pälvikalju, alopecia areata

Kyllä sen kanssa elää voi.

Ensin karvat lähti vitilikoalueilta päänahasta ja leuasta, sitten yhä laajemmilta ja laajemmilta alueilta. Nyt miehen on ollut jo reilun vuoden pakko vetää aina pää sileäksi kun muuten ihan järkyttävän läikikäs hiusalue, ja nyt viime aikoina myös kulmakarvat lähteneet lähes kokonaan. Samoin häpykarvoitus harventunut paljon. Rintakarvat sen sijaan ruvenneet rehottamaan - sentään ne! :-D Ikää miehellä alle 30...

minulla ilmestyi ensimmäiset laikut kaksi ja puoli vuotta sitten, kaksi silloin. nyt keväällä löysin taas kaksi uutta. ensimmäiset parantuivat hyvin, nyt toinen parantui erittäin nopeasti ja toista vielä hoidellaan. osaako kukaan sanoa, paheneekohan tauti tästä joskus? se tässä eniten pelottaa.. että joutuisin joskus peruukin ostamaan :(

minulla ilmestyi ensimmäiset laikut kaksi ja puoli vuotta sitten, kaksi silloin. nyt keväällä löysin taas kaksi uutta. ensimmäiset parantuivat hyvin, nyt toinen parantui erittäin nopeasti ja toista vielä hoidellaan. osaako kukaan sanoa, paheneekohan tauti tästä joskus? se tässä eniten pelottaa.. että joutuisin joskus peruukin ostamaan :(

Uteliaisuuttani kysyn ku mies juossu ihotautilääkäreillä, saanu jotain voiteita ja öljyjä ja muita eikä niistä ole mitään apua... t. se pälvikaljuilevan vaimo

kävin ihotautilääkärillä ja sain bemetson 1mg/ml-liuosta. käytän sitä aamuin ja illoin. itselläni on vain päänahan alueella siis.. ensimmäisellä kerralla meni muutama kuukausi, että hiukset kasvoivat takaisin, mutta nyt ensimmäinen parani alle kuukaudessa :)

kävin ihotautilääkärillä ja sain bemetson 1mg/ml-liuosta. käytän sitä aamuin ja illoin. itselläni on vain päänahan alueella siis.. ensimmäisellä kerralla meni muutama kuukausi, että hiukset kasvoivat takaisin, mutta nyt ensimmäinen parani alle kuukaudessa :)

Tuntuu jotenki epäreilulta kun mieheltä lähtee häpy- ja säärikarvat, ja mä taas apinoidensukuisena joudun ajamaan joka toinen päivä koipikarvoja ja vähintään viikottain biksurajaa... :-/

niin. itse olen onnellinen jokaisesta karvasta :D

http://prinsessailmankruunua.blogspot.com/

Täältäpä löytyy minun tarinani. Olen sairastanut pälvikaljua lähes kolmetoista vuotta, joten kokemusta löytyy. Itseläni on universalis, että kaikki hiukset lähtee. Se, että saan koskaan pysyviä hiuksia, on erittäin epätodennäköistä. Sen sijaan lievemmät alopeciat voivat parantua kokonaan esim. stressin poistumisen myötä. Itse olen kokeillut kortisoonia ja muita hoitomuotoja (kaikkia, mitä ihotautilääkärit ovat keksineet) ja lisäksi myös luontaisutuotteita. Itse en ole apua löytänyt, mutta liuevemmästä muodosta kärsivä mummini sai hiuksensa takaisin!

stressin mukaan lähtee syksyisin vaihteleva määrä hiuksia, pahimmillaan noin puolet lähti ja kuljin talven huivi päässä



eka kertaa tänä vuonna ei ole yhtään läiskää (vielä ainakaan), olisiko jotenkin ikä vaikuttanut... siskollani ja tädilläni on myös pälvikaljua, mutta "vanhemmiten" helpottanut



olen nyt 42 v



mulla ei mikään lääke auttanut läiskiin, kevät ja aurinko aina toi hiukset takaisin

aina välillä laikut tulee ja menee. Alussa lähti 70 prossaa hiuksista, läikkiä oli n. 30. Ostin peruukin, mutta käytin pipoja ja huiveja.



Parin vuoden välein mulla tulee muutama laikku. Nytkin niskassa kalju kohta.



Mulla ilmeisesti liittyy stressiin. En ole mitenkään hoitanut, kun kävin tutkimuksissa jne. sain hoitosuunnitelman, joka oli aivan törkeän kallis. Päätin silloin, että käytän rahat itseni hemmotteluun ja koitan sopeutua tilanteeseen.



Ekan kerran jälkeen ja nyt myöhemminkin kestää jotain 1,5 vuotta ennen kuin hiukset taas takaisin.

että olen nyt syönyt reilun vuoden joka päivä 20 mikrogrammaa d-vitamiinia - onko se auttanut, mene tiedä

Kuuntele Paula Heinosta

16.03.14
Osa 1/1 (27:27)

http://www.terveydentukipilarit.fi/radio-ohjelma/mediasali/

Hei! Onko kukaan kokeillut hormonaalista ehkäisyä ja onko vaikuttanut jollain tavalla alopeciaan? Mulla on ollut se lapsesta asti sillein että aina on noin 30-70% tukasta poissa mutta alotin nyt ehkäisyrenkaan käytön ja pelottaa että hormoonit pahentaa asiaa entisestään..

Jos etsii netistä alopeciakeskusteluja niin melkein kaikki näyttävät hyvinkin synkeiltä kohtaloilta. Koska monet taudista parantuneet eivät muista tulla kertomaan kohtaloaan ja alopecia voi ahdistaakin sen verran että kun alopecia on poissa elämästä niin ei siitä edes halua enää puhua.

Voin kertoa sulle, että itselle tuli alopecia 23-vuotiaana ihan yhtäkkiä 1,5 kuukaudessa paksu, pitkä tukkani lähti kokonaan päästä ja samoin osa ripsisitä ja kulmista. Lääkäri sanoi että näin agressiivinen alopecia ei enteile hyvää ja opettele nyt vaan elämään alopecian kanssa. Mutta ei, en halunnut hyväksyä kohtaloani ja etsinkin kaikki vaihtoehtoiset hoidot mitä markkinoilta löytyi. Kävin jopa ulkomailla hyvin kivuliaassa operaatiossa, joka maksoi monta tuhatta euroa. Apua ei vaan tullut. Lopulta hylkäsin kaikki hoidot ja päätin keskittyä hankkimaan mahdollisimman ihanan peruukin ja opettelemaan elämään tämän vaivan kanssa. Lace peruukit yllättivät minut täysin ja vuoden sisällä opin hyväksymään itseäni enemmän ja enemmän kaljuna, peruukkipäisenä naisena. 
Kaksi vuotta olin kaljuna mutta sitten aivan yllättäen kun olin jo tottunut elämääni ilman hiuksia hiukset kasvoi huminalla päähän takas. Tästä on jo 10 vuotta aikaa ja alopecia ei ole tullut ainakaan vielä takas :)

Tsemppiä kaikille alopeciasta kärsiville ja ihmeessä lopettakaa kaikki turhat poppaskonstit, ne ei auta. Parasta on vaan opetella elämään peruukin kanssa tai ilman ja löytää elämänilo, se on paras lääke :)

Alopecia areata is an autoimmune disease in which the body mistakenly attacks the hair follicles.

In a recent study, researchers have found that low levels of vitamin D may relate to disease severity in alopecia areata.

Learn more: http://www.vitamindcouncil.org/posts/low-vitamin-d-levels-may-relate-to-disease-severity-in-patients-with-alopecia-areata/

Mulla alopecia ei vaan parannu...

Minullakin pälvikalju, joka puhkesi teini-iässä. Itselläni oli laukaisevina tekijänä stressi, ruokavalion muutos ja lisäksi raudanpuute.

Tästä taudista olen huomannut ainakin sen, että elämän pitäisi olla "tasaista". Suuret muutokset elämäntavoissa kuten ruokavaliossa, liikunnan määrässä jne ovat minulle olleet joka kerta laukaisevia tekijöitä. Kohtuus kaikessa =).

Luulen, että asialla on myös ainakin omalta osaltani tekemistä hormonitoiminnan kanssa, koska kaikki edellä mainitut asiat saavat myös hormonitoiminnan pois raiteiltaan. Joku kyseli hormonaalisen ehkäisyn vaikutuksista ja minulla sekin laukaisi uudelleen alopecian. Kehon tasapaino meni ilmeisesti pois paikoiltaan ja hormonitoiminta sekaisin---> suuri stressi elimistölle.

Alopeetikon pitäisi syödä hyvin ja monipuolisesti. Kasvikset, marjat ja hedelmät, kananmunat, kana, pähkinät, öljyt, kala, vihreä tee (ei kahvia, koska se lisää elimistön stressiä), pakuritee, oluthiiva, marjajauheet.. Kaikki mikä parantaa elimistön terveyttä ja vähentää tulehdustilaa. Itse syön sinkkiä, B-vitamiineja, kalaöljyä ja D-vitamiinia vielä lisäksi. Olen vähentänyt sokerin ja valkoisten jauhojen syöntiä ja lisännyt hyviä  rasvoja (pähkinät, simenet, kasvi- ja kalaöljyt).

Mielestäni alopeetikoilta olisi hyvä ottaa laajat vitamiini- ja kivennäisaineselvitykset sillä niistä voisi selvitä jotain elimistön tilasta. Mutta kalliita ovat, joten eihän niitä kukaan taida ottaa/tehdä.

Rauta-arvot, sukupuolihormonitasot, kilpirauhaset ym kannattaa tietenkin selvittää LÄÄKÄRIN kanssa ja myös hampaista kannattaa pitää hyvää huolta.

Luin myös erään artikkelin, jonka mukaan autoimmuunisairaudet ovat yleisiä korkean elintason maissa. Olisiko jotakin tekemistä liiallisen hygieniankin kanssa. Elimistön stressiä alentanee myös se, ettei kuormita kehoa liiallisella kemikaalimäärällä.

Pitäisi myös syödä kunnolla ja riittävästi. Itselläni on vähän huono ruokahalu ja siksi olen hieman alipainoinen. Normaali paino ja hyvä ruokahalu taas edesauttaisi hyvää hormonitasapainoa, riittävää energian ym saantia, yleistä  terveyttä ja hyvää mielialaa.

Voimia kaikille, tämä on epävarmuudessaan kuluttavaa mutta kaikesta selviää kyllä :)

Hei! Mulla alkoi ekat pälvit tulla 17 vuotiaana. Silloin lääkityksenä reumaan kulta, joka lopetettiin saman tein. Ajoittain laikkuja vuosien varrella tuli ja tuntui kuin olisi lattiamoppia pessyt tukkaa pestessä. Viimein vuonna 2011 lähti kaikki tukka. Toivoin, että ripset olisivat säilyneet mutta ei. Tuekseni mieheni ja äitini ajoivat tukkansa aivan lyhyiksi :) Se oli piristävää kaiken tunnemyllerryksen keskellä. Reuman lisäksi on kilpirauhasen vajaatoiminta. Joten nähtävästi tässä on kyse autoimmuunisairaudesta. Häiritsevintä on varmaankin se ettei ole nenäkarvojakaan ja saa olla koko ajan niistämässä. Eli mun alopecia muuttui universaaliksi. No, ei tartte ainakaan säärikarvoja ajella :) Hormoonit on kanssa testattu vuosien saatossa usein ja kaikki ok. Ylpeästi menen pää klanina eteenpäin, ainoastaan viileällä kelillä on pakko laittaa jotain nuppiin, ettei palellu. Onhan se tosi, että säälikatseita satelee, kun ihmiset ajattelee sitä pahinta, mutta onneksi siitä ei ole kyse! Ehdottivat ihotaudeilla kortisoniliuoshoitoa, mutta ei kiitos. Olen sitä saanut piikkeinä ja suun kautta viimeiset 38 vuotta ihan riittävästi. Ei muuta kuin tsemppiä kaikille alopeciasta kärsiville!!! Pää pystyssä eteenpäin <3

Se on toxoplasma, joka sen aiheuttaa - autoimmuunireaktiot ovat tyypillisiä laajoissa infektioissa ja riippuu myös jonkin verran perintötekijöistä. Tavallinen aikuistyypin kaljuus on myös toksoplasman tekosia. Löytyi tosin vain venäläinen tutkimus joskus 80-luvulta - länsimaista lääketiedettä ei ole pitkiin aikoihin -jos koskaan- kiinnostanut selvittää näitä asioita. Tosin 50-luvulta löytää myös tutkimuksia toxoplasmasta äkkinäisten sydänkohtauksien aiheuttajana.

[Toxoplasmosis as a possible cause of alopecia areata].

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7113435

Muistakaa, sairastuneet, että netissä puhuu kroonisesti ja vakavasti sairastuneet. Kokemukset eivät siis tarkoita, että kaikille kävisi samalla tavalla. Itselläni oloa pahensi mm. Facebookin alopeciaryhmä... Ei olisi kannattanut liittyä.

Tässä yksi lievempi kokemus. Ensimmäisen kerran areata iski 14 vuotta sitten, kun olin 23-vuotias. Aktiivivaihetta kesti reilu 2 vuotta. Hiukset kasvoi vaaleata nukkaa ja tummeni, mutta aina tuli uusi läiskä johonkin sitä mukaa, kun uutta kasvoi. Minulla läikät oli aina sivuilla, ei koskaan päälaella, joten sain ne joten kuten peittoon. Yks kaks kaljuuntuminen loppui, ja hiukset kasvoi normaalisti. Alopecia oli poissa siis 14 vuotta.

Koin 2018-2019 kaksi keskenmenoa ja tulin raskaaksi hoitojen avulla 2020. Keskenmenojen jälkeen ja raskauden aikana minulla oli kaksi pientä länttiä, muuten tosi paksu ja runsas tukka. Mutta raskauden jälkeen kun naiset kokevat "sulkasadon" muutenkin, niin sen lisäksi länttejä on tullut nyt synnytyksen jälkeen säännöllisesti. Nyt ei meinaa hellittää, mutta uutta tukkaa kasvaa vanhoihin läntteihin ja se lohduttaa.

Ahdistaa ja stressaa välillä, että menetänkö kaikki hiukset tai karvat. Kyttään kulmakarvojakin hysteerisesti, ja stressihän lisää alopecian aktiivivaihetta, mutta minkäs voit. Suurin osa areatasta kärsivistä kuitenkin pääsee satunnaisilla aktiivivaiheilla ja hyvin harvoin se etenee vakavammaksi.

Uudet tutkimukset ovat antaneet osviittaa, että D-vitamiinin puutos voi laukaista alopecian. Olen syönyt nyt 3 kk D-vitamiinia n. 80-90µg päivässä, ja päänahka alkaa rauhoittua. Kärsin puutoksesta mm. raskauden ja imetyksen takia, eikä 10-20µg suositus ollut riittävä.

Lisäksi vinkki, jos olet tummatukkainen: läntin voi peittää L'Oreal Magic touch spraylla, jolla peitetään harmaa juurikasvu. Jos saat hiukset läntin päälle, niin spray peittää sieltä läpi kuultavan ihon.

Tsemppiä teille muille!