olen 15v teiniäiti ja joo kyllä kaduttaa

jos olisitte pitäneet ehkäisystä huolta tai et olis jakanu sitä lettuus! raivostuttaa tälläset sossupummit sun muut...

Samalla otit riskin, että tekemisiäsi ja lastasi seurataan kriittisesti miten hoidat ja mitä hän tekee elämässään.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2011 klo 04:38"]

Tarkoitatko siis että poikaystävääsi vastaan ei nostettu syytteitä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä?

Kai tiedät että lain mukaan alle 16-vuotiaan kanssa saa harrastaa seksiä vain toinen alle 16-vuotias?

[/quote]

Mitäs se sun takapuolta kutittaa ihan totta ? Ystäväni on 15 ja seurustelee 20vuotiaan nuorukaisen kanssa. Ovat olleet jo vuoden verran yhdessä. Poliisi-ilmoitus tehty, muttei siitä seurannut mitään koska suhteessa ei ollut mitään huolestuttavaa. Ihmiset ovat erilisia ja laki joustavaa. Ei pidä pilkkua turhaan viilata.

Ap:lle paljon tsemppiä ja onnittelut vauvasta!

Ota kaikki mahdollinen apu vastaan, sitä ei tarvitse hävetä ollenkaan vaikka joku muuta sanois tai antais ymmärtää niinkuin pahansuovilla ihmisillä on tapana.

Ole ylpeä lapsestas ja valinnastas ja elä oma elämäs just niinkuin sun kuuluu.

Kavereita tulee ja menee, eikä ne varmaan ymmärrä sun päätöstä, mutta ei niiden tarviikkaan. Se on sun eikä niitten.

Ala rakentaa elämääsi muitten ihmisten kuin entisten kavereitten varaan, eläkä unohda käydä koulua ja opiskella ammattia. Se on tärkeätä.

En usko.

Aika vanha ketju nostettu.. Tosin ihan kiva olis tietää, miten ap:lla menee nyt suunnillee 3v:n kans.. :)

lapsen ei kuulu saada lapsia.

No lapsesta on vastuuta! Oon kyl itekki lapsi 10v

Voi apua :( Ei kyllä tasan jaeta kortteja tässä elämässä. Murheellinen ajatus, että viaton vauva ei millään tapaa voi vaikuttaa minne ja kenelle syntyy. Alku elämälle on hyvin epäreilu niinkin tasa-arvoisessa maassa kuin Suomi. Eihän 15-vuotias tai teini ylipäätään voi millään tarjota samoja asioita ja mahdollisuuksia lapselleen mitä voisi vaikka 10 vuotta vanhempana. Enkä tarkoita tässä nyt materiaa, vaan sitä henkistä pääomaa. Ei tuon ikäisellä ole vielä mitään elämänkokemusta ja eikä juuri näkemystäkään (vaikka itse tietysti ovat kiivaasti eri mieltä ;-)!). Eikä sitä paljon kerrykään kun elämä jumiutuu jo tässä vaiheessa kotiin ja lähipuistoon. Ei koulutusta, ei työtä, ei kestävää parisuhdetta, ei kohta ehkä muita kuin kaltaisiaan ystäviäkään. Koko elämä yhteiskunnan avun varassa. Lapsi näkee alusta asti lähinnä tuon puolen elämästä ja pitää sitä normaalina. Sitten ihmetellään kun asema ja tämä malli elämästä periytyy.

Onneksi olkoon vauvasta! Onko sinulla kumppania rinnallasi? Onko lapsen isä apunasi?

Tuo on tuttu tunne monelle vanhemmaksi tulleelle. Moni kokee baby bluesia, moni jopa ajatuksia joista olisi hyvä mennä juttelemaan lääkärille.

Itse olin teiniäiti ja suoranainen suoriutuja. En saanut apuja ja hoidin aivan kaiken itse, enkä osannut edes perhetyön apua pyytää ollessani itse kipeänä.

Olen sitä mieltä, että neuvolassa sitä apua olisi pitänyt tarjota, mutta älä sinä odota samaa vaan vaadi apua. :)

Minulla ei ollut mitään sukulaisia apunani ja perussairauteni vuoksi olin kipeänä usein.

Rakastin poikaani jo tuolloin, oikeastaan pelkäsin menettäväni hänet (kätkytkuolema tms). Tuo pelko aiheutti jopa sellaista, että en uskaltanut laskea sideharsoa vauvan sängynlaidalle, koska pelkäsin sen tarkoittavan, että vauvani luovuttaa. Tiesin toki ettei se ollut totta ja olisi äärimmäisen epätodennäköistä että sellaista tapahtuisi, mutta en ottanut prosentinkaan riskiä jotta voisin syyttää itseäni ja tuota sideharsoa.

Olisin tarvinnut apua. Kerron tämän siltä varalta, että tunnet mitä vain niin uskalla puhua. Ei ne vanhemmatkaan äidit ole siltä suojassa. 

Vanhemmuuden kriisi tulee kaikille äideille ja isille jossain vaiheessa. Muista, että tunteesi kuuluu asiaan, tyhjyyden tunne ja aivan kaikki. Et ole mitenkään outo tai erilainen. 

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 08:15"]

Voi apua :( Ei kyllä tasan jaeta kortteja tässä elämässä. Murheellinen ajatus, että viaton vauva ei millään tapaa voi vaikuttaa minne ja kenelle syntyy. Alku elämälle on hyvin epäreilu niinkin tasa-arvoisessa maassa kuin Suomi. Eihän 15-vuotias tai teini ylipäätään voi millään tarjota samoja asioita ja mahdollisuuksia lapselleen mitä voisi vaikka 10 vuotta vanhempana. Enkä tarkoita tässä nyt materiaa, vaan sitä henkistä pääomaa. Ei tuon ikäisellä ole vielä mitään elämänkokemusta ja eikä juuri näkemystäkään (vaikka itse tietysti ovat kiivaasti eri mieltä ;-)!). Eikä sitä paljon kerrykään kun elämä jumiutuu jo tässä vaiheessa kotiin ja lähipuistoon. Ei koulutusta, ei työtä, ei kestävää parisuhdetta, ei kohta ehkä muita kuin kaltaisiaan ystäviäkään. Koko elämä yhteiskunnan avun varassa. Lapsi näkee alusta asti lähinnä tuon puolen elämästä ja pitää sitä normaalina. Sitten ihmetellään kun asema ja tämä malli elämästä periytyy.

[/quote]

Tiedätkös neropatti mitä? Aina tapahtuu henkistä kasvua ja aina esikoinen on koekappale. Aina on tietyllä tapaa raakile kun ensimmäisen lapsen saa ja jokainen kasvaa lapsen kanssa ja lapsen myötä. Niin nuori kun vanha. Ei 15v:n tarvitsekaan tarjota samoja eväitä henkisesti kun vanhemman äidin. Vauvaa ei kiinnosta mitä mieltä äiti on kettutarhauksesta, nykyisestä presidentistä tai kestovaipoista.

Mä sain lapseni 25-vuotiaana ja vaikea alku oli. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja tuntui siltä etten todellakaan voi tarjota lapselleni parasta mahdollista kasvuympäristöä. Että ei se aina iästä ole kiinni. Onneksi hain apua ja asiat ovat nyt paremmin. Kyllä 15-vuotiaskin voi olla hyvä äiti siinä misää 10 vuotta vanhempikin, ei koulutus hyvää vanhemmuutta takaa!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2011 klo 14:46"]

että pidin lapsen. lapsi on hiukan yli 1kk ikäinen ja olen ihan poikki.. kaipaan ystäviäni ja muuta elämää kuin vauvan itkua ja vaipparallia päivin öin. kai tää on vaan jotain alku vaiheen hämmennystä tms. enkä tarkoita etten rakastaisi tytärtäni, rakastan häntä eniten maailmassa ja hänen takia on vain pakko jaksaa vaikka mikä olisi.

Hah. Vahingonilo paras ilo. :D Olisit pitänyt jalat yhdessä tai käyttänyt järkeä ja tehnyt abortin. Mutku abortti on niinq murha ja sillee niinku daa.

Sori muru, ei heru sympatiaa. Itse olet virheesi tehnyt.

[/quote]

Täällä on äidit heti ilkeilemässä vaikka toisella on raskasta. Katsokaa peiliin, kiusaajat!!!!

Nuorelle äidille paljon voimia. Ajattele vain hetki kerrallaan eteenpäin sillä se arki todella helpottaa ajan myötä. Ota apua vastaan ja pyydä apua niin paljon kun voit. Yksin sinun ei tarvitse jaksaa.

Aloittaja miten menee tänä päivänä?:) Lapsihan on jo 3 v, ylikin?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2011 klo 21:54"]

vasta rupeavat miettimaan lapsen hankintaa, sulla on iso itsenainen nuori ja paaset elamaan omaa elamaasi/rakentamaan uraa tai ihan miten vaan haluat. Kaikilla se pikkulapsiaika on rankkaa; ihmiset vain paattavat elaa sen eri aikoina.

[/quote]

Kolmikymppisenä olet taas yksin, kun kaikilla kavereillasi on pikkulapsi ja sinulla jo teini. 

Olisi kiva tietää miten ap:lla menee nykyään

ALOITTAJAN LAPSI ON JO KOULULAINEN

Vierailija kirjoitti:

ihan tiinan kirjotukselta. ihan yhdys sana virheineen kaikkineen:D ja tiinahan on mökillä tällä hetkellä:D voi pikkuista tiuskia

Mitä saat tuosta??