Lue keskustelun säännöt.
HUOH! Ystäväni sai vauvan ja nyt hänen elämässään ei ole enää mitään muuta
04.07.2011 |
Ystäväni synnytti puoli vuotta sitten. Tämän puolen vuoden aikana hänen ainoa puheen aiheensa on ollut ihana-pieni-täydellinen-prinsessa-Minea. Toki, lapsi on ihana ja suloinen, mielelläni puhun lapsista, itse sain esikoiseni reilu vuosi sitten ja nyt on toinen tulossa.
Silti, vaikka lapset ovat iso ja tärkein osa elämääni, olisi mukava puhua ystävän kanssa jostain muustakin välillä.
Ajattelin, että tottakai tuore äiti haluaa puhua vauvastaan, mutta nyt, puoli vuotta tuota samaa aihetta kuunneltuani alan olla epätoivoinen, milloin häntä alkaa kiinnostaa muutkin asiat!?
Nyt kun olen raskaana ja hän sai tietää asiasta viikko sitten. Ei ole vaikea arvata että hänen puheripulinsa vain yltyi.
Tottakai itsekin olin ja olen vieläkin innoissani esikoisestani ja nyt myös tulevasta lapsesta, mutta minua silti kiinnostaa muidenkin ihmisten kuulumiset ja tekemiset, haluan puhua muustakin kuin vain lapsistani. Tai kaverin lapsesta.
Kommentit (8)
Minäkin puhun siitä, mikä sillä hetkellä täyttää elämäni.
Lasteni vauva-aikana en kertakaikkiaan jaksanut kiinnostua esim. uutisista. Kaikki tuntui jotenkin niin kaukaiselta ja turhalta vauvan rinnalla. Hissukseen helpotti, mutta puoli vuotta olen aina ollut täysin kahjo. Sääli ympäristöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen äidin on vaikea puhua mistään muusta jos elämä pyörii (kuten suurimmaksi osaksi kuuluukin) vauvan ympärillä!
lapsen äidin on vaikea puhua mistään muusta jos elämä pyörii (kuten suurimmaksi osaksi kuuluukin) vauvan ympärillä!
Kun itselläni oli puolivuotias vauva elämääni ei oikeastaan kuulunut muuta kuin sitä vauvanhoitoa. Tai siivoamisesta ehkä olisi voinut myös jutella.
kyllä mulla on aina ollut muutekin puhuttavaa kuin lapset.
Varsinkin niiden seurassa joilla ei ole lapsia. Kyllä mä kerron jos hampaita tulee tai on lähdetty konttaamaan mutta muuten puhutaan kyllä jostain muusta kuin lapsista.
Lapsellisten kanssa sitten enemmän mutta silloinkin löytyy paljon muuta puhuttavaa.
Kyllä äideillä pitäis olla muutankin kerrottavaa kuin vauvan ruokailutottumukset yms.
enkä enää ajattele mitään muuta ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen äidin on vaikea puhua mistään muusta jos elämä pyörii (kuten suurimmaksi osaksi kuuluukin) vauvan ympärillä!
Kun itselläni oli puolivuotias vauva elämääni ei oikeastaan kuulunut muuta kuin sitä vauvanhoitoa. Tai siivoamisesta ehkä olisi voinut myös jutella.
Ihastella/kauhistella Charlenen hääpukua, puhua tv-ohjelmista, hallituksesta, kertoa sukulaisten/tuttvien tekemisistä.
Minäkin olen kolmen äiti (lapset syntyneet 3½v sisällä) mutta aina elämässäni on ollut muitakin puheenaiheita kuin lapset.
lapsen äidin on vaikea puhua mistään muusta jos elämä pyörii (kuten suurimmaksi osaksi kuuluukin) vauvan ympärillä!
Kun itselläni oli puolivuotias vauva elämääni ei oikeastaan kuulunut muuta kuin sitä vauvanhoitoa. Tai siivoamisesta ehkä olisi voinut myös jutella.
Ihastella/kauhistella Charlenen hääpukua, puhua tv-ohjelmista, hallituksesta, kertoa sukulaisten/tuttvien tekemisistä.
...
Minusta oli lasten vauvavuosina ihan päästä juttelemaan vauvallisten kavereiden kanssa ja täysillä jutella niitä vauvajuttuja. Lapsettomien kanssa piti juttujaan rajoittaa ettei kaveri pitäisi ihan hurahtaneena.
En vauvojen ollessa pieniä katsonut juurikaan telkkaa, lukenut lehtiä tai muutenkaan ollut perillä maailmanmenosta (hyvä kun siinä univajeessa edes jotenkin selvisi kotielämästä). Sukulaisillakaan ei tunnu olevan kovin mielenkiintoinen elämä.
Otsikosta luulin, että vauva on joku pariviikkoinen! Yleensä tuo vauva-hössötys rauhoittuu kyllä aika nopeasti ja äiti alkaa kaipaamaan jotakin muutakin puhuttavaa ja ihmeteltävää kuin lapsensa! Tapaatteko koskaan ilman lapsia? Isät hoitavat lapset ja te käytte kahdestaan vaikka syömässä, auttaisiko vaihtamaan puheenaihetta?