Lue keskustelun säännöt.
Muilla äitejä, jotka eivät ymmärrä "ei"-sanaa?
08.07.2011 |
Äitini on raivostuttava! Tuntuu ettei hän kunnioita mitään mitä sanon, varsinkin jos kieltäydyn jostain mihin pitäisi suostua hänen mielestään.
Olipa kyseessä ruuan ottaminen, marjojen pakastaminen, sukulaisten tapaaminen, jne jne, niin jos sanon "ei", äiti alkaa inttämisen ja sanoo viimeiseksi, että "mieti vielä".
Voi jeesus!! Olen 31 v. ja enköhän minä tiedä, mitä haluan ja mitä teen!
Viimeksi sanoin äidilleni, että "yritähän nyt uskoa, että en halua", mutta ei mennyt perille. Jatkoi vaan samaa rataa "mutta etkö kuitenkin...". Aaaarrrgghhh!
Seuraavasta kerrasta räjähdän ja sitten käydään keskustelu toisen sanomisten kunnioittamisesta.
Kommentit (18)
Kerro että olet jo aikuinen ja vastaat itse asioistasi. Ja jos ei mene perille niin pieni tauko yhteydenpidossa lienee paikallaan. Suuttuuhan se, ihan varmasti, mutta se on aikuinen itsekin ja on sen kestettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-otanko ruokaa mukaan kun haen lapseni pois hänen hoidostaan
-otanko mansikoita pakkaseen
-otanko kahvia lisää
-lähdenkö mukaan sukukokoukseen
-annanko hänen tehdä kakun lapseni synttäreille
-annanko hänen pestä lattiani ja puunata muutenkin luonani
-annanko hänen tilata siivoojat pesemään ikkunani (luonani on ilmeisesti tosi paskasta hänen mielestään)
ap
Jos se "jänkkääjä" äitisi on jo tottunut siihen, että kun aikansa länkyttää, sä annat lopulta periksi ja teet niinkuin se haluaa? Voithan sä kysyä onko sillä kuulossa vikaa vai ymmärryksessä, jos ei tajua ei sanaa. Mä ymmärrän sun pointtisi ihan hyvin, itse inhoan yli kaiken tuollaisia länkyttäjiä, joille ei Suomen kieli mene kerralla jakeluun.
jos hänelle sanoo ja se suututtaa kahta kauheammin.
Kun kielsin häntä pesemästä lattioitani, niin hän sanoi, että "hän nyt sitten lähtee kotiin itkemään". Ei saatana...
ap
Jos se "jänkkääjä" äitisi on jo tottunut siihen, että kun aikansa länkyttää, sä annat lopulta periksi ja teet niinkuin se haluaa? Voithan sä kysyä onko sillä kuulossa vikaa vai ymmärryksessä, jos ei tajua ei sanaa. Mä ymmärrän sun pointtisi ihan hyvin, itse inhoan yli kaiken tuollaisia länkyttäjiä, joille ei Suomen kieli mene kerralla jakeluun.
Tyrkytti kakkua mulle mukaan (en halunnut, koska en pidä makeasta) ja kun sitten lopulta sanoin, että "etkö voi vaan uskoa, kun sanon ei" äitini vastasi, että "no kun kuitenkin haluat ja otat lopulta"... Siinä vaiheessa annoin sit periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitisi tuntuu tietävän mielestään parhaiten mikä on sinulle parasta, mutta hyvää tuntuu tarkoittavan. Voisin vaihtaa oman laiskan passiivisen ja itsekeskeisen äitini vaikka alkuun muutamaksi kuukaudeksi sinun äitiisi ja hän saisi vapaasti siivoilla meillä ja täyttää pakastinta. Olisin onnellinen jos joku noin aktiivisesti koittaisi tehdä elämäni mukavammaksi. Mutta puolensa kaikessa, ehkä sinun pitää ystävällisesti hermostua ja kertoa kuinka paljon arvostat kaikkea tuota, mutta on loukkaavaa ettei hän usko sanaasi.
Ja näyttää olevan samoista asioistakin. Me ei pakasteta isoa määrää marjoja koska ne ei mahdu ja koska niitä ei niin paljon syödä. Mutsi on joka kesä varaamassa milloin mitäkin mansikanpoimintareissua ja kymmenen litran puolukkaämpäriä.
Samoin sukulaisvierailut. Ollaan lähdössä autolla pohjoiseen, ja joka kumminkaiman luona pitäisi käydä. Me hädintuskin tunnetaan niitä eikä ole mitään kiinnostusta tutustuakaan. Ei tykätä pakkovierailuista muutenkaan. Mutsi marisee että pitäähän siellä ja täällä nyt käydä kun sielläpäin olette ja hän jo mainitsi että olette sinnepäin tulossa.
Ei siinä auta kuin olla tiukkana vaan vaikka kuinka loukkaantuisi. Ja jossain vaiheessa sanoa että lopetapa jankutus, me ei nyt näin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä sano pelkästään "ei". Kiitä samalla tarjouksesta. Mieti kantasi varmaksi, äläkä muuta sitä "painostuksen" alla. Äläkä lähde jankkaukseen mukaan. Voit myös toimia askeleen edellä ja tehdä itse pyyntöjä äidillesi haluamistasi asioista.
Periaatteessa tuossa on hyvä tarkoitus taustalla. Jos nuo palvelukset tuntuvat olevan elintärkeitä äidillesi, olisi syytä miettiä muitakin harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita hänelle. Jotkut vanhemmat ihmiset ovat tottuneet kursailuun, jolloin hyvää tarjousta ei kehdata ottaa vastaan ensimmäisellä pyynnöllä. Kahvillekin pitää kutsua monta kertaa, ettei vaikuttaisi ahneelta.
Jos se "jänkkääjä" äitisi on jo tottunut siihen, että kun aikansa länkyttää, sä annat lopulta periksi ja teet niinkuin se haluaa? Voithan sä kysyä onko sillä kuulossa vikaa vai ymmärryksessä, jos ei tajua ei sanaa. Mä ymmärrän sun pointtisi ihan hyvin, itse inhoan yli kaiken tuollaisia länkyttäjiä, joille ei Suomen kieli mene kerralla jakeluun.
Tyrkytti kakkua mulle mukaan (en halunnut, koska en pidä makeasta) ja kun sitten lopulta sanoin, että "etkö voi vaan uskoa, kun sanon ei" äitini vastasi, että "no kun kuitenkin haluat ja otat lopulta"... Siinä vaiheessa annoin sit periksi.
Tuossa vaiheessa ei anneta periksi, vaan sanotaan heippa ja lähdetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten jotakuta vi vituttaa noin suunnattomasti se, että joku välittää?! Naurettavia valittajia olette. Jonain päivänä se äitinne ei kuule ole siinä enää ärsyttämässä teitä, että älkää huoliko.....
Kun kielsin häntä pesemästä lattioitani, niin hän sanoi, että "hän nyt sitten lähtee kotiin itkemään". Ei saatana...
ap
Voisitko vaan todeta, että ok se on sinun ongelmasi. Olet vallan antanut äidillesi, valitettavasti tuommoinen loppuu vaan sillä että et suostu alistumaan. Vittumaista, mutta elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo mielestäni ole välittämistä, vaan ylikävelyä ja vallanhalua naisellisella tavalla. Välittämistä voisi olla vaikkapa se että hän niin halutessaan tarjoutuu pesemään ne lattiat, eli kysyy että haluatko että pesen, mutta sitten tajuaa ihan yhdestä kerrasta jos se vastaus on ei kiitos.
Moni nainen käyttäytyy aika törkeästi välittämisen varjolla. Onhan niitäkin jotka lukivat lastensa päiväkirjatkin, koska välittävät vissiin niin paljon!
Siis eihän nuo ap:n äidin esimerkit niin pahoja sinänsä ole, tiedän itse pahempiakin tuppautujia ja jankkaajia, joita ei pidemmän päälle vaan jaksa.
yksi vallankäytön muoto, varsinkin jos se tehdään marttyyrimaisella tavalla. Tai ei anneta edes mahdollisuutta kieltäytyä. Siis täysin toisen kunnioituksen puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei usko mitään. Höösää vaan silleen passiivisen aggressiivisesti, että "eikö kuitenkin olisi kiva jos...". Vittu EI olis kiva.
-otanko ruokaa mukaan kun haen lapseni pois hänen hoidostaan
-otanko mansikoita pakkaseen
-otanko kahvia lisää
-lähdenkö mukaan sukukokoukseen
-annanko hänen tehdä kakun lapseni synttäreille
-annanko hänen pestä lattiani ja puunata muutenkin luonani
-annanko hänen tilata siivoojat pesemään ikkunani (luonani on ilmeisesti tosi paskasta hänen mielestään)
ap
Kuulostaa vähän samanlaiselta dialogilta, jota käyn 2-vuotiaani kanssa. Tietysti hiukan eri asioista. Lapseen tehoaa, kun esitän vastakysymyksen: "Mitä itse luulet...?" samasta asiasta, josta hän jankuttaa. Jos muu ei auta, niin tiukka "ei käy" ja kestän itkupotkuraivarit ja homma jatkuu.
Siis älä lähde mukaan jankutukseen ja jos muu ei auta, niin poistu paikalta.
hih, oletkohan siskoni :)
-otanko ruokaa mukaan kun haen lapseni pois hänen hoidostaan
-otanko mansikoita pakkaseen
-otanko kahvia lisää
-lähdenkö mukaan sukukokoukseen
-annanko hänen tehdä kakun lapseni synttäreille
-annanko hänen pestä lattiani ja puunata muutenkin luonani
-annanko hänen tilata siivoojat pesemään ikkunani (luonani on ilmeisesti tosi paskasta hänen mielestään)
ap
ja tällä hetkellä ärsyyntynyt äitiimme.
millaisista aiheista väännätte.