Kysykää minulta mitä vain

Olen hyvin onnellinen. :) Tänään juuri mietin kyyneleet silmissä kuinka ihana elämä on. :D

Kui???

Kui???

Kui???

Ihan vain huvikseni, tylsä ilta ja tässä hetken pyörin. :)

Että osaisit kunnioittaa elämääsi? Ja ymmärtäisit onnesi, jota silmät märkinä itket?



2

Ei mitään konkreettista, mutta murrosikä oli ongelmallinen. Vaikka elämäni olisi ollut kultalusikka suussa elämistä, uskoisin silti pystyväni olemaan aidosti onnellinen, minusta paskoja tapahtumia ei tarvita onnellisuuden ymmärtämiseen/elämän kunnioittamiseen.

Noin minäkin joskus nuorempana ajattelin, että empatialla voisi ymmärtää. Se onni kun saa lapsen on entistä mykistävämpi, muttei sitä silloinkaan oikeasti osaa ymmärtää ennenkö jotain kamalaa tapahtuu.



Sun elämä on pinkkien lasien läpi tuijottelua. Mutta ole onnellinen että sulla ei ole kokemusta mistään pahasta, ikävä teini-ikä kuuluu kasvuun.



2

Ymmärrän onneni täysin, ei mua hakata tartte jotta sen ymmärtäisin. Kunnioitan sitä onnea joka minulla on, murrosiässä ei ollut samalla tavalla.

Narsistisen äidin kanssa paloin täysin loppuun ja yritin tappaa hänet, minut heivattiin mielisairaalaan ja käytin huumeita. Jotenkin sieltä ojasta kuitenkin nousin todella tasapainoiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi. :) Joten on kokemusta pahasta, mutta ei mitään ns konkreettista ole tapahtunut, jos tajuat mitä tarkoitan. Mutta ilman tuotakaan kokemusta en tämän vähempää tajuaisi elämää.



Ei lasta hakata tarvitse jotta hän ymmärtäisi elämästä enemmän. Kaikista tasapainoisimpia ja onnellisimpia+viisaimpia ovat muuten ne ystäväni, joilla ollut todella tasapainoinen ja ns tavallinen elämä. Ne joilla taas ongelmia, ovat aina vähän häilyviä, onni loppuu helposti jos ei ole tasapainossa.