Lastensuojelu ja huostauhka estävät terveydenhoitoa
Lastensuojelu vaikeuttaa jo sairauksien oikea-aikaista havaitsemista ja hoitoa.
Perheelliset eivät uskalla terveyskeskuksissa kertoa kaikista oireistaan lastensuojelua kohtaan tuntemansa aiheellisen pelon ja huostaanottouhan vuoksi. Väsymyksen, masennuksen ja ahdistuksen kokemukset salataan , samoin koettu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta.
Jotkut suomalaislääkärit ja -terapeutit voisivat siirtää vastaanottonsa Viroon, niin myös yh- äidit, masentuneet, erityislasten vanhemmat ja väkivaltaa kokeneet saisivat mahdollisuuden hyvään ja oikea-aikaiseen hoitoon.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/taas-yksi-syy-huostaano…
http://www.studio55.fi/tositarina/artikkeli.shtml/1180294/uupunut-aiti-…
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/aiti-sai-huostaanotetun-lapsensa-taka…
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/koko-perhe-survotaan-laitoksii…
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://viraton.vuodatus.net/blog/category/Huostaanotto
http://perheklubi.net/viewtopic.php?f=59&t=65198
http://www.helleena.net/?%26nbsp%3BLasten_Oikeus_V%E4kivallattomaan_El%…
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1425269/raiskauskrii…
http://www.adressit.com/keskustelu/11897/start/100
lähde vauva- lehti
Kommentit (3)
"Lastensuojelulaki on niitä lakeja, joista voi sanoa ”moni kakku päältä kaunis, mutta sisällä höttöä”. Käytännössä se näyttää sallivan erittäin voimakkaita lasten ja aikuisten ihmisoikeuksiin puuttumisia ns. lapsen edun nimissä. Toimenpiteiden kohteiden asema suhteessa virkamiehiin on myös erittäin heikko. Lapsia voidaan ottaa huostaan mitä ihmeellisimmillä perusteilla (yllättävän yleinen peruste on edelleen vaikkapa epäsiisti koti), päätöksiä tekevät virkamiehet, joita valvovat maallikkoelimet ovat pelkkiä kumileimasimia, valitusten käsittely on hidasta ja tehotonta, ja erityisesti lasten palauttaminen vanhemmilleen on äärimmäisen hankalaa[4]. Todellisuudessa aiheettomastikin huostaan otetun lapsen palautus vanhemmilleen vie normaalitapauksissakin vuosikausia.
.. Olen kuitenkin joutunut neuvomaan aina kysyttäessä: välttäkää viimeiseen asti kontaktia lastensuojeluun, älkääkä suostuko lapsen huostaanottoon, älkää varsinkaan uskoko virkamiesten lupauksiin siitä, että huostaanottoon suostuminen antaa paremman mahdollisuuden saada lapsi takaisin. Todellisuudessa ankara vastustus on lähes ainoa mahdollisuus (joskaan ei kovin hyvä) pitää huostaanotto edes kohtuullisen lyhyenä.
Joskus lastensuojelun asiaan puuttumista ei kuitenkaan ole mahdollista välttää, esimerkiksi kun päivähoidosta tehdään ilmiantoja lastensuojelulle (tähänhän kannustetaan). Eräässä eteläsuomalaisessa kunnassa toimii perhepäivähoitaja, joka on tehnyt jo viisi ilmiantoa hoitolapsistaan. Lastensuojelu on ottanut kaikki vakavasti; ensimmäinen ilmiannettu joutui jopa istumaan syyttömänä vankilassa, mutta nyt tilanne on onneksi muuttunut (ks. Suomela 2005). Mitään anteeksipyyntöjä tai itseoikaisutoimia ei tietenkään ole nähty.
Kansalaisten oikeusturvaan on kiinnitetty paljon huomiota, säännösten tasolla. Silti: jos virkamies päättää toimia oman päänsä mukaisesti ja haluaa olla piittaamatta kansalaisten oikeusturvasta tai olosuhteista (esimerkiksi pitäessään velvollisuutenaan olla ”puolueellinen lasten hyväksi”), hän voi tehdä todella pahaa jälkeä. Pahimmillaan hän voi jopa tuhota perheitä, viedä lapsia molemmilta tai toiselta vanhemmalta ilman syytä, aiheuttaa lapsille loputtomia kärsimyksiä turhien ”huolten” takia ja päästä itse kaikesta tästä kuin koira veräjästä. Hän voi vieläpä katsoa toimineensa oikein: en ole kuullut, että nämä virkamiehet kyseenalaistaisivat toimintatapaansa. Eikä yhdessäkään tapauksessa ole tietääkseni esitetty minkäänlaisia anteeksipyyntöjä, edes ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen jälkeen.
EOT:n tuomiokaan merkitse muuta kuin sen toteamista, että virkamiehet ovat tehneet väärin: korjausta asiaan tai kunnon korvauksia ei ihmisoikeustuomioistuimen kautta saa. T:n tapauksessa korvaukset olivat 3500 €, kun valittajien Suomessa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat nelikymmenkertaiset (v. 1999 mennessä 140 000 € plus korot). T:n vanhemmat maksavat niitä lopun ikäänsä, T itse on sen sijaan vapautettu korvausvelvollisuudesta (alun perin käräjäoikeus olisi pannut hänetkin maksamaan yhteisvastuullisesti korvauksia siitä, että häntä oli aiheettomasti epäilty insestin uhriksi, mutta hovioikeus oli sentään vähän inhimillisempi). Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset eivät näytä myöskään vaikuttavan siihen, miten viranomaiset niiden jälkeen toimivat, eikä niitä edes käsitellä julkisuudessa."
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm
Harjulahti-Sarainmaa näkee, että huostaanotot lisääntyvät myös siksi, että lastensuojelua tekevien joukoissa on valitettavasti paljon ammattitaidottomuutta. Osa työntekijöistä on kovin nuoria ja kokemattomia. - Huostaanoton kynnyksen pitäisi olla hirveän korkea. Sellainenkin koti, jossa on puutteita, on parempi kuin laitos.
Hän on päätynyt käsitykseen, että huostaanottoa käytetään rangaistuksena siitä, että perhe pullikoi. - Jollet ole riittävän nöyrä viranomaisten edessä, jäät toiseksi. Eikä näissä asioissa pitäisi olla kyse arvovaltariidasta vaan lapsen edusta. Kyseessähän ovat varsin kauaskantoiset päätökset. - Huostaanoton kohteeksi joutuneella perheellä pitää ehdottomasti olla ulkopuolinen, lainopillinen avustaja, Harjulahti-Sarainmaa vaatii.
Vanhempien oikeusturva on todella heikko, elleivät he itse perinpohjin tunne lastensuojelulakia. Ja harva tuntee tai pystyy palkkaamaan omaa asianajajaa. Häntä ihmetyttää myös sosiaalitoimen itseriittoisuus ja immuunius kritiikille huostaanottojutuissa.
- Kaikissa töissä tulee erehdyksiä, mutta siellä ei voida myöntää, että pieleen meni.
- Surullista on myös, että vanhan lastensuojelulain aikaan hallinto-oikeudet automaattisesti pysyttivät sosiaalilautakunnan päätöksen huostaanoton välittömästä täytäntöönpanosta, riippumatta siitä, mitä oikeudelle oli itse asiassa esitetty.
Katariina Harjulahti-Sarainmaa neuvoo kaikesta tästä johtopäätöksenä perheitä harkitsemaan tarkkaan, kannattaako apua hakea lastensuojelusta, perheneuvolasta, terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta tai mistään, mistä jää merkintä viranomaisrekistereihin. Jos on varaa, kannattaisi käyttää esimerkiksi yksityislääkäreitä. Sosiaalitoimeen pätee juristin mukaan ikävän usein slogan "ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9962820
Lastenpsykiatrian vaietut epäkohdat.
Lue Johannes Remyn kannaotto, sekä kommentit lastenpsykiatrista ja sen tilasta.
Selaa myös muita blogin kirjoituksia ja kannaottoja "lastensuojeluun".
http://www.johannesremy.com/blogi/2008/10/18/10
---