Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parhaan ystävän lapsettomuus, neuvoja?
06.07.2011 |
Kerroin vähän aikaa sitten parhaalle ystävälleni, että odotan toista lasta. Siihen hän, että onneksi olkoon, kiva, että on tärpännyt nopeasti. He ovat yrittäneet lasta yli vuoden, ja mitään ei tapahdu.
Meinasin purra kieleni poikki, kun en ollut tiennyt tuosta mitään. Nyt mietin tosi paljon, että miten asiaan pitäisi suhtautua. Ystäväni ei kuulostanut mitenkään katkeralta tai kateelliselta, mutta aika surulliselta. Sanoin, että olen tosi pahoillani heidän puolestaan, ja että haluan tukea ystävääni kaikilla mahdollisilla tavoilla. Silti jäi sellainen olo, että kuulostankohan nyt kovin teennäiseltä? Ja miten se tuki ilmenee oikeasti?
Osaisitteko, lapsettomuudesta kärsineet, kertoa, mikä on paras tapa suhtautua? Onko parempi osoittaa kiinnostusta heidän tilanteeseensa, vai jättää kyselyt sikseen? Uskallanko iloita omasta raskaudestani julkisesti? Kehtaanko pyytää kaveria hoitamaan esikoista esim. neuvolakäyntien ajaksi? (Esikoinen ja kaverini ovat tosi läheisiä, joten en usko, että sen puolesta on ongelmaa.)
Tarjoanko tukea, vai jätänkö sen pyytämisen kaverin varaan?
Kiitos, jos osaatte auttaa!
Kommentit (12)
vaikka että ovatko aikoneet mennä johonkin tutkimuksiin, ja jos kaverisi kertoo kohtuullisen luontevasti, kuuntele ja voit varovasti kysyä lisää. Huomaat kyllä, jos kaveri ei halua käydä läpi yksityiskohtia.
Älä anna neuvoja, ainakaan ilkeitä kuten "lopeta stressaaminen niin tulet raskaaksi".
Vanhemman lapsesi kanssa oleminen on ehkä hänelle helpompaa, kun lapsi tuntuu jo omalta persoonaltaan eikä vain "vauvalta". Voit kertoa omista raskauskuulumisistasi tärkeimmät, mutta jonkin verran jarrutella suurimpia hehkutuksia ja etenkin valittamista tämän ystävän kuullen.
Juttele ystäväsi kanssa muitakin asioita kuin lapsiin liittyviä.
Kuulostat tosi hyvältä ystävältä!
Olen yrittänyt tehdä juuri noin, siis kertonut salailematta raskauteni etenemisestä, mutta jättänyt isommat hehkutukset ja kuvailut väliin. Vähän on huono omatunto siitä, kun olen valittanut pahoinvointia; pyysin jopa kerran kaveria auttamaan esikoisen kanssa kun olin niin heikossa kunnossa oksentelun takia. Hän kyllä vaikutti siltä, että tuli mielellään, koska tykkää esikoisen kanssa puuhaamisesta.
Onneksi raskaus on minulle jo toinen, niin en itsekään enää ole niin tohkeissani ja osaan puhua muustakin :) Ekan raskauden aikana olisin varmaan ollut sietämätön...
Kiitos neuvoista!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi siihen maailman aikaan ei ollut tapana kertoa kaikille että nyt me yritetään vauvaa, eilen jo vähän harjoiteltiin.
Mitään tekopyhää olen tukenasi lässytystä en kyllä olisi jaksanut kuunnella tai kyselyjä miten nyt menee, kyllä sen kasvavan vatsan jokainen näkee. Iloitse omasta raskaudestasi, minusta lapsettomuudesta kärsivän on itse löydettävä voimat omaan lapsettomuuteensa, ei niin että kaikkien on hyssyteltävä ympäristössä ja piilotettava lapset ettei yhden tule pahamieli.
Ainakin minä pidän lapsista, muistakin kuin omistani ja meillä oli jo ennen lapsenteon aloitusta suunnitelmia sen varalle ettei lasta tule.
Ensinnäkin, vuosi yrittämistä on todella lyhyt aika vielä, mutta toisaalta siinäkin ajassa lapsettomuuden tuntemukset tulevat jo esiin. Aika kuitenkin parantaa.
Toiseksi, kaikilla on toivoa. Olen nähnyt lähipiirissäni useita tapauksia, ja lukuisia erilaisia ratkaisuja. Hoitomuotoja on tarjolla monentyyppisiin tapauksiin, ja jos ystävänne ovat jo esim. AVA:n tai julkisen puolen asiakkaita, he kyllä saavat parhaan lääketieteellisen tiedon.
Ei tarvitse olla yksin. Vertaistuki Simpukka ry:n kautta voi olla avuksi.
Terveisin,
M42, nyt kolmen lapsen isä
been there, done that
Joo, tiedän, että vuosi on melko lyhyt aika, mutta odottavan aika on pitkä... olen koettanut välttää sanomasta, että eihän tuo vuosi vielä mitään, koska arvelen, että se voi tuntua kaveristani pahalta.
Olen miettinyt, voisiko asiaan vaikuttaa se, että kaverin mies on pahasti allerginen. Voisiko se jotenkin heikentää sperman laatua tms.? En tietenkään kehtaa tätä kysyä...
ap
niin varmaankin voit kysyä häneltä itseltään miten hän asian kokee, ja miltä hänestä tuntuu jne. Kun ne lapsettomatkin ihmiset ovat kovin erilaisia keskenään, ja vaikka kysyt av;lta lapsettomien kokemuksia ja ajatuksia niin silti voi mennä pieleen juuri tämän ystäväsi kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin varmaankin voit kysyä häneltä itseltään miten hän asian kokee, ja miltä hänestä tuntuu jne. Kun ne lapsettomatkin ihmiset ovat kovin erilaisia keskenään, ja vaikka kysyt av;lta lapsettomien kokemuksia ja ajatuksia niin silti voi mennä pieleen juuri tämän ystäväsi kohdalla.
Mutta mietin, vastasiko hän ihan rehellisesti, koska ei varmaan myöskään halunnut pilata minun iloani. Ja lisäksi tiedän omasta kokemuksesta, että noin vaikeaan kysymykseen vastaaminen yhtäkkiä on hankalaa. Sitä tulee mumistua jotain "joo kyllä mä pärjään" vaikka oikeasti tekisi mieli itkeä... Eikä asiaan sitten välttämättä osaa palata.
Mietin myös sitä, että tilanne saattaa tuntua pahemmalta, kun minun vatsani alkaa nyt kasvaa (rv 14) ja asia on siksi tavallaan koko ajan esillä.
ap
Mutta toiselta puolelta kuin tuo toinen saman toteaja.
Minä olin ystäväpiirissä se, joka sai helposti lapsia. Hyvä ystäväni kävi läpi kaksi kertaa rankat lapsettomuushoidot, ennen kuin sai kaksi lastaan.
Yksi ystävä jäi lapsettomaksi, hoidoista huolimatta. Heille tuli siitä kriisistä myös avioero.
Meillä on neljä tervettä lasta. Ja jokaisen uutisen kertominen näille ystäville on ollut kyllä vaikeaa... Kyllä oli muutenkin sanoissa asettelemista ja käytöksessä. Uskon siinä onnistuneeni kuitenkin hyvin.
Tosin toisten katkeruus kyllä tuntui itsestä tosi pahalta! Enkä minä olisi saanut iloita vauvoistani, vaikka heille lapsia ei suotu?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin toisten katkeruus kyllä tuntui itsestä tosi pahalta! Enkä minä olisi saanut iloita vauvoistani, vaikka heille lapsia ei suotu?!
jokainen lapsi on ilo ja ei lapsia ole missään kaupassa josta niitä saa, ei sinun lapsesi ole pois ystävältäsi. Ainakin minä olin varautunut että lasta ei ehkä tulekaan, eikö se nyt ole ihan normaali ajatus, ei se että lapsi tehdään syyskuussa 2011 koska silloin on sopiva aika.
4
Sitä tilannetta ei vaan pysty kuvittelemaan.
Meillä lapsettomuutta kesti yli kaksi vuotta ja sen jälkeen kärsimme keskenmenoista. Tuossa vaiheessa en käytännössä pitänyt yhteyttä vauvoja saaviin kavereihin. En pystynyt, vaan tarvitsin etäisyyttä. Tuolloin myös muutaman vaikean muun tapahtuman (läheisen kuolema, läheisen sairaus) kautta huomasin, että kaveripiirini oli melko pinnallista ja empatiakyvytöntä. En ehkä ole toipunut tuosta vieläkään, vuosien jälkeen ja välit eivät ole lämmenneet takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ikinä kehtaisi pyytää lapsettomuudesta kärsivää ystävääni hoitamaan esikoistani NEUVOLAN ajan. Minunkin parhaalla ystävälläni on lapsi, kunnes onnistuin tulemaan raskaaksi inhosin nähdä lasta vaikka hänelle yritin aina vähän jutellakin kun nähtiin. Olen kuitenkin kummi. Raskausaikana olin todella ärsyyntynyt, kun kaikki unohdukset laitettiin "äitiyspään" piikkiin ym. Minusta raskautta voisi jättää korostamatta jos toinen kamppailee elämänsä mahdollisesti pahimman kriisin kanssa.
Nro 5: olen omakohtaisesti huomannut, että jos lapsettomuuden syy ei ole jokin helppo juttu niin lääkäritkin vain pyörittelevät peukaloitaan mutta ottavat mielellään kyllä rahat pois. Oma uskoni Suomen hedelmällisyyslääkäreiden kykyihin on laskenut kuin lehmän häntä. Mitään valtavirrasta poikkeavaa ei osata ajatella, ei syy-seuraussuhteita, ei hormineiden ym. asioiden vaikutuksia toisiinsa. Kuvitellaan, että ainoa mahdollinen vika on munasolun irtoamishäiriö...
Kysyisin suoraan että mitä mieltä ystäväsi on haluaako kuulla raskausjuttuja vai ei. Itse sain tyttäreni 3 vyoden yrityksen jälkeen mutta jaksoin silti iloita ystävieni raskauksista. Oli myös mukavaa kun joku jaksoi kiinnostua missä menimme hoitojen kanssa, mies kun ei jaksanut kanssani niistä aina keskustella.
Alue: Aihe vapaa
vaikka että ovatko aikoneet mennä johonkin tutkimuksiin, ja jos kaverisi kertoo kohtuullisen luontevasti, kuuntele ja voit varovasti kysyä lisää. Huomaat kyllä, jos kaveri ei halua käydä läpi yksityiskohtia.
Älä anna neuvoja, ainakaan ilkeitä kuten "lopeta stressaaminen niin tulet raskaaksi".
Vanhemman lapsesi kanssa oleminen on ehkä hänelle helpompaa, kun lapsi tuntuu jo omalta persoonaltaan eikä vain "vauvalta". Voit kertoa omista raskauskuulumisistasi tärkeimmät, mutta jonkin verran jarrutella suurimpia hehkutuksia ja etenkin valittamista tämän ystävän kuullen.
Juttele ystäväsi kanssa muitakin asioita kuin lapsiin liittyviä.
Kuulostat tosi hyvältä ystävältä!