Mä aloitan syksyllä sairaanhoitajaopinnot, vinkkejä!!
Perheessä neljä lasta, ihan puskista (eli ei aiempaa hoitoalan kokemusta) hyppään alalle. Parhaat vinkit opiskelun ja perhe-elämän yhdistämiseen olisi kullan arvoisia!
Työtä ei onneksi tarvitse tehdä opiskelun ohessa.
Muista samassa tilanteessa? Jänniittää, mutta toisaalta oon ihan kauhean innoissani!
Kommentit (14)
Ja onnea opiskelupaikasta.
Itse olen opiskellut vain lasten kanssa, joten en tiedä paremmasta. Nyt voin kyllä sanoa että työn ja perhe-elämän yhdistäminen on hankalampaa, kuten joku jo edellä mainitsi.
Älä aseta itselleni liian korkeita tavoitteita, vaan sellaiset sopivat. Vähemmälläkin työllä koulusta selviää.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!
Itsekin olen palaamassa marraskuussa takaisin koulunpenkille (tai siis vuodeosastoharjoitteluun) mammalomalta ja olen itsekin tosi innoissani :) jänskättää myös minua tuo opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen ja miten se onnistuu (meillä vain yksi 2v tyttö:)).
Itse olen valmistautunut siihen että kontaktiopiskeluvaiheessa lukemiset jäävät pakosti illalle kunhan tyttö on nukahtanut...
Toisaalta kyllähän opiskelut joustavat enemmän kuin työelämä. Koulupäivät eivät aina 8-16 ja mahdollisuuksien mukaan poissa voi olla (meillä ainakin ) sen 80% (Labrat tietysti on asia erikseen niillä 100% läsnäolopakko)
Tsemppiä!
Minäkin olisin kiinnostunut sairaanhoitajaopinnoista. Mikä koulutus sinulla on taustalla? Minkä ikäinen olet? Menetkö ihan nuorisopuolelle opiskelemaan, vaiko aikuispuolelle? Minkälaiset pääsykokeet oli?
Olen reilu kolmekymppinen ja aikasempi koulutus/työkokekmus on asiakaspalvelualalta. Menen ihan sinne nuorisopuolelle, eli sekin vähän jännittää... :)
Pääsykokeet oli aika iisit, koska olin päättänyt päästä sisään ja valmistautunut ja lukenut kokeisiin ihan hulluna ja pitkään.
Olen ollut jo vuosia työlämässä (poisluettuna tietty äippälomat) eli jos opiskelu on joustavampaa kuin työ, niin sithän se on vaan plussaa! Jotenkin kuvittelin ppäinvastaista, nimenomaan noi läsnäolopakot yms. Kun aina on tietenkin työnanatjalle ollut pakko sopia, jos on ollut pakollisia menoja, kuten neuvoloita, sairastumisia yms.
Ihan kaikista kursseista ei tarvitse saada vitosta. Panosta niihin oikeasti tärkeisiin hoitotyön kursseihin ja jätä vähemmälle höpönpöpö-kurssit. Skarppaa harjoitteluissa. Opinnäytetyöstä tehdään myös elämää suurempi juttu, mutta työelämässä kukaan ei ole siitä kiinnostunut.
Onko kokemuksia harjoittelujaksoista? Eli lähinnä miten joustavasti siellä voi vaikuttaa työaikoihin, vai onko mielivaltaisesti kolmivuoroa?
että teet samoja vuoroja ohjaajan kanssa ja mieluusti ainakin kokeilet kaikkia osaston vuoroja. Ohjaajia yleensä on kaksi tai kolme, joten jonkin verran voi suunnitella itse.
Onko kokemuksia harjoittelujaksoista? Eli lähinnä miten joustavasti siellä voi vaikuttaa työaikoihin, vai onko mielivaltaisesti kolmivuoroa?
ainakin meillä opiskelija-arvioinnissa tulee välittömästi negaa, jos haluaa tehdä vuoroja omassa rytmissä. Eli se hyvä suoritus putoaa tyydyttäväksi, koska sairaanhoitajan työ on pääsääntöisesti ympärivuorokautista.
vaihda alaa! Elämäni suurin virhe oli opiskella sairaanhoitajaksi ja jämähtää siihen työhön :/
terv. 12v alalla ollut sh
ainakin meillä opiskelija-arvioinnissa tulee välittömästi negaa, jos haluaa tehdä vuoroja omassa rytmissä. Eli se hyvä suoritus putoaa tyydyttäväksi, koska sairaanhoitajan työ on pääsääntöisesti ympärivuorokautista.
Monella osastolla on sanottu, että jos ohjaajan vuorot eivät käy, niin vuoroista voidaan kyllä sopia. Minä teen viikonloppuisin keikkaa (opiskeleva yh, joten rahaakin pitää tienata), joten sunnuntaisin en mene palkattomaan harjoitteluun vaan ihan kunnon töihin aina kun vain voin. Niin ja opiskelen terkkariksi, joten en ole edes siihen kolmivuorotyöhön tähtäämässä kun valmistun.
ainakin meillä opiskelija-arvioinnissa tulee välittömästi negaa, jos haluaa tehdä vuoroja omassa rytmissä. Eli se hyvä suoritus putoaa tyydyttäväksi, koska sairaanhoitajan työ on pääsääntöisesti ympärivuorokautista.
Monella osastolla on sanottu, että jos ohjaajan vuorot eivät käy, niin vuoroista voidaan kyllä sopia. Minä teen viikonloppuisin keikkaa (opiskeleva yh, joten rahaakin pitää tienata), joten sunnuntaisin en mene palkattomaan harjoitteluun vaan ihan kunnon töihin aina kun vain voin. Niin ja opiskelen terkkariksi, joten en ole edes siihen kolmivuorotyöhön tähtäämässä kun valmistun.
osastoilla tiedetään, mistä AMK:sta valmistuu se väki, joka sanelee vuoronsa ja on tottunut siihen, että ei ole pakko tulla töihin, jos ei tahdo.
uudet pelisäännöt selväksi. Perheen on ymmärrettävä, että huolto ei välttämättä pelaa entiseen malliin. Ole itsellesi armollinen ja tingi tarvittaessa periaatteistasi siivousten ja ruoanlaiton suhteen. Jos on lukemista ja kirjallisia töitä, niin niihin on saatava keskittyä.
Itse koin raskaaksi sen, että lukemiseen saattoi päästä käsiksi vasta klo 21-22, ja herätys oli aamuisin kuitenkin jo 5.20. Edessä oli 2 tunnin autolla ajo, jonka jälkeen oli vaikeuksia pysyä hereillä oppitunneilla.
Meillä on se linja,että säännöt on kaikille samat
osastoilla tiedetään, mistä AMK:sta valmistuu se väki, joka sanelee vuoronsa ja on tottunut siihen, että ei ole pakko tulla töihin, jos ei tahdo.
Ja jo harjoitteluaikana opiskelijatkin huomaavat, millä osastoilla työntekijät/harjoittelijat eivät voi vaikuttaa työvuoroihinsa, se vaikuttaa huomattavasti työssä viihtyvyyteen. Sellaiseen paikkaan en ainakaan minä hakeudu töihin, sillä töitä löytyy kyllä muualtakin missä työntekijöitä kohdellaan yksilöinä eikä minään "hoitaja"-nimisenä massana.
Elämässä katsos on muitakin värejä kuin mustaa ja valkoista, onneksi ohjaajani ovat ymmärtäneet että minun on elätettävä lapseni myös harjoittelujen aikana, ja siksi käytävä myös oikeissa töissä. Ja sunnuntait ovat siihen parhaita päiviä.
Opiskelu ja perhe on PALJON helpompi yhdistää kuin sitten valmistuttuasi työ ja perhe. Jos vain talous on kunnossa, kuten ilmeisesti sinun kohdalla on...
Koulusta voi tarvittaessa olla pois muutaman tunnin tai vaikka muutaman päivän (juu tiedetään läsnäolo pakot mutta ne on neuvoteltavissa olevia asioita ainakin aikuispuolella). Työelämässä se on paljon vaikeampaa.