jos menneet asiat keskustellaan ja molemmat ymmärtävät toisiaan puolin ja toisin. Myös minä olen valmis oppimaan omista virheistäni.
Mitä mieltä, mitä on miehellä mielessä?
Kommentit (30)
Ja tehdä suhun vaikutusta.
Noh, kattokaa nyt miten menee... Ei kuulosta miltään vuosisadan rakkaustarinalta...Millä tarkoitan ettette kuulosta kovinkaan rakastuneilta.
Mut kai se nykyään aina menee noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein eron jälkeen tulee sellainen kaipuuvaihe, ellei ole uutta jo kainalossa. Tai sitten häpeää suhteen aikaisia tekojaan ja haluaa mielistellä.
Kaiken kaikkiaan, älä hötkyile. Anna ajan kulua. Oliko suhde pitkäkin? Lapsenkin kannalta edes takaisin sahaaminen on epäreilua.
Tuota mietin itsekin. Emme ole virallisesti asuneet yhdessä, ja lapselle emme ole vielä edes puhuneet asiasta yhteisestä sopimuksesta, mies paljon työmatkoilla muutenkin joten ei edes huomaa vielä mitään. Mutta mistäs sen tietää, onko kyse eron jälkeisestä "hyvittelystä" vai siitä, että on oikeasti miettinyt asioita ja näkee ne nyt myös toisen kannalta ja toimii osin myös siten? -ap-
Kun eropäätös on tehty, on usein kuin olisi iso painolasti pudonnut harteilta. Silloin jaksaa jälleen suhtautua entiseen kumppaniin ystävällisesti. Siksi tuntuu kuin olisi taas helpompaa olla yhdessä - ja onkin. Se on yksi eroprosessin vaihe mutta ei tarkoita, että henkilö olisi valmis palaamaan yhteen parina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vihdoin mieltä painavat asiat on sanottu ääneen, ja toinen on kerrankin kuunnellut ja ottanut vastaan sen mitä toinen sanoo, tuntuu siltä, että ilma on puhdistettu ja toisen kanssa on taas kiva olla.
on mahdollista, että nyt kun mies ei koe enää pakkoa olla kanssasi, kykenee hän jälleen suhtautumaan sinuun ystävällisesti kuten muihinkin neutraaleihin ihmisiin. Kumpi halusi erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mistäs sen tietää, onko kyse eron jälkeisestä "hyvittelystä" vai siitä, että on oikeasti miettinyt asioita ja näkee ne nyt myös toisen kannalta ja toimii osin myös siten? -ap-
että siinä tapauksessa löytyisi munaa sanoakin asiasta jotain. Ehkä samaistun liikaa, mutta jos puhumattomuus on ollut yksi eron syy, yksi iso askel "parannukseen" olisi, jos pystyisi puhumaan siitä, miltä tuntuu.
puhuminen ei vielä ehkä onnistu, vaan vaatii tunnustelua ja pohdintaa. Itselleni jäi vähän fiilistä, että ihan kuin olisi molemmin puolin kokeiltu kepillä jäätä, ja molemmat pani parastaan toisen eteen. Ihme fiilis. Miehen ei olisi ollut mikään pakko "tyrkkäytyä" lapsen luo/luoksemme viikonlopuksi, jos eropäätös on jo kerran niin tehty, miksi hän tulisi meille noin? Käyttäyty kuitenkin juuri niin, että ihan kuin olisi ottanut tosissaan kaikki mitä sanoin, mikä on minua hiertänyt, ja kiinnittänyt huomiota asiaan. Sanoinkin sen hänelle. Ihan tyytyväisenä otti tiedon vastaan, sen enempää kommentoimatta. En ole tällaista "ero"tilannetta kokenut ennen, enkä oikein tiedä, miten suhtautua asiaan. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinusta eikä parisuhteen loppuminen ole hänelle yhdentekevää Yrittää nyt tosissaan pelastaa parisuhdetta.
Sinulla on varmasti syysi suhteen loppumiselle. Nyt olisi viisasta esittää asiat aivan suoraan miehelle, tykkäsi hän siitä tai ei. voit kertoa miehelle, että tykkäsit kovasti hänen käytöksestään ja tuntui kivalta, kun huomioi sinua. Kerro myös, mikä sinua on risonut. Kerro, että sinua ahdistaa, kun kaikki pitää arvailla rivien välistä. kerro, että haluaisit, että kaikista asioista voisi puhua suoraan. Ja että toivot suhteelta myös syvällisyyttä, mm. syvällisiä keskusteluja. Älä kiirehdi ratkaisua, sinun ei nyt tarvitse yhden päivän perusteella päättää, haluatko jatkaa suhdetta. Mutta voit kertoa haluavasi yrittää parantaa suhdetta tietyin ehdoin, jos mies myös haluaa. Lapselle on rankkaa, että ensin on mies, sitten ei olekaan ja kohta taas on ja sitten ei ehkä taas olekaan. Mieti tarkkaan ,kannattaako suhdetta jatkaa ja aloittaa parantamaan.
ja lähetin vielä viestiä perään että tuntui tosi hyvältä, ja tuli tosi hyvä mieli hänen käytöksestään. Mikä pitää täysin paikkaansa. Toki olin itsekin kiinnittänyt huomiota niihin asioihin, joita hän oli minussa "kritisoinut", siis mikä minun käytöksessä oli ärsyttänyt häntä. Nyt tiedän itsekin kiinnittää huomiota niihin asioihin. Mies ei ole niitä ihmisiä, jotka voi tulla takaisin ja sanoa anteeksi kaikesta, ollaanko taas yhdessä. Hän ei todellakaan pysty tuollaiseen, ja mikään pakko ei olisi olla ystävällinen/avulias minua kohtaan enää, mutta nyt jos koskaan hän on sitä!!! Siis ystävällinen ja avulias. Jos hän eroon pyrkisi tosissaan, miksi hän esim tulisi vapaaehtoisesti meille koko viikonlopuksi, pääasiassa lapsen kanssa, mutta kuitenkin?? Lapsi ei ole edes hänen lapsi. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli (ex-)miehesi on hyvällä fiiliksellä ja ystävällinen sinua kohtaan siksi, että takkuiselle liitollenne on vihdoin tullut päätös ja hän on vapaa. Tämä helpotuksen tunne purkautuu hyvänä olona, joka puolestaan näkyy ulospäin myös sinulle.
ei mielestäni kuitenkaan selitä vielä sitä että miksi hän tarjoutui tulemaan meille (myös hyvällä mielellä) koko viikonlopuksi... -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lähetin vielä viestiä perään että tuntui tosi hyvältä, ja tuli tosi hyvä mieli hänen käytöksestään. Mikä pitää täysin paikkaansa. Toki olin itsekin kiinnittänyt huomiota niihin asioihin, joita hän oli minussa "kritisoinut", siis mikä minun käytöksessä oli ärsyttänyt häntä. Nyt tiedän itsekin kiinnittää huomiota niihin asioihin. Mies ei ole niitä ihmisiä, jotka voi tulla takaisin ja sanoa anteeksi kaikesta, ollaanko taas yhdessä. Hän ei todellakaan pysty tuollaiseen, ja mikään pakko ei olisi olla ystävällinen/avulias minua kohtaan enää, mutta nyt jos koskaan hän on sitä!!! Siis ystävällinen ja avulias. Jos hän eroon pyrkisi tosissaan, miksi hän esim tulisi vapaaehtoisesti meille koko viikonlopuksi, pääasiassa lapsen kanssa, mutta kuitenkin?? Lapsi ei ole edes hänen lapsi. -ap-
Mutta minusta kuulostaa, että voi olla jotain paluuyritystäkin. Katsele rauhassa, jatkuuko hyvä kehitys. Minä antaisin aloitteen olla miehellä, tuo sinun palautteesi, jota annoit hänelle, on minusta siinä rajalla onko liiankin rohkaisevaa :D
Karu tosiasia on, että viikon ja kaksi, kuukaudenkin jaksaa tsempata ja huomioida, mutta usein, jos palataan yhteen, ne samat vanhat kuviot tulevat noepasti takaisin.
yhteenpaluun ehtona on minunkin puolelta toisenlaiset "pelisäännöt" kun tähän asti oli, josta johtui suuret ristiriidat välillämme. Mies on kuulemma kuitenkin aina tykännyt minusta, ja lapsestakin, mutta tilanteet (huonosti sovituilla säännöillä ja miehen puhumattomuudella) tulivat sellaisiksi, että ristiriidat olisi pitänyt ratkoa ajoissa. Se ajoi meidät umpikujaan. Uskon kuitenkin itse, että aikuiset pystyy selvittämään ristiriidat puhumalla, mutta se vaatii kuitenkin sen, että molemmat saa sen suun auki. Samaan vanhaan en minäkään palaisi, vaan todella katson myös itseäni peiliin ja otan opikseni omistakin virheistäni.
En haluaisi olla "liian rohkaiseva", vaan antaa sitä tilaa ja aikaa, tarvitsenhan niitä itsekin, mutta luonteeni on sellainen, että kaikki tulee helposti ulos, niin hyvät kuin huonot asiat, ja minullakin oli ehkä vähän sellainen "hyvittelyn" tarve, kuten tuntui olevan miehelläkin, että vuolaasti sitten iloitsin hänen "hyvyydestään". -ap-
aina niin vaikeia, kun kaikki tarinat on omanlaisiaan...
miettiä asioita. Eihän ole mikään kiire tehdä päätöksiä. Laita itsellesi kalenteriin päivämäärä, jolloin puntaroit asioitten lopullisen laidan. Mutta älä lipsu siitä, aika on vain etuus.
Ap on aivan liian valmis jatkamaan vaikka mies ei ole oikeasti osoittanut vielä mitään halua palata yhteen. Se, että hän haluaa huolehtia lapsesta viikonloppuna, tarkoittaa vain, että haluaa huolehtia lapsesta, johon on kiintynyt - usko vaan ap, että myös "toisen omaan" lapseen voi kiintyä. Ei pidä lukea sieltä rivien väleistä sellaista, mitä siellä ei ole.
Miehillä on erotilanteessa usein seuran puute, kun heillä ei niitä naiskavereita tosiaan yleensä ole, eivätkä ole tottuneet jakamaan asioita. Jopa ex-kumppanikin kelpaa silloin.
Ap aivan selvästi haluaa miehen takaisin, kun torpedoi jokaisen vastaväitteen ja komppaa jokaista myötäistä argumenttia. Onkohan mies tosiaan sen arvoinen? Jäitä hattuun nyt!
Kuinka pitkään olitte yhdessä?
Uusi asetelma saattaa selkiyttää suhdetta ja etäisyys antaa hengitystilaa, mutta alkuperäiset ongelmat eivät korjaannu kahdessa viikossa. Tuskin kahdessa kuukaudessakaan.
Jos kaveruus tai jopa seurustelun tapainen tuntuu hyvältä, jatkakaa noin, mutta mielestäni ei kannata palata saman katon alle. Olette saman tien samjen pulmien keskellä.
Katso miltä näyttää jouluna.