Lapset kahden vuoden ikäerolla - kuinka rankkaa on?
Eli kuulisin mielelläni kokemuksia niiltä, joilla lapset ovat olleet kahden vuoden ikäerolla, että millaista arki on ollut? Koska on helpottanut? Hyvät ja huonot puolet?
Ei tarvitse siloitella, vaan ihan rehdit kokemukset kiinnostavat. Erityisesti sellaisilta jotka elävät parhaillaan tätä arkea, koska olen huomannut, että jos pikkulapsiajoista on useampi vuosi aikaa, niin aika ns. kultaa muistot.
Kommentit (16)
lapset 2,5 ja 3 kk. Ekat kaksi kuuakutta oli hässäkkää, ei voi kieltää. Vauva huusi ja esikoinen huusi ja teki kaikki temput saadakseen huomiota. Vauvaa ei onneksi kuitenkaan ole toistaiseksi yrittänyt vahingoittaa.
Nyt viimeisen kuukauden aikana elämä on jotenkin asettunut uomiinsa, molemmat lapset on lakanneet huutamasta ja arkeen on tullut hyvä rytmi. Näin lyhyellä kokemuksella en osaa vielä sanoa, oliko tämä hyvä ikäero, mutta juuri tällä hetkellä siltä tuntuu. Ei minun tarvitse oikeastaan siloitella mitään kokemuksia, koska aika helpolla olen päässyt. :) Kaikki lähtemiset ja aikataulussa pysymiset on tietenkin aika vaikeita koska vauva on vielä näin pieni, mut sehän ei muutu oli ikäeroa sitten enemmän tai vähemmän.
meillä on tosin 1v5kk ikäeroa ja kuopus nyt vuoden vanha. Kuopuksen vauva aika meni aika lailla sumussa. Välillä tuntui että koko päivän vaan vaihdat vaippoja ja ruokit lapsia, elämä pyörii kellon ympärillä. Nyt on jo helpompaa kun viihtyvät kimpassa jonkin verran tosin tappelevatkin kaiken aikaa :D
Meillä on erittäin temperamenttiset lapset, kiihtyvät nollasta sataan sekunissa ja leppyvät yhtä nopeasti joten siinä mielessä haastavaa on ollut.
Hyvin se menee ja jatkossa vielä varmasti helpottuu jahka kuopiskin oppii leikkimään veljensä kanssa eikä vaan vierellä.
Jos lapsilla sairautta, allergiaa tai erityisen tuen tarvetta, todella pieni ikäero ja alku tulee raskasta olemaan.
Moni asia vaikuttaa. Tärkeimpänä kuitenkin tuo lasten terveys, ja sitähän ei etukäteen voi tietää. Myös sillä on merkitystä saako tarvittaessa lastenhoitoapua.
nyt kuopus 5kk. aikalailla poikki ollaan molemmat vanhemmat oltu vaikkei mitään erityistä ole ollut, siis mitään sairauksia. Esikoinen on vaan niin temperamenttinen tapaus, vieläkin välillä mustis vauvasta. Huomionkipeä on kaksinkertaisesti ollut entiseen verrattuna(ennen vauvaa). Nyt toivon tilanteen alkavan muuttua parempaan, kun vauvakin alkanut ottaa kontaktia isompaan ym. Uskon kuitenkin kaikesta huolimatta, että 2v on hyvä ikäero tulevaisuudessa vaikka alku onkin rankkaa. Ehkä jos valita saisin, niin pienempi ikäero vois olla parempi, ei olis esikoisella vielä uhmaikää lisänä. No kuka tietää ja kai lapsista paljon riippuu.
kaikki lapset ovat vauvasta asti nukkuneet täydet yöunet. Ulkoilu on vähän haasteelisempaa kun on useampia lapsia.
täytyy myöntää, että toisen lapsen vauvavuosi oli suht rankka. Ekat 3kk oli pahimmat, sillä vauva oli todella itkuinen. Esikoinen lopetti samoihin aikoihin päiväunet kokonaan, ja mies teki pitkää päivää, eikä tukiverkkoja ollut. Omaa aikaa oli ennen ainakin jonkin verran, vauvan synnyttyä ei yhtään. Tietenkään se ei tullut yllätyksenä, niin sen kai kuuluu ollakin :). Meillä kun vauva ei löytänyt mitään rytmiä pitkään aikaan vaan nukkui lyhyissä pätkissä. En silti kadu tai tekisi toisin - on nuo nyt niin läheisiä ja leikkivät keskenään hienosti :).
huono ikäero. Esikoinen tuli uhmaikään 1kk ennen vauvan syntymää. Vauva on nyt 7kk ja esikoinen edelleen ainoastaan hyökkäilee vauvan päälle, heittelee tavaroilla jne. En voi vieläkään mennä edes metrin päähän vauvasta, kun esikoinen on samassa huoneessa. Muuten kaatuu vauvan päälle tai potkii päähän, talloo käsiä... Vauvan nukutus on yhtä tuskaa, kun esikoinen tekee parhaansa nukahtamisen estääkseen, mekastaa ja paukuttaa seiniä. Jätti itse päikyt pois, kun vauva syntyi.
Kavereilla, joilla on sama ikäero, on kyllä ollut helpompaa, vaikkei helppoa siltikään. Meidän esikoinen on tosi temperamenttinen ja huomiota vaativa tapaus, ollut jo vauvasta lähtien.
paljon helpompaa kuin yhden.
Mutta jos lapset olisivat olleet toisin päin ei todella olisi ollut helppoa. Kuopus esim nukkui täydet yöunet ennen allergista ja tempperamenttista esikoista, esikoinen sai paljon aikaa äidin kanssa kun pienempi nukkui pitkät päiväunet ja sitten yhdessä hoidettiin esikoisen omaa pikkuveljeä.
Ensimmäisen kuukauden vauva nukkui, seuraavat kolme kuukautta kannoin vauvaa kantorepussa kaiket päivät ja hoidin samalla esikoista. Vauva ei tyytynyt muuhun kuin syliin. Vauva on yönsä pääsääntöisesti nukkunut hyvin, syö kyllä lukuisia kertoja, mutta kun ei itke öisin, niin olen jaksanut aika hyvin. 4 kuukauden jälkeen vauva on ruvennut viihtymään lattiallakin, mutta nukkuu päivisin vähän, mikä aiheuttaa hankaluuksia isoveljen kanssa välillä. Isoveikka on onneksi sopeutuvainen ja nyt kun on 2v 1kk ja vauva 7kk pelmuavat väliin yhdessä lattialla. Isoveljen ei tarvitse kuin katsoa pikkuveljeä niin jo naurattaa :).
Sanoisin, että vaikka molemmat ovat perustyytyväisiä ja vähään tyytyväisiä, niin ekat kuukaudet olivat väsyttävää taiteilua lapsien tarpeiden välillä, mutta nyt jo on kivaa ja asiat sujuvat rutiinilla :).
Ei ollu rankkaa eikä ole edelleenkään.
Kaikesta voi tehdä itselleen hankalaa ja jos asenne on alunalkaen kuinka kamalan rankkaa tulee olemaan ja kysellään koska helpottaa niin ei se silloin helpota kun vasta lasten muutettua pois kotoa.
En ymmärrä näitä kejuja. Onko niiden aloittajat eläneet jossain pilvilinnoissa ennen lasten saamista? Meillä on kaksi lasta edellä mainitulla ikäerolla, tila ja yritys pyöritettävänä. Lapset eivät ole olleet päivähoidossa vaan tilalla siihen saakka kun menevät kouluun ja kahdestaan täällä ollaan eikä mummot ole hoitamassa kuin erikoistapauksissa. Toisaalta meidän muksut onkin sitten tottuneet kaikkeen ja ovat todella omatoimisia, touhukkaita eivätkä narise huomiota tauotta kun mukana saavat olla koko ajan.
Vanhempi ei enää mikään vauva, eikä ikäero kuitenkaan ole vielä kovin suuri. Isompana ovat leikkineet tosi hyvin yhdessä.
En oikein keksi mitään negatiivista. Erityisen rankkaa ei ainakaan meillä ole ollut, vaikka kysessä kaksi toimeliasta ja kekseliästä poikaa.
ikäero 1,9 v ja rankkaa ei ole ollut kuin nyt vasta kun molemmat on uhmaikäisiä, toinen 3v ja toinen 5v.. Nyt sopivasti raskaana rv 13+ ja toivottavasti tuo pahin uhma menis tammikuuhun mennessä pois......
kaikki lapset ovat vauvasta asti nukkuneet täydet yöunet. Ulkoilu on vähän haasteelisempaa kun on useampia lapsia.
Jo laitokselta lähtien täydet yöunet heräämättä kertaakaan.
Rankkaa oli juuri sen vuoksi, että lapset eivät nukkuneet. Esikoinen nukkui ihan ok yöt, mutta nuorempi heräili tunnin välein eikä päivälläkään nukkunut kuin vartin tirsoja.
Meillä oli yli vuoden kaksi vaippapeppua, ja elämä oli tosiaan yhtä ruuan laittoa ja vaipan vaihtoa.
Rankaksi tilanteen teki se, että menin töihin nuoremman ollessa 7 kk. Molemmat aloitimme työt, kun nuorempi oli 11 kk. Meillä oli aluksi kotona hoitaja, mutta elämä helpotti oleellisesti lasten aloitettua päiväkodissa, silloin olivat 1 v 2 kk ja 2 v 8 kk.
Ihania aikoja nuo kyllä olivat, aika paljon jäpitettiin koko perhe meidän olkkarissa ja leikittiin. Kaikki kuvatkin noilta ajoilta on otettu meidän kymmenen neliön olkkarista :)
Eli paljon riippuu lapsista ja vanhemmista: miten hyvin lapset nukkuvat ja miten vanhemmaat kestävät unenpuutetta. Onko allergioita/sairauksia ja millainen on lasten temperamentti.
Mutta kaksi vuotta on toki puoli vuotta enemmän kuin tuo meidän, joten uskon, että silloin pääsee helpommalla. Missään nimessä en kyllä vaihtaisi, nyt sisarukset ovat tosi läheisiä ja rakkaita toisilleen ja samoilla valvomisilla meni kaksikin vauvaa putkeen.
meillä tytöt syntyneet n.2 vuoden erolla ja se on ehdottomasti ollut paras ratkaisu!! Kun nuorempi syntyi isosisko halusi vain hoitaa pikkusiskoa.Ei ole juurikaan mitään kateutta ollut, joskus sylipaikasta, mutta hyvin mahtuu kaksi syliin!Toki vauva-aika oli rankkaa kun oli yövalvomisen jälkeen väsynyt, mutta onneksi lapset nukkuivat yhdet päikkärit samaan aikaan niin sai äitikin levätä!
Jos väsytti niin makoiltiin olkkarin lattialla ja leikittiin, kun ei väsyttänyt käytiin puistossa ja kerhossa.. ei pidä paineta ottaa, että jokapäivä pitäis puistoon päästä! ihan rauhassa vaan
Nyt kun pari vuotta on kulunut niin ovat kyllä toistensa seurana ja tukena kokajan. varsinkin isosisko pitää pienemmästä huolta!Isompana tietysti vähän kinastellaan, mutta se on ihan normaalia kinastelua eikä mitään järjetöntä härnäämistä tai lyömistä ym. Nyt äiti kyllä pääsee jo vähemmällä kun lapsista on toisille seuraa, ei tartte itse olla joka leikissä mukana :D
Lapsia on tietysti erilaisia ja kukaan ei voi luvata että teillä kaikki menisi niinkuin esim. meillä on mennyt..meillä tämä on kuitenkin toiminut hyvin ja kaikki ollaan tyytyväisiä!
Ihan hyvin meni meillä ainakin. kahden ekan lapsen jälkeen meillä oli 5 vuotta väliä ja sitten syntyi kaksi nuorinta vuoden ikäerolla ja se oli paaaaljon rankempaa.