Olen 35v. ja eronnut, voinko vielä löytää todellisen rakkauden?
Eli ikää 35v.
Alakouluikäisiä lapsia on 2, ovat vuoroin isällään ja minulla, meillä on oikein hyvät välit.
Erosta aikaa 2v, sen jälkeen olen ollut täysin ilman mitään miessuhteita.
Olen hyvässä ammatissa (taustalla pitkät koulutuksetkin tosin)
En tarvitse lapsilleni siis isän korviketta.
Minua sanotaan usein paljon nuoremman näköiseksi ja kauniiksikin joskus :)
Huolehdin siis ulkonäöstäni ja painostani mielestäni ihan hyvin.
Luonteeltani olen ystävällinen, rauhallinen,
luotettava.
En ole koskaan harrastanut mitään koheltamista tai seksiseikkailuja tms.
Viihdyn hyvin yksinkin ja nautin omasta ajasta, mutta silti nyt on sellainen tunne, että minulla olisi paljon annettavaa parisuhteessa toiselle.
Mutta ongelma on, että minulla ei ole yhtään sinkkukaveria, joka lähtisi kanssani esim. ulos katsastelemaan...
Kaikilla on perhe, eivätkä lähde minnekään muutamaa tuntia pidemmäksi ajaksi (ymmärrän sen kyllä)
Onko minulla vielä mahdollista jollain keinolla löytää kunnollinen ja luotettava kumppani??
En luule, että löytäisin jonkun ihanan sinkun, jolla ei ole kokemusta pidemmästä suhteesta. Tässä iässähän se olisi jo erikoistakin.
Mutta ehkä joku samankaltaisessa tilanteessa oleva mies... Mutta miten ???
Koen olevani tosi yksinäinen enimmän osan aikaa.
Ehkä jonkun harrastuksen kautta pitää lähteä liikkeelle?
Minkälaisia kokemuksia teillä on vastaavasta tilanteesta? anyone?
Kommentit (8)
Itse en vielä ole eronnut mutta harkitsen. Ja mietin mistä sitä sitten joskus löytää jonkun. Kun ei ole oikein kavereita baariin. Niin ja itse tällä hetkellä masentunut mutta en kyllä masentunutta miestä halua itselleni. Ei muuten mutta kaksi masentunutta suhteessa ei toimi.
Olen ihan ok nainen, käyn töissä ja olen ihan nättikin. Tosin laihduttaa voisin hieman.
Meitä ihan samassa tilanteessa olevia miehiäkin on! ;)
Itselläkin pitkä suhde takana josta yksi lapsi. Hoidan isän velvollisuudet ja en myöskään etsi lapselleni äidin korviketta minun luokseni. Itse etupäässä ajattelen että löytäisi tasapainoisen naisen jolla ei ole "hullua" exää tai jotain muuta vastaavaa. Itse en ole kokenut että baarista lähtisin etsimään naista, ennemminkin haluasin tutustua harrastusten, työn tai jonkun tapahtuman kautta. Silloin voisi tutustua paremmin ihmiseen, tosin nämä samat ihmiset voivat myös piipahtaa baarisakin mutta siellä asiat pyörii liiankin seksi voittoisesti.
M36
2 alle kouluikäistä lastakin mulla on.
Jos harrastukset on lukeminen, lenkkeily ja käsityöt. Niistä juuri ei tapaa ketään. Töissä meillä on vaan naisia tai varattuja. Harmi!! Niin ja itse olen kyllä sellainen etten kuormasta syö. Olisi aika hirveetä seurustella ja nähdä samassa työpaikassakin. Mutta jos tässä lähtisi opiskelemaan niin ehkä sieltä.
t:3
Poikkeuksena edellisiin haluaisin todennnäköisesti mielenterveystapauksen, sillä vain toinen sellainen ymmärtää mitä elämä sellaisen kokemuksen jälkeen vaatii, ja että esimerkiksi depressiosta on mahdollista toipua täysin.
Kaipaan siis ihmistä, jolla on kokemuksen suomaa ymmärrystä, ja sitä minulla on tarjota itsellänikin.
Tarjokkaitakin on riittänyt ilahduttavasti, ja nyt taidan olla jopa lätkässä.
Meitä ihan samassa tilanteessa olevia miehiäkin on! ;)
Itselläkin pitkä suhde takana josta yksi lapsi. Hoidan isän velvollisuudet ja en myöskään etsi lapselleni äidin korviketta minun luokseni. Itse etupäässä ajattelen että löytäisi tasapainoisen naisen jolla ei ole "hullua" exää tai jotain muuta vastaavaa. Itse en ole kokenut että baarista lähtisin etsimään naista, ennemminkin haluasin tutustua harrastusten, työn tai jonkun tapahtuman kautta. Silloin voisi tutustua paremmin ihmiseen, tosin nämä samat ihmiset voivat myös piipahtaa baarisakin mutta siellä asiat pyörii liiankin seksi voittoisesti.M36
Naisen vikahan se on jos on hullu ex.
t. Nainen, jolla on hullu ex, mutta onneksi sitäkin viisaampi nyx.
Ollaan oltu yhdessä nyt 15 vuotta eli pidempään kuin exän kanssa, ja ollaan paljon onnellisempia. Miehelläni oli/on "hullu ex", siis ihan oikeasti (kyllä tasapainottomatkin naiset yleensä pääsevät naimisiin jos haluavat), oma exäni oli/on "normaali", mutta uskoton.
Ulos "katsastamaan" voi hyvin lähteä yksinkin. Minulla on sinkkukavereitakin, mutta menen mielellään yksinkin. Yksinäisen naisen on itseasiassa helpompi saada seuraa. Miesten on helpompi lähestyä itsekseen olevaa naista kuin sellaista, joka kahden rupattelee kaverin kanssa. Joka kerta olen saanut seuraa. Aina se ei tosin ole kummosta, mutta yksin ei tartte olla. Olen ollut "markkinoilla" vasta pari kuukautta, eikä mitään "helmiä" vielä ole löytynyt.
Toinen juttu, mitä kannattaa koittaa on nettideitit. Olen tehnyt itselleni profiilin ja saanut vastauksia, mutta vielä en osaa kertoa sen tarkempia kokemuksia, kun homma on vasta alussa.
Helppoa sopivan ihmisen löytyminen ei ole, mutta uskon että parin vuoden sisään tärppäisi. Eniten pelkään sekaituvani johonkin mielenterveystapaukseen (lähipiirissä surullisia esimerkkejä).