Onko kukaan onnistunut eheytymään terapiassa?

3 vuotta kävin, kerran viikossa. :)

Joillekin sopii ratkaisukeskeinen terapia, toisille analyyttinen.

Tuttava meni aiempaa huonompaan kuntoon eräässä terapiassa. Tosi harmi. Ongelmat nostettiin esiin, mutta niistä ei tullut korjaavia kokemuksia, vaan jäi murehtimaan aiempia tapahtumia omiin oloihinsa.

Eikö hän voinut vaihtaa terapiaa/terapeuttia?

Mistä tietää mikä sopii itselle? Olen itse ajatellut aikaisemmin että kognitiivinen olisi hyvä koska en haluaisi hirveästi vanhoja haavoja avaista auki ja tonkia. Mutta nyt luin kirjan analyyttisestä terapiasta ja sekin mietityttää koska pureutuu syvällisemmin ongelmiin.



ap

Kävin terapiassa (traumaterapiasuuntautunut) muutaman vuoden, välillä harvemmin n. kerran kuukaudessa (ei ollut rahaa useampaan), parin vuoden ajan kerran viikossa. Eli pitkä suhde oli.



Alkusyynä oli se, että kun sain esikoisen lapseni, niin hänen ollessaan vuoden vanha, aloin saada mustia raivokohtauksia lapseen liittyvissä tilanteissa ja löin lasta, vaikka se on minusta aivan ehdottomasti väärin tehty.



Terapiassa asioita miettiessä oivalsin, että nimenomaan en ollut ollut koskaan kykenevä tasapainoisiin ihmissuhteisiin (olin 35-vuotias ja viimeksi seurustellut 15-vuotiaana, yhtään läheistä ystävää ei ollut vaikka sinänsä paljon ihmisten kanssa liikuinkin ja tulin toimeen), suhteet vanhempiin olivat pinnalliset, ja olin ollut insestin uhrina lapsuusiässä. Luultavasti oli tapahtunut jotain muutakin ikävää, jota en muista.



En pystynyt terapiassa palauttamaan mieleeni tai selvittämään mistä se suuri raivoni ja aggressiivisuuteni ja paniikkini tuli. Oli tavattoman vaikea oppia sitä hillitsemään, taistelin asian kanssa monta vuotta, ja edelleen tiedän että minussa on väkivaltainen puoli joka voisi helposti tulla pintaan. Uskon kuitenkin, että on terapian ansiota, että vaikka edelleen tunnen niitä tunteita, olen niistä paremmin selvillä enkä aivan niin tunteitteni vietävänä.



Ennen kaikkea olen pystynyt sitoutumaan rakkaussuhteeseen, tunnen todella saavani ja antavani rakkautta, olen alkanut käyttää värejä vaatteissa, minun ei ole enää pakko onnistua täydellisesti kaikissa puuhissani, voin olla aivan vain tavallinen keskinkertainen ihminen. Nämä ovat isoja muutoksia vaikkeivät ehkä tässä kuulosta niin kummallisilta.



En tiedä miten minulle olisi käynyt jos en olisi mennyt terapiaan. Kannatti!

Yksityisellä/kunnallisella tms?

kunnallista terapiaa. Terapiaan voi lääkärin b-lausunnon perusteella saada kelalta kuntoutustukea. Terapeutin hankkii jokainen itse.

olen ollut kunnallisella hoidossa jo 6kk ja en saa terapiaa puoltavaa b-lausuntoa. Koko ajan vain suositellaan ryhmäterapiaa, kun haluaisin yksilöterapiaan.En halua kela terapiaa hukata ryhmäterapiaan.

terapiassa?



Olen yli 50 v ja en le koskaan tarvinnut terapiaa ja ei myöskään iso sukuni.

Yksityisellä/kunnallisella tms?

Kävin yksityisellä. Alunperin hakeuduin juuri tälle terapeutille koska hänellä oli hypnoterapeuttisia taitoja, mutta ei sitä sitten paljon käytetty. Aluksi luulin, että "muutamalla käyntikerralla" ongelmani helpottuisivat huomattavasti mutta eihän se niin mennyt.

Sain yhdessä vaiheessa lastensuojelulta taloudellista tukea terapiaan, ja myöhemmin sain kelakorvauksen kuntouttavasta psykoterapiasta, joten kaikki ei jäänyt itse maksettavaksi.

Kelan korvattavuutta oli silloin vielä vaikea saada, nyt se on helpottunut kuulemma!

Olen yli 50 v ja en le koskaan tarvinnut terapiaa ja ei myöskään iso sukuni.

No voisi sanoa, että monesti ne jotka eivät missään tapauksessa usko terapiaa tarvitsevansa, eniten olisivat sen tarpeessa ;-) Vaikka ei sekään ihmeitä tee eikä kaikille toimi.

Terapia tarkoittaa hoitoa. Niinkuin fysioterapia auttaa fyysisiä oireita, psykoterapia auttaa psyykkisiä oireita. Uskoisin, että suurimmalla osalla taustalla on epäturvallinen lapsuus, jolloin on opittu 'sairas' minäkuva ja käsitys muista ihmisistä ja elämästä, ja sen väärän kuvan perusteella sitten aikuisenakin toimitaan, vaikka pinnalta yritetään toimia niinkuin muutkin. Esimerkiksi kerta kerran jälkeen hakeudutaan väkivaltaiseen suhteeseen, tai on päihdeongelmia tms.

Terapia on hoitoa tällaiseen. Ikävä kyllä ei ole keksitty mitään kovin tehokasta ja nopeasti auttavaa hoitoa monimutkaisiin ja syvällisiin ongelmiin, mutta väitän että kyllä siitä voi apua olla, varsinkin jos on itse valmis tekemään töitä itsensä kanssa.

Ole iloinen jos sinulla ja suvullasi on kaikki hyvin. Toisaalta esim USA:ssahan on ihan tavallista, että keskiluokkaisetkin, saati rikkaat ihmiset käyvät terapeutilla ihan vain auttamassa omaa ajattelua ja onnellisuutta, vaikka ei mitään varsinaista diagnoosia olisikaan. Minunkin amerikkalaisista nettituttavistani moni käy, ihan tavallisia perheenäitejä.

mutta ei terapia anna sinulle mitään vaan saat juuri sen verran kun oivallat itsestäsi.