Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uskallanko jo yrittää toista lasta!? Pohdiskelua, AUTTAKAA

Vierailija
09.07.2011 |

Mä haluaisin, mutta silti on olo, että olenko mä ihan hullu! Esikoinen on 7 kk ja syntyi sektiolla. Esikoisen yritys vei kaikkiaan 9 kk, kun sain keskenmenonkin välissä.. Miehen siittiöt eivät ole parhaasta päästä, on tutkittu.. mutta tilanne ei ole ollenkaan toivoton, sillä niitä on runsaasti (ovat vain huonolaatuisia osa). Luomusti olen raskaaksi siis kahdesti tullut (keskenmeno ja tämä syntynyt lapsi).



Esikoisen vauva-aika on ollut melko raskasta ja siksi mietityttää jaksanko kaiken uudelleen jos tuleekin heti raskaaksi (taitaa olla toiveajattelua, mutta mahdollista tietenkin). Toisaalta, jos vie taas pitkään, ennenkuin tulen raskaaksi, en haluaisi turhaan lykätä! Ikää on itselläni melko paljon ja haluaisin kuitenkin lapsille kork. 2,5 v ikäeroa. Nythän ikäeroksi tulisi aikaisemmillaan 1,5 v.



Mitäs sektio tähän vaikuttaa?



USKALLANKO ANTAA VAIN MENNÄ? Tulee jos on tullakseen??

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mä vähän odottelisin. Ehkä sitten kun esikoinen on 1,5v. Itsellä lapsillä ikäeroa tasan 2v ja koin ajan tosi raskaana. Jaksoin juuri ja juuri huolehtia kahden vaippaikäisen perustarpeista mutta en muista enää hymyilinkö enää lapsille, jaksoinko helliä heitä. Pienemmän kanssa kun tuli pitkälle valvottua öitä, esikoisen kanssa taas valvoin päivät. Lapset eivät nukahtaneet yhtäkään kertaa yhtäaikaa päiväunille, paitsi autossa. Itse kärsin huimasta univelasta josta seurasi alakuloisuus. Tämä on minusta jo sen luokan riski, että harmittaa että kiirehdin toista lasta. 3v olisi ollut paljon parempi ikäero, sillä 3v jo ymmärtää asioita, osaa odottaa hetken jne. 2v ikäero oli kaoottista aikaa.



Mieti kuitenkin millainen sinä olet? Väsytkö yleensä helposti ja olet ensimmäisten joukossa joka luovuttaa useissa asioissa. Vai oletko se joka jää loppujen lopuksi yksin ja taivuttelee muita että jatketaan vielä. Oli kyse liikunnasta, shoppailusta tai vaikka seurapeleistä. Tarvitsetko paljon unta?

Vierailija
2/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on aika sama onko lapsilla ikäreoa 2 vai 3v joten kallistuisin tuohon 3 vuoteen tai jopa neljään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarkoitin siis tuossa kommentissani asiaa lasten kannalta sisaruksina. Pitää miettiä asiaa pitkällä tähtäimellä. Lapsuus on lyhyt aika jolloin vanhempien jaksaminen on tärkeässä osassa kasvatuksessa. Kivahan se lapsen kannalta on myös mitä vähemmän ikäeroa on sisaruksen kanssa, mutta ei se paina kuitenkaan vaakakupissa paljoa jos vanhemmat ovat nääntymäisillään ja seurauksena lapsen kasvatus on huonompaa ja vaikuttaa persoonan kehittymiseen. Persoonan kehitys kun vaikuttaa koko loppuikään. Persoonan kehityksen tärkeimmät vuodet ovat 0-3v ja kyllä siinä helposti jotain järkkyy jos sisarus tulee parin vuoden kohdalla ja vaatii valtavasti vanhemmilta. Miksi siis kiirehtiä? Huolehditaan rauhassa jokaisen lapsen taaperoikä ennen kuin kiirehditään seuraavaa lasta.



3

Vierailija
4/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ettei kohdun repeämän vaaraa ole.

Itselläni kesti esikoisen raskauden alku, mutta yllättäen toinen tulikin heti. Ikäero 1.5v. Yhtaikaiset päikkärit jne ovat minusta aikalailla teknisiä asioita, eli esim. Herätin vauvan aina m.30min jälkeen aamu-unilta, jotta unta riitti myös taaperon unille. Ikäero on kiva, nyt muksuilla on täysi vuorovaikutus keskenään.

Mutta toki vauvavuosi on aina raskas, ehkä riippumatta lastenmäärästä. Ja aion nyt itsekin kerätä voimia ennen kolmatta.

Vierailija
5/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saatan olla nyt väärissä muistelmissa.. :D



Mutta eihän tuo 9 kk siis ole kamalan pitkä aika. Joten odottele vaikka edes muutama kk eteenpäin. Jos maltat.. :D



Meillä ikäero vajaa 5 v ja seuraavilla 1 v. 8 kk. Oli aika haipakkaa nuorimmaisten kanssa. Nyt alkaa helpottaa kun nuorin 4 v. Tosin nyt tietenkin uudet kujeet kaikilla elämässä. Ja kaikki alakautta syntyneet, että siinä mielessä ei ole ollut esteitä.



Mutta sinuna odottaisin, että muksu täyttäisi sen vuoden.

Vierailija
6/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teen kolmivuorotyötä (sh) ja pokka kyllä pitää vaikeissakin tilanteissa. Unta kylläkin tarvitsen. Mieheni onneksi on osallistunut hyvin vauvan hoitoon..



Moni olisi tilanteessani ehkä jo masentunut, sillä erinäisistä syistä vauva-aika on ollut tähän asti melko rankka. Nyt on helpottanut huomattavasti. En siis ainakaan kuvittele saavani mitään helppoa lasta, jos saan, hienoa.. mutta olen varautunut pahimpaan. Jos jotain päätän, periksi en kyllä anna..



Vauvakuume on, mutta siltikin mietityttää. Pitkään en pysty kuumeeni kanssa odottelemaan.. ja kuukausilla ei taida juuri olla eroa, että odotanko esim. vielä kaksi kuukautta :D..



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ekat lapset kahden vuoden ikäerolla ja kolmas viiden vuoden ikäerolla seuraavaan lapseen. Ehdottomasti olen sitä mieltä että 2v on liian vähän jos haluaa keskittyä lapseen kunnolla. En edes muista mitää ensimmäisten lasten taaperoajoista. Kolmannen lapsen kohdalla olen taas pystynyt nauttimaan lapsesta. Välillä on huono omatunto kun keskimmäisen lapsen vauva ja taaperoikä ihan sumussa. En ehtinyt huomioimaan häntä tarpeeksi, enkä myöskään esikoista. Koko ajan oli kiire ja ennen kaikkea väsymys. Kun mies tuli kotiin viiden aikaan otin usein puolen tunnin unet jotka usein vielä sotkivat unirytmiä entisestään enkä saanut illalla ajoissa unta.



Nyt kolmannen kanssa on ollut ihanaa ja seesteistä. Isoveljet osallistuvat innolla taaperon hoitoon, leikkittävät häntä ja lellivät todennäköisesti piloille :)! Ja minä ihmettelen että voiko elämä tosiaan olla näin ihanaa ja helppoa että on aikaa kaikille lapsille vaikka luulisi asian olevan toisin päin.

Vierailija
8/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluan mä keskittyä joo, mutta toisaalta haluan pienen ikäeron, jotta pääsen lapsiajasta eroon joskus ja myöhemmin taas itselleni aikaa. Näin myös lapset ovat enemmän aikuisina kavereita toisilleen. Itselläni on yksi sisarus, joka minua 6 v vanhempi. Meillä on ihan ok välit, muttei koskaan ole ollut läheiset, sillä meillä aina ollut eri elämäntilanne.. hän oli teini kun olin lapsi.. opiskeli kun itse olin teini.. teki lapset kun itse opiskelin.. ja nyt kun mulla on lapsi, ovat hänen lapsensa jo isoja. Meillä ei koskaan ollut mitään yhteistä..



Miehellä taas on kaksi sisarusta, joilla kullakin 2 v ikäero.. He ovat hyvää pataa keskenään. Kaikki kolme lasta 4 v ikäerolla yhteensä.. Eikä anoppi ole tuota kovin pahana pitänyt. Lapsena kävivät paljon ulkoilemassa, retkillä.. aina olivat pienenäkin keskenään leikkineet.



Meille perheen koko jää kahteen lapseen. En sitten tiedä...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

..jakautuneet. YKI LAPSI/perhe riittää ja maailma kiittää!!!

Vierailija
10/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolas tuli sitten 2v. erolla kakkoseen. Onhan se välillä ollut raskastakin, mutta ei mitenkään erityisen raskasta. Varmaan mulla on helpot lapset ja asenne sellainen ettei kaiken tarvi olla täydellistä. Ja olen sitä mieltä, että nuo kaikki on saaneet tarpeeksi huomiota ja rakkautta.

Sinuna odottaisin kuitenkin siihen 1v. ihan vaan sen sektion takia. Sehän kai on se suositus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on kaksi nuorempaa siskoa, toinen 3 vuotta nuorempi ja toinen 6 vuotta nuorempi. Ollaan aivan loistavissa väleissä molempien kanssa. Nuorin esim. soittaa minulle jos on ongelmia lastensa kanssa sillä omani ovat jo isompia ja kaikkea nähty ja koettu. Vietämme usein juhannusta tai uutta vuotta yhdessä ja aina joulua. En siis sanoisi että onko sillä nyt kauheasti eroa ikäerolla vaan lähinnä luonteella. Sisko ja veli ovat harvoin erityisen hyviä ystäviä, mutta tukea ja auttaa he voivat toisiaan silti. Siinäkään ei ikäerolla taida olla mitään eroa. Itse suosittelen kolmen vuoden ikäeroa. se ei ole kuin vuosi lisää parin vuoden ikäeroon, mutta ero on valtava jaksamisen suhteen ja minäkin kyllä painotan lapsen oikeutta jaksavaan ja läsnäolevaan vanhempaan joka ei pienillä ikäeroilla juurikaan onnistu.

Vierailija
12/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikai se elämä aina mene niinkuin suunnittelee? Voihan olla, ettei sitä lasta tosiaan edes hetkeen tule?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/20 |
10.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eka nyt reilu yksi v ja nyt odotamme toista rv 17. Ja ihan innoissaan. Lasten ikäeroksi tulee 1.5v. Varmasti tulee olemaan rankempaa kuin ekan vauva-aikana, tottakai, kun on kaksi pientä hoidettavana. Mutta näin kuitenkin halusimme...katsotaan kadutaanko pientä ikäeroa ensi talvena :D Eka ollut kuitenkin kohtuu "helppo lapsi" vaikkakin hieman koliikkia pikkuvauvana oli. Pitää yrittää vaan ensi talvenakin levätä AINA kun voi ja jättää kaikki ylimääräinen pois.

Vierailija
14/20 |
10.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksi tyttöä. Hyvin olen pärjännyt. Onneksi nuorempi on ollut hyvin nukkuvaa sorttia ja ainoa panostaminen on lähinnä sitä, että yritän pitää vauvan kaukana tuosta uteliaasta taaperosta (on aika kovakourainen eikä pieni osaa vielä puolustautua).



Rankinta oli raskausaika: mulle raskaudet ovat olleet vaikeita. Synnytyksen jälkeen olin heti priimakunnossa. Ei ole ollut unettomuutta tms. mutta nukunkin vauvan kanssa samassa sängyssä. Vanhemman lapset totutin hyvissä ajoin ennen synnytystä omaan sänkyyn.

Myös osa aterioista syödään ns. seisaaltaan, eli saatan antaa vaan taaperolle sämpylän käteen puistoilun jälkeen ja imettää itse vauvaa. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä (eli aamupuuro+joku muu) on mun tavoitteena ruokailujen suhteen. Kesä on myös ollut armeliasta aikaa vauvaperheelle, kun ei tarvitse pukea ja riisua puolta päivää.



Olen kuullut, että myöhemmin helpottaa, kun lapset alkaa leikkiä keskenään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/20 |
10.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kolme lasta, kaikki kahden vuoden ikäeroilla ja sektioilla syntyneitä. Mun lääkäri on todennut omana mielipiteenään, että sektioon ei ole olemassa mitään tiettyä aikaa joka pitäisi odottaa ennen uutta yritystä. Jos sulle ei synnärillä sanottu kohdusta mitään, on se varmasti ihan normikunnossa ja olet varmaan jo valmis uuteen raskauteen. Voithan vielä käydä gynellä varmistamassa asian jos haluat lisäinfoa. Mutta sinuna siis yrittäisin jo raskautua uudelleen.

Vierailija
16/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos nyt on jo raskasta niin voit kuvitella mitä helvettiä se on kahden kanssa. Mun mielestä vauva-ajasta kuuluu myös nauttia eikä painaa sitä hampaat irvessä vaan läpi.

Vierailija
17/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ekat lapset kahden vuoden ikäerolla ja kolmas viiden vuoden ikäerolla seuraavaan lapseen. Ehdottomasti olen sitä mieltä että 2v on liian vähän jos haluaa keskittyä lapseen kunnolla. En edes muista mitää ensimmäisten lasten taaperoajoista. Kolmannen lapsen kohdalla olen taas pystynyt nauttimaan lapsesta. Välillä on huono omatunto kun keskimmäisen lapsen vauva ja taaperoikä ihan sumussa. En ehtinyt huomioimaan häntä tarpeeksi, enkä myöskään esikoista. Koko ajan oli kiire ja ennen kaikkea väsymys. Kun mies tuli kotiin viiden aikaan otin usein puolen tunnin unet jotka usein vielä sotkivat unirytmiä entisestään enkä saanut illalla ajoissa unta. Nyt kolmannen kanssa on ollut ihanaa ja seesteistä. Isoveljet osallistuvat innolla taaperon hoitoon, leikkittävät häntä ja lellivät todennäköisesti piloille :)! Ja minä ihmettelen että voiko elämä tosiaan olla näin ihanaa ja helppoa että on aikaa kaikille lapsille vaikka luulisi asian olevan toisin päin.

ja aika sumussahan se meni, mutta pidän enemmän siitä, että lapsilla on pieni ikäero. Muutaman vuoden kuluttua voimme perheenä tehdä vaikka mitä yhdessä, sillä kukaan ei ole enää vaippaikäinen taapero.

Hassua silti, että 2v. ikäeroa pidetään jotenkin pienenä... meillä kun on vuoden välein lapset syntyneet.

Vierailija
18/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun kuitenkin suurin osa tähtää siihen 2 ikävuoteen. Ja siis alku oli rankka vaikka nyt jo huomattavasti helpompaa.. sadasta eri syystä. Tiedän, että seuraavan lapsen kanssa ja tämän nykyisen on aika haipakkaa. En edes kuvittele aikaa välttämättä jäävän yhtään mihinkään, sillä todellakin tiedän, mitä se oli jo tämän yhden kanssa.. Sen verran voin valottaa, että mulla oli raskausmyrkytys, olin pitkään sairaalassa jo ennen sektiota, vauva kärsi refluksista, syntyi keskosena ja lypsin hälle kaiken maidon kuukausia.. Joten mm. tästä syystä alku oli hankala. En usko, että kaikkea tulen tuosta kokemaan uudelleen ja jos tulenkin, tiedän mitä se vauva-aika pahimmillaan on. Ja silti olen valmis siihen uudelleen!



ap

Vierailija
19/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli kolme alle 2v lasta. Kaikesta selviää :)

Vierailija
20/20 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka kysyinkin että olenko hullu jne.. niin kaipiaisin juuri myös näitä positiivisempia kommentteja, enkä pelkästään näitä "en kyllä sinuna.."



Olen toki kiitollinen varoituksista :D Ja lisääkin saa varoitella miksei kannata.. mutta myös niitä kommentteja jos niitä hyviä puolia on siinä pienemmässä ikäerossa. Ja ehkä se tärkein syy tosiaan miksi haluaisin jo aloittaa (vai haluanko?) sen yrityksen nyt.. on juuri tuo, etten voi tietää kauanko yritys tällä kertaa kestää.



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi viisi