lapsentahtinen sormiruokailu

että sormiruokailu on mukava lisä soseiden kanssa :) harva sitä vissiin ihan kokonaan noudattaa?



Pitää vielä oma kanta hioa ja sitten kun aloitellaan syömistä, niin katsoa mikä meidän tirpalle sopii! Hyvä, että tukehtumista ei tarvitse pelätä, se olikin minulla se suurin huoli, sekä se, saako vauva tarpeeksi ravinteita, jos syöminen aloitetaan vasta 6kk iässä...



Mukava olisi kuulla kokemuksia niiltäkin, jotka ovat sormiruokailua "vastaan" tai pelkästään sormiruokailevat!



-ap

Tai siis tietty on saanut syödä sorminkin sellaisia ruokia, jota yleensä sormin syödään (esim. viinirypäleet jne) hieman alle vuoden iässä.



Kiinteät aloitettiin 6kk iässä. Lusikan annoin omaan käteen vasta 1v 4kk iässä, kun alkoi sitä pyytää. Siitä lähtien söikin sitten itse.



Nyt poika 2v ja syö hyvin. Tuskin paremmin, jos olisin puolivuotiaalle iskenyt porkkanan kouraan.

Lenni led-weaning



http://lenniledweaning.blogspot.com/

Mun yksivuotias ei suostu syömään mitään sormin.Ei mitään.Silloin harvoin kun suostuu ottamaan jotain käteensä se pyörittelee aikansa käsissä ja sit heittää pois.Suurin osa ruoista eli kaikki hedelmät,kasvikset,leivät yms.saa sen irvistään jo ennen kuin suostuu koskemaan.Banaaniin,porkkanoihin,kekseihin ei suostu edes koskemaan.

Outoa sinänsä kun kaikki tavarat kuitenkin käy suussa mut ihan kuin tietäis mikä on syötävää ja just niitä ei nuolasekaan.=(

aloitettiin viiden-kuuden kk:n iässä ja 10 kk söi jo itse lusikalla ja joi LASISTA:D suosittelen kyllä, tyttö on nyt vuoden ja puhuu paljon minkä luulen johtuvan osittain tuosta että on päässyt työstämään ruokaa kielellä ja leuoilla. Pinsettiote tuli myös mielestäni kiinnostuksesta ruokaan jo seitsemän kk:n iässä. TODELLA sotkuista hommaa, siitä varoituksen sana, muuten suosittelen. Lue Ripleyn Omin Sormin Suuhun, sillä pääsette alkuun!



Sori virheet, kännykällä kirjotan!

kun luin otsikoksi "lapsenvahtien sormiruokailu" ja ajattelin, että tämän täytyy olla jotain mielenkiintoista :)

osittais sormiruokaillaan. Aloitettiin kukka- ja parsakaalilla jotka oli pitkään parasta herkkua =) Puuron keitin niin paksuksi että tyttö sitä kädellä pisteli suuhun. Sotkuista hommaahan tuo on mut mukavaa jos jaksaa siivota.

Tyttö oppi pian ottamaan pieniäkin paloja niin lihat aloitettiin n. 7kk iässä niin pienillä paloilla ettei voi tukehtua. Tosi näppärästi pistelee ruuan suuhun jos on sillä tuulella. Välillä erehdyttiin syöttämään niin nykyään on välillä "prinsessameininkiä" eikä ala itse oikein syömään =D

Tyttö nyt siis 9 kk ja syö soseina lähinnä vauvajogurttia ja hedelmäsoseita, muut paloina.

meillä se ei mennyt ihan oppikirjamaisesti. Lasta joutuu usein nyt 2-vuotiaanakin syöttämään. On kiinnostunut kaikesta muusta paitsi syömisestä. Herkut kyllä maistuisivat... Meillä lapsi on ollut vähän sellainen vauvaa vanhempi maitolapsi niin sekin on varmaan aika paljon vaikuttanut tähän ruokailuun.



Mutta musta sormiruokailu oli ihan hyvä juttu kuitenkin ja jos saisin toisen lapsen sitä tekisin edelleen. Meillä ainakin tuntuu, että koskaan ei ole tarvinnut olla todella huolissaan siitä, että lapsi tukehtuisi ruokiinsa. Enkä tietenkään tarkoita, että vahtimatta olisi jätetty. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että jos saa lähinnä vain lusikkaruokaa ei opi käyttämään suun lihaksistoa tarkoituksenmukaisesti niin, että sitten niistä paloista tulee isompi riski. Vuoden iässä lapsi esimerkiksi söi tyytyväisenä kuorimatonta omenaa jne. Joku kirjoitti myös tuosta puhumisesta. Omakin lapseni puhuu tosi hyvin mutta itse en usko sormiruokailun juuri asiaan vaikuttaneen (tutittomudella on voinut joku vaikutus olla) tähän. Lasia lapsi oppi käyttämään melko pienenä (vaikka myös rintaa syö edelleen) sen sijaan lusikan ja haarukan kanssa ei suju niin hyvin vieläkään. Toki saa syötyä mutta osumatarkkuus ei aina ole kovin mahtava.



Meillä sormiruokana on ollut lähinnä erilaisia kasviksia ja hedelmiä (esim. avokado, parsakaali, porkkanaa jne ), marjoja, raejuustoa, rusinaa, leipää, maissinaksuja, riisiä, tofua, kananmunaa. Lihaa lapsi ei ole saanut koskaan.



Tiedän myös yhden täysin sormiruokailleen lapsen. Hän söi jo vuoden iässä todella hienosti sekä laadullisesti että määrällisesti. Hänen vanhempansa varmasti satsasivat paljon tähän ruokailuasiaan.



Suosittelen sormiruokailuun tutustumista vaikka meillä ei niin hyvin onnistuttukaan!

kiinnostavista kokemuksista!



Tuo blogi-vinkki oli hyvä sekä Omin sormin suuhun- kirjan nostaminen esille. Näihin pitää tutustua paremmin ennenkuin meillä aloitetaan :)



Itse en ole niin ehdoton tuon sormiruokailun kanssa. Sitä on kiva kokeilla ja mukavaa, jos se toimii, mutta en aio ottaa stressiä mikäli se ei onnistu ja täytyy syöttää lusikalla! Näin esikoisen kanssa tosin on aikaa istua ruokapöydässä toisen harjoitellessa sormiruokailua :)



-ap

Jotenkin olin saanut sellaisen käsityksen, että tämä aihe on nyt tapetilla ja sitä "harrastavat" monet äidit :)

ei hommasta tullut mitään. Lapsi oppi laittamaan ruokaa itse suuhun vasta lähemmäs kymmenkuisena, vaikka niitä palasia hänelle sinnikkäästi tarjosimme.



Sittenkin lapsi olisi kuollut jo nälkään, jos olisi ruokailu itse syömisen varaan jäänyt. Ehkä tein jotain väärin...

on ystävä, jonka lapsi harrasti tuota. Ei se tukehtunut ole eikä edes meinannut. Ne ruokapalat saa aloittaa kuten saisi aloittaa ihan muutenkin. Eli ensin kannattaa antaa yhtä laatua (esim se porkkana) ja sitten siirtyä seuraavan parin päivän päästä. Viljatuotteitahan tulee puuroista. Aikamoista showta se sormiruokailu on. Neuvolasta saa hyvät ohjeet ruoka-aineisiin.

11kk-1v välillä. Nykyisin tyttömme on jo 1v4kk ja nykyisin syö suurimmaksi osaksi sormin, itse syötän samalla lusikalla. Välillä tyttö haluaa itse yritellä lusikalla syöntiä ja olen antanut kokeilla ihan rauhassa.



Sormiruokailu aloitettiin muistaakseni ihan leivän murusilla, raejuustolla yms. Tyttömme ei kiinnostunut aikaisemmin sormiruokailusta ehkä senkään vuoksi että ensimmäinen hammas puhkesi vasta 11kk iässä ja sitten niitä tulikin kerralla monta. Ennen hampaiden tuloa kaiveli aina suurimmat nököt suustaan pois. ;)



Itsekin muistelen jostain lukeneeni, että vauvantahtinen sormiruokailu on hyvä juttu. Itse vaan en näe asiaa niin. Oma lapsemme olisi myös kuollut nälkään jos emme olisi soseita syöttäneet. Vieläkin on hieman vahdittava sitä sormiruokailua. Esimerkiksi broileri on niin suurta herkkua, että tyttö runnoo kerralla suunsa täyteen ja ihan hirvittää, ettei tukehdu. Mutta onhan tuo onnistunut. leipäpalasen jos antaa kokonaisena käteen, niin sama asia. Tunkee kerralla sen suuhunsa, ei yhtään mene vieläkään jakeluun, että siitä voisi haukata pieniä paloja. Mites muilla onnistuu leivän syönti?

ei sormiruokailu onnistunut vielä 6 kk:n iässä, vaikka kovasti oli tarkoitus. Tosin meidän piti alkaa myös sen ikäisenä syöttämään lapselle kiireesti soseita, koska kasvu alkoi tippumaan käyriltä.



Nyt vuoden vanhana sormiruokailu onnistuu ihan kivasti, napsii itse paloiteltua ruokaa, tomaatit ym. annetaan sormiruokana.



Tuskin sormiruokailu mitenkään vaarallista on. Meillä ainakin sormiruoka on minusta tehnyt sen, että lapselle ei ole muodostunut ns. sihtikurkkua ja osaa pureskella ruokansa.



Joku kysyi leivän syömisestä. Meillä lapsi syö ainoastaan ruisleipää, joka on tiiviimpää tai sitten vaaleasta leivästä kantapaloja tai vähän kuivahtanutta leipää. Vaaleasta leivästä lähtee irti niin isoja paloja, että sitä on muuten hankala syödä. Eli meillä toimii sellainen järsittävä leipä.

ei sormiruokailu onnistunut vielä 6 kk:n iässä, vaikka kovasti oli tarkoitus. Tosin meidän piti alkaa myös sen ikäisenä syöttämään lapselle kiireesti soseita, koska kasvu alkoi tippumaan käyriltä.



Nyt vuoden vanhana sormiruokailu onnistuu ihan kivasti, napsii itse paloiteltua ruokaa, tomaatit ym. annetaan sormiruokana.



Tuskin sormiruokailu mitenkään vaarallista on. Meillä ainakin sormiruoka on minusta tehnyt sen, että lapselle ei ole muodostunut ns. sihtikurkkua ja osaa pureskella ruokansa.



Joku kysyi leivän syömisestä. Meillä lapsi syö ainoastaan ruisleipää, joka on tiiviimpää tai sitten vaaleasta leivästä kantapaloja tai vähän kuivahtanutta leipää. Vaaleasta leivästä lähtee irti niin isoja paloja, että sitä on muuten hankala syödä. Eli meillä toimii sellainen järsittävä leipä.

Ihan eka tyttö sai ihan raakaa porkkanaakun hampaattomia ikeniä kutisi, ja niitä yritti kovasti natustaa. Sitten annettiin al denteksi keitettyjä tai höyrytettyjä kasviksia, esim. porkkanaa, bataattia pitkinä suikaleina jotka pysyy hyvin nyrkissä. Näkkileipä ja hapankorput oli myös alkuaikojen herkkija.



Lihaa ja kanaa annettiin alkuun myös isoina paistettuina suikaleina joita voi imeskellä.



Meidän tyttö on ollut tosi kiinnostunut muiden syömisestä ihan pienestä, joten ruuan suuhun vieminen oli jotenkin tosi luonnollista. Hampaita tuli vasta 8 kk iässä, joten oli pakko alkaa antaa myös soseita sormiruokien lisäksi kun ei oikein mennyt mahaan riittävösti evästä, ikä pureskelematon ruoka oikein ehdi sulaa pienellä.



Nykyisin 10kk lapsi syö karkeaa sosetta (vähän haarukalla pienitty) ja kokonaisia paloja, esim. uudet perunat syö käsin oikein nauttien. Vieläkään ei ole kuin 3 hammasta, joten hitaanlaista on kjos jotain yrittää pureskella. Nyt herkkua on myös karjalanpiirakoiden reunat, leivän kuori yms. joita voi oikein jyystää ja kiskoa ikenillä. Ja tietysti mansikat.



Eli nyt meillä on lusikkaruokaa aterioilla, mutta jokaisella rualla myös jotain itsesyötävää. Ja siinä on äidinkin helppo syödä samaan aikaan kun lapsikin syö itse.



Pieni lapsi oppii näköjään todella helposti, miten paljon voi nielaisa ja mikä täytyy kakaista pois kurkusta, usein on menossa liian iso pala mutta sen on joka kerta meidän lapsi saanut itse kakaistua pois kurkusta. Vieaammat on kyllä kauhuissaan kun lapsi alkaa kakomaan, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut aikuisen vielä auttaa, aina on onnistunut itse.



Tietenkään sormiruokailevaa lasta ei voi jättää kuitenkaan yhtään yksin syömään, jos se kakomisrefleksi ei jonain kertana riitäkään.