Aargh, olen niin vittuuntunut ja väsynyt etten jaksa edes huutaa..
Takana ensin eilisen iltavuoro töissä, huonosti nukutut liian vähäiset yöunet, aikainen herätys ja aamuvuoro heti perään. Töistä kotiin ja kotona odottaa sohvalla makaava aviomies, uhmaikäinen, erittäin lujatahtoinen (ja rasittava..) lapsi sekä hyrskynmyrskyn oleva koti.
Miestä ei kiinnosta kotitöiden teko pätkääkään eikä hän lukemattomista keskusteluista huolimatta TAJUA, tai halua tajuta, että päivittäisiksi kotitöiksi hänelle EI riitä pelkkä astiapesukoneen tyhjennys tai roskapussin vienti, niinä päivinä kun hänellä on vapaapäivä ja mä olen töissä.
Räjähdin miehelle totaalisesti, kun näin että ei ollut tehnyt mitään kotitöitä (astiapesukoneen tyhjäyksen lisäksi), kaikki lelut oli tuotu ja levitelty pitkin olohuonetta, keittiön pöydät ja tasot täynnä murusia, veitsiä, juustohöylä, avattuja leipäpusseja, likaisia astioita, tyhjiä tölkkejä... vaatteita hujan hajan, pedit petaamatta, hirveä määrä hiekkaa eteisessä.. mies oli myös tilannut erään tuotteen ja se oli näköjään tullut kuin eteisessä ja olkkarissa oli iso pahvilaatikko (revittynä) styrox-pehmusteita yms. pakkaussälää levällään. Ja mä olin just järjestellyt huushollin eilen ennenkuin lähdin iltavuoroon!
Mies veti herneet nenään räjähdyksestäni ja painui autotalliin. Mä siivoilin vähän, mutta mua väsyttää niin paljon että silmät meinaa lupsua väkisin kiinni. Huomenna on taas aamuvuoro ja mies lapsen kanssa kotona, joten sotku todennäköisesti on vielä astetta pahempi kun huomenna töistä kotiudun.
HELKKARI SENTÄÄN!!
(ja kiitos ei "itsehän valitsit miehesi"-kommenteille. Pian katkeaa kamelin selkä.)
Kommentit (10)
kun lapsi on pieni, käydään töissä, univelkaa kertyy, väsymystä ja hektisyyttä on jne niin höllää nyt hyvä ihminen noista siisteysnormeista!! Mitä väliä oikeesti on leivänmuruista ja juustohöylistä. Teidän pitäisi panostaa omaan jaksamiseen ja lepäämiseen eikä niuhottamiseen tiskipöydän kiillosta. Vilpittömästi näin ajattelen ja ymmärrän miehesi suuttumuksen.
Anna miehen murjottaa, kunnes tajuaa pyytää sulta anteeksi.
Kyllä muakin suututtaisi. Voisin hyvin kuvitella, että tuollainen tilanne, voisi tapahtua meilläkin.
Mutta ehkä kannattaa puhua asiasta (vielä kerran) kun ette ole suuttuneita ja yrittää sopia mitä kukakin tekee. Hankalaa on. yritä jaksaa...
kun lapsi on pieni, käydään töissä, univelkaa kertyy, väsymystä ja hektisyyttä on jne niin höllää nyt hyvä ihminen noista siisteysnormeista!! Mitä väliä oikeesti on leivänmuruista ja juustohöylistä. Teidän pitäisi panostaa omaan jaksamiseen ja lepäämiseen eikä niuhottamiseen tiskipöydän kiillosta. Vilpittömästi näin ajattelen ja ymmärrän miehesi suuttumuksen.
vaan niitä leivänmurusia ja juustohöylä.
Mietipäs noiden lisäksi kaikki tuo muu, mitä kirjoitin. Plus mies, joka ei tee elettäkään tai sano sanallakaan (edes pyydettäessä) että hän siivoaisi sotkua mitenkään.
JA, tämä ei todellakaan ole ainoa kerta, tällaista lähestulkoon aina.
Että kuinka paljon sitä "siisteysnormia" oikein pitäisi höllätä?!? Onko ihan ok että on revityt pahvilaatikot ja pakkausstyroxit pitkin eteistä ja olohuonetta? Lelut roudattu olkkariin ja levitelty? Kaikki päivän astiat likaisina pöydillä? Vaatteita hujan hajan _lattioilla_?
ap
kun lapsi on pieni, käydään töissä, univelkaa kertyy, väsymystä ja hektisyyttä on jne niin höllää nyt hyvä ihminen noista siisteysnormeista!! Mitä väliä oikeesti on leivänmuruista ja juustohöylistä. Teidän pitäisi panostaa omaan jaksamiseen ja lepäämiseen eikä niuhottamiseen tiskipöydän kiillosta. Vilpittömästi näin ajattelen ja ymmärrän miehesi suuttumuksen.
vaan niitä leivänmurusia ja juustohöylä.
Mietipäs noiden lisäksi kaikki tuo muu, mitä kirjoitin. Plus mies, joka ei tee elettäkään tai sano sanallakaan (edes pyydettäessä) että hän siivoaisi sotkua mitenkään.
JA, tämä ei todellakaan ole ainoa kerta, tällaista lähestulkoon aina.
Että kuinka paljon sitä "siisteysnormia" oikein pitäisi höllätä?!? Onko ihan ok että on revityt pahvilaatikot ja pakkausstyroxit pitkin eteistä ja olohuonetta? Lelut roudattu olkkariin ja levitelty? Kaikki päivän astiat likaisina pöydillä? Vaatteita hujan hajan _lattioilla_?
ap
meillä on tuollaista mitä kirjoitit SILLOIN kun ei jakseta muuta. Jos on väsyttävä jakso ja univelkaa ja muuta painetta, silloin höllätään kaikesta mikä ei ole pakko. Pakko on laittaa ruoka ja sen verran pyykätä että vaatetta löytyy. Muu ei ole pakkoa vaan vain oman pään normistoa. Sille on aikaa sitten kun sen jaksaa. Tajuan edelleenkin hyvin, että väsynyttä miestäsi ei styroxsilppu ja lattialla lojuvat teepaidat vaivaa vähääkään, sen sijaan sun kilahtaminen moisesta vaivaa. Edelleen: höllää ja keskity oleelliseen (=leppoisampi ilmapiiri). Siivoamiselle on aikansa niinä aikoina kun sitä jaksaa.
kun lapsi on pieni, käydään töissä, univelkaa kertyy, väsymystä ja hektisyyttä on jne niin höllää nyt hyvä ihminen noista siisteysnormeista!! Mitä väliä oikeesti on leivänmuruista ja juustohöylistä. Teidän pitäisi panostaa omaan jaksamiseen ja lepäämiseen eikä niuhottamiseen tiskipöydän kiillosta. Vilpittömästi näin ajattelen ja ymmärrän miehesi suuttumuksen.
vaan niitä leivänmurusia ja juustohöylä.
Mietipäs noiden lisäksi kaikki tuo muu, mitä kirjoitin. Plus mies, joka ei tee elettäkään tai sano sanallakaan (edes pyydettäessä) että hän siivoaisi sotkua mitenkään.
JA, tämä ei todellakaan ole ainoa kerta, tällaista lähestulkoon aina.
Että kuinka paljon sitä "siisteysnormia" oikein pitäisi höllätä?!? Onko ihan ok että on revityt pahvilaatikot ja pakkausstyroxit pitkin eteistä ja olohuonetta? Lelut roudattu olkkariin ja levitelty? Kaikki päivän astiat likaisina pöydillä? Vaatteita hujan hajan _lattioilla_?
ap
meillä on tuollaista mitä kirjoitit SILLOIN kun ei jakseta muuta. Jos on väsyttävä jakso ja univelkaa ja muuta painetta, silloin höllätään kaikesta mikä ei ole pakko. Pakko on laittaa ruoka ja sen verran pyykätä että vaatetta löytyy. Muu ei ole pakkoa vaan vain oman pään normistoa. Sille on aikaa sitten kun sen jaksaa. Tajuan edelleenkin hyvin, että väsynyttä miestäsi ei styroxsilppu ja lattialla lojuvat teepaidat vaivaa vähääkään, sen sijaan sun kilahtaminen moisesta vaivaa. Edelleen: höllää ja keskity oleelliseen (=leppoisampi ilmapiiri). Siivoamiselle on aikansa niinä aikoina kun sitä jaksaa.
Ei se täällä ole siivoillutkaan eikä lapsen jälkiä korjaillut. Mahtanut olla rankka päivä, joopa...
Sit mun, joka oikeasti olen väsynyt, pitäisi ymmärtää miehen väsymystä (hah hah) ja "höllätä", antaa olla styrox-silput ja likaiset astiat pitkin pöytiä ja silitellä vähän miestä päästä että hyvin tehty, makaa vaan sohvalla ja nauti olostasi.
Ja sitten vääntäytyisin taas aamulla töihin miehen kääntäessä kylkeä, ja siivoisin töistä tultuani.
Kiitos hienoista neuvoistasi!!
(sorry, nyt ei vaan huumorikaan enää riitä)
ap
Tulin 19.30 töistä ja mies oli tietokoneella istumassa,ilmeisesti ollut koko päivän. Ei ole tehnyt MITÄÄN täällä ja sillä nyt ei edes ollut lasta hoidettavana!
Tiskit on pöydällä,kuivat pyykit narulla,koirankarvaa ja hiekkaa kämppä täynnä,postit laatikossa ja roskat haisee eteisessä ja mies vaan hengailee ja syö! Että mua vituttaa toi saamattomuus niin paljon..
Kai mies olisi voinut järjestää paikat myöhemminkin. Turhaa räjähjäsit; jos teillä ei ole yhteiset kriteerit puhtauden suhteen, niin et voi pakottaa miestä omiin kriteereihisi.
Nim. mun mies on ihan samanlainen ja siivoan kiltisti itse. Ihan turhaa raivota kun toista ei siivoaminen kerta kaikkiaan kiinnosta. Kunhan ruokkii lpaset ja hoitaa kunnolla ( jonka myös tekee, leikkii ja puuhaa ihan eri lailla kun minä, joka vain siivoan)
Sama olisi voinut tapahtua meilläkin. Ja ihan varnasti olisin räjähtänyt!
Ja huomenna taas unta palloon, miehelle iltatoimet. Stten levänneenä jaksat viikonloppunaraivata, jos kukaan muu ei ole sitä tehnyt ja itse et ole siihen vieläkään tottunut.
Kaikkeen tottuu, pian se muu perhe alkaa kaivata järjestystä ja saa enemmän itsekseen aikaan.