Puoliso vaan syö ja syö ja syö..
Ahdistaa kun puoliso vaan lihoo ja lihoo vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Pienetkin matkat on pakko mennä autolla kun "ei kerkeä kävellen" ja kun "aina on vaan niin kiire, kylhän mä muuten".
Jos liikuntaa tulee harrastettua, niin on syötävä kaksin verroin "kun liikunta kuluttaa niin paljon".Kaikki herkut häviää kaapeista mystisesti ja jos niitä ei itse osta, niin hän kyllä ostaa. Silti on omien sanojensa mukaan millon milläkin laihiksella ja tuloksia tulee. "Ei se mitään haittaa jos joskus vähän herkuttelee"- on aika yleinen puolustautuminen jos olen sanonut että voitais syödä terveellisemmin. Tottahan tuo, mutta kun se "joskus" on oikeasti joka päivä.. Aamupalaksi paistettuja kananmunia ja kasa paahtoleipää, välipaloiksi paketillinen jäätelöpuikkoja ja myslipatukoita ja ehkäpä paketillinen leipää(makkaran ja reilun juusto ja voikerroksen kanssa tietysti). Kaikkeen pitäisi lisätä kermaa. Puuro on hirveä asia, mutta joskus kun sitä teen, hän ehdottaa että voisiko siihen lisätä kermaa. Kaikki ruoka on niin "kuivaa" kun ei ole kermaakermaakermaaKERMAA. Mulla on kohta varmaan anoreksia tai ortoreksia, kun alkaa kaikki ruoka kuvottaa.
Kommentit (3)
Ei auta, ei. Ei auta keskustelu, ei kannustus, ei syyllistys, ei mikään. Siitä seuraa ensin marttyyrikohtaus ja sen jälkeen lyhyeksi jäävä himolaihdutuskuuri, jonka jälkeen sama meno jatkuu. Pelkään oikeasti että tällä menolla sillä on kohta joku sydänkohtaus tai veritulppa tai muu pahempi edessä. :(
Harva se viikko täällä on aloitus: "Syön vain salaattia ja lihon silti. Mulla on vaan niin huonot geenit".
Itsepetos on petoksen pahin laji.
joko otat ihan suoraan puheeksi ja käyt sen keskustelun vaikka puoliväkisin, tai sitten elät ongelman kanssa.
Sinun marisemisesi av:lla ei tule muuttamaan puolisosi syömistä ja liikkumista mitenkään.