Milloin voidaan puhua alkoholi ongelmasta?

Hienosti ilmaistu tuo 'parisuhteen kolmas osapuoli'. Kun etsii tietoa alkoholiongelmasta, törmää aina hurjiin käyttömääriin eikä kukaan puhu siitä, että vähäisempikin alkoholin väärinkäyttö voi aiheuttaa parisuhteessa suuria ongelmia. Ja siinä kohdassa toinen ihmettelee, onko vika vain itsessä, kun ei siedä toisen väärinkäyttöä. En kestä enää mennä mihinkään juhliin mieheni kanssa, kun ne ovat hänelle tilaisuuksia, joissa on 'oikeus' ja 'velvollisuus' juoda itsensä siihen kuntoon, ettei sanaa saa enää suustaan. Kotona juo siististi, mutta yhtäkään viikonloppua ei pysty olemaan ilman saunakaljojaan. Mielestäni se on jo riippuvuutta.

Samaa mieltä aamukaljat on PAHA toki työ myös jokapäiväinen kaljanottaminen.

Meidän perheessä on samankaltaisia onegelmia kuin usessa näissä kirjoituksissa. Olen miettinyt ja etsinyt itsestäni syitä olenko liian tiukka ja vedän rajoja! Mies juo jokapäivä kaljaa arkisin 2-5 tölkkiä 33 cl pe ja la iltama menee enemmän. Toisena iltana ainakin vähemmän tai enemmän vähemmän humalatila. Kun hän on tietyssä pistettä humalatilaa minun pitäisi myötäillä hänelle ettei vaan tule erimielisyyksiä. Hän juo seurustellen puhelimessa yleensä pe ja la illat yöhön saakka. Tai saa jostain kuskin kuskaamaan juoppokavereiden luo. Hän on erilaisten episodien jälkeen pitänyt paussia (1 kerta jopa max 3kk)En jaksa enää asiasta sanoa - "aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin". Nyt olen vaihtelevasti katsonut touhua 8 vuotta. Suvussa on alkoholiongelmaa paljonkin (enot+tädit). Hän myös kantaa kotiin siideriä, lonkeroa tai viiniä että joisin hänen kanssaan. Emme pysty yhdessä käymään missään ilman alkoholia. Itse otan tosi harvoin - ja jos yhdessä otetaan jossain muualla kuin kotona siitä seuraa tappelu. Hän on mustasukkainen ja ei kestä jos minulla on hauskaa sekä kavereita. Poikamme 8 v on myös hänelle huomauttanut josta hän ei piittää. Joko hän keikalla iltaisin ja vkon loppuisin tai vetää kaljaa. Kauankohon vielä jaksan katsoa! Hänellä on ollut toinen nainen josta jäi kiinni(jonka jälkeen 3 kk raitis) tämä suhde hoidettiin myös selvinpäin. Henkisesti hän satuttaa minua tietyssä humalatilassa. Selvinpäin ollaan hiljaisempia eikä kommentoida asioita mutta oota kun saadaan kaljaa... Fyysisesti hän satuttanut minua kerran. Muutaman kerran on tavarat lennellyt niin että poikamme sen sen nähnyt. Hän ei myöskään halua olla isänsä lähellä kun hän alkaa humaltua. Mitä tehdä ja kuinka saada hänet uskomaan että on ongelma joka paisuu??? Aamukaljoja ei vielä ole.

2

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:15"]Minä tunnustan. Minulla on vakava alkoholiongelma. Bisse loppui ja en jaksa lähteä pubiin.

 
[/quote]
Todella vakava ongelma. Vanhempana alan miehenä neuvon sinua varautumaan myös pahoihin päiviin tekemällä hätävaraksi kiljua. Kilju on myös mainio lääke ummetukseen.

Milloin voidaan puhua alkoholi ongelmasta?

Heti, kun opit kirjoittamaan ao. käsitteen oikein.

Jos miehen krapulan takia ette pääse sukujuhliin, kerrotko suvulle todellisen syyn? Korjailetko asioita, jotka ovat menneet miehen juomisen takia pieleen?



Tiedän, että asiasta puhuminen on vaikeaa ja siihen saattaa liittyä häpeän tunteita. SAlailu kuitenkin vain pahentaa asioita. Ole avoin ja kerro läheisille ongelmasta. Jos jäätte jotain pois siksi että mies ei ole ajokunnossa tms. sano syy ihan suoraan. Salailemalla vain helpotat juomista.

ja ennenkaikkea tuo piittaamattomuus tunteistasi on huolestuttavaa.



Meille tuli ero osittain alkoholin takia, määrät olivat paljon pienempiä ja mies myönsi ongelman (ainakin osittain), mutta ei koskaan vaivautunut tekemään lopullista irtiottoa alkoholista. Juominen oli sen verran vähäistä, etten suoranaisesti siitä syystä saanut erottua, mutta se - "parisuhteen kolmantena osapuolena" kuten psykologi minulle sanoi - sai minut vieraantumaan miehestäni kokonaan.



Ongelman laadusta kertoo se, että mies lopetti juomisen kokonaan kun meille tuli ero. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä, mutta sen tiedän että parin vuoden aikana kännäysvahinkoja on käynyt muutaman kerran. Olen surullinen miehen puolesta, aavistuksen huolissani lapsista ja helpottunut siitä, ettei alkoholiongelm varjost enää elämääni.



Al-anonia suosittelisin minäkin. Itselläni ei ole kokemusta, mutta on uskomatonta tajuta eron jälkeen, mikä vaikutus toisen ongelmalla oli omaan itseen. Ja toipua!

Mietin tuota ap:n miehen kommenttia siitä, ettei hänellä "ole tarvetta olla juomatta". Sehän tarkoittaa ainakin minun logiikalla, että hänellä on tarve juoda.



Miten tuo miehen "tissuttelu" (jos se nyt sopiva sana on, koska määrät on minusta aika suuria) vaikuttaa teidän perheen arkeen, ap? Huomaako miehestä, että on päihtynyt? Pystyykö toimimaan lapsien kanssa? Kärsiikö rahatilanteenne kaljaostoista?



Ihmettelen samaa kuin edellä kirjoittanut siitä, että mitä varten miehen pitää rentoutuakseen juoda aamulla olutta? Eikö nuku hyvin vai mikä muu painaa jo aamusta niin?



Pahoin pelkään, että tilanne muuttuu pikkuhiljaa vain pahemmaksi. Ootko ap miettinyt, onko teiän elämässä muuttunut jokin näiden parin vuoden aikana, kun miehesi on enemmän ottanut? Voisko syytä kaivaa sieltä?



Voit tietysti koittaa vedota siihen, että sua harmittaa kun miehesi ei tahdo nauttia sinun ja lastenne seurasta selvinpäin. Itse ainakin lapsena sanoin kittaavalle isälleni niin, että tuntuu pahalta, kun en kelpaa selvinpäin.

Onko miehesi sukulaisilla kellään ongelmaa alkoholin kanssa?

Mun mielestä tuo kokonaiskulutus ei kuulosta niin paljonlta, mutta se aamujuonti on huolestuttavaa.

Juotko itse?

Hänelle on selvästi arka paikka tuo juonti, jos olet kysynyt sitä ja hänen mielestään ei ole tarvetta lopettaa tai vähentää. Riippuu siitä miten voitte keskustela asiasta ja miten se juominen vaikuttaa suhun. Voitko ehdottaa teille kummallekin viikon taukoa juomisesta? Voitko sanoa että mielestäsi kumpikin otatte hieman liikaa viikkoasolle ja voisitte vaikka terveysmielessä pitää hieman taukoa?

Ymmärrän täysin ärsytyksesi, sellainen kaljanlipitys on tosi ärsyttävää, vaikka humalatila ei nousisikaan kovin korkealle.

[/quote]

Miehen isällä on jonkin asteinen alkoholi ongelma, juo väkeviä päivittäin on mm. kärähtänyt rattijuopumuksesta 3 kertaa, enään ei saa ajokorttia, ennenkuin asentaa autoon alkolukon. Muita alkoholisteja ei suvussa tietääkseni ole.



Itse en juo juuri lainkaan, otan ehkä yhden siiderin kerran kuussa, joten yhteistä vähtentämistä ei oikein voi kokeilla.

ap

Ihmettelen samaa kuin edellä kirjoittanut siitä, että mitä varten miehen pitää rentoutuakseen juoda aamulla olutta? Eikö nuku hyvin vai mikä muu painaa jo aamusta niin? .

Kun elimistö on tottunut alkoholiin, se vaatii sitä, jotta pystyy toimimaan. Kunnon alkoholisti on selvimmän oloinen silloin, kun on ottanut "sopivasti", täysin selvin päin voi vaikuttaa paljon huonokuntoisemmalta.

Uskon, että alkoholisti itsekin kärsii juomisestaan, vaikka ei sitä myönnäkään. Mutta hänellä on sairaus, joka on riippuvuus alkoholiin ja siitä ei pääse irti, vaikka tuntuisi siltä, että olisi kivaa tehdä muutakin.

Eli miehen on juotava aamulla, jotta pääsee käyntiin ja saa paremman olon itselleen. Hänellä on riippuvuus aineeseen.

Harmittaa AP puolestasi tilanteesi. :(



Olemme vaimoni kanssa olleet yhdessä 90-luvulta lähtien, ja olen aina vannonut ja luvannut että koskaan en ala ottamaan arkena jne että voisin "rentoutua". Nyt menneenä viikonloppuna oli juhlat joihin meitä kovasti houkuteltiin, mutta onneksi yhdessä päätimmekin mennä viettämään päivää rannalle yhdessä eväiden kanssa. Ja täytyy sanoa että oli aivan ihana sunnuntai. Olisi jäänyt reissu tekemättä jos olisimme lähteneet viihteelle.



Olen aina halunnut pitää kiinni siitä, että pidetään juomiset omina, erillisinä tapahtuminaan, ja muulloin pitää osata rentoutua ilman juotavaakin. Meillä vaimo ottaa herkemmin siiderin raskaan (yli 12h) työpäivän päätteeksi kuin minä. On kyllä vähentynyt juominen reilusti muutenkin tässä kesän aikana, ainakin minulla.



Oma juomiseni yleensä on sitä että lähdetään erikseen ns. juomaan, eli on joku juhla tai muu, jossa sitten juopotellaan enemmän jos on tarve siihen molemmilla. Harvemmin ilman toisiamme lähdemme. Emme ole oikeastaan koskaan vaan "ajautuneet" juomaan illalla, ellei sitä ole erikseen sovittu. Poislukien siideri-kaksi lauantaina saunan päälle, mutta sitä en laske "juopotteluksi": :) Koskaan en ole korjaavaa tarvinnut, enkä koskaan sitä halua jos joku yrittää tarjota. Pitää sen päivän lähteä käyntiin muutenkin.



Tavallaan voin kyllä tottakai kuvitella että onhan meillä kaikilla eri elämäntilanteet. Meillä ei esimerkiksi ole lapsia. Ehkä miehesi kokee että ainoa rentoutumiskeino on se fyysinen lamauttaminen, jonka alkoholi tekee? Ovat nuo määrät kyllä aika kovia. :(



Toivon että saisit miehesi puhumaan asiasta! Kokeilkaa vaikka yhteistä reissua johonkin, jossa ei ole baareja, tai sellainen että miehesi pitää olla oikeasti ajokunnossa! Itse en suostu ajamaan koko päivänä jos olen ottanut enemmän kuin yhden, vaikka ottamisesta olisikin reilusti aikaa. Isona miehenä (+190cm/+100kg) voin ottaa sen yhden kuitenkin ilman, että se suorituskykyyn haittaisi. Suoraan en tietenkään rattiin koskaan hyppää, aikaisintaan tunnin päästä nauttimisen lopettamisesta.



Tsemppiä ja jaksamista. Alkoholiongelma on vakava ja perheitä repivä asia, joista moni on sydänsuruja saanut. Ja moni ihminen siihen ajautuukin kun on muuta sydämellään, jota puoliso ei näe, eikä ole koskaan niistä ongelmista kuullutkaan. Toivottavasti saisit miehesi puhumaan todellisista ongelmistaan ja asioista jotka häntä painavat niin paljon, että alkoholia on aina otettava.



Voimia!

Kuika miehen isä juo? Onko kaava vastaava? Valitettavasti se että appesi on kärähtänyt ratista ei viittaa jonkiasteiseen ongelmaan, vaan ihan hyvinkin todelliseen alkoholiongelmaan.. Millainen miehesi äiti on? Tunnistaako hän miehesi ongelman juomisen suhteen vai onko hän sitä tyyppiä joka sulkee silmänsä myös oman miehensä juomiselta?



Ikävä kyllä aloitus juomisen lopettamisesta ei voi tulla sinulta. Miehesi pitää itse tunnistaa ongelmansa, ja tehdä päätös lopettaa. Muutoin sinä ja lapsesi tuletta aina jäämään kakkosiksi alkoholiin verrattuna.



Kannustaisin sinua lukemaan alkoholiongelmista. Lainaa kirjastosta tai osta siihen liittyvä kirja tai aluksia vaikka googlaa netistä. Kun ymmärtää alkoholismin sairautena, niin on helpompi tehdä päätöksiä. Vaimo ei oel ikinä syy juomiseen, mutta vaimo on se joka päätöksillään mahdollistaa juomisen. Se yleensä jatkuu, niin kauan kun sitä sivusta katselee. Valitettavaa mutta niin totta.



Toivottavasti tilanteenne perheenä paranee, alkoholismi on kauhea sairaus, joka koskee oikeasti koko perhettä.

Hän sanoo vain, että haluaa juoda ne rentoutuakseen, ehkä häntä sitten ahdistaa viikonloput, tiedä häntä. Seurusteluaikoina mies ei juonut juuri lainkaan, alkoi juoda enemmälti vasta lapsemme ollessa noin yksivuotias.



En tiedä juoko mies myös minulta salaa, liekkö sillä enään kamalasti väliä, kun juo kuitenkin. Minä en ole ikinä peitellyt miehen juomista, päinvastoin.





ap

Ts. mies voi tuota miettiä itse jos hakeutuu hoitoon tai päättää tehdä ongelmalleen jotain. Ei ole ap:n asia miettiä miksi mies juo ja hakea sille syitä. Mikään miehen sanoma tuskin selittää asiaa, (teko)syitä on maailma pullollaan jos vain vaivautuu hakemaan.



Ap, sanoisin sinulle, että avaa silmäsi ja katso asiaa rehellisesti, koita saada vaikka ulkopuolista näkökulmaa ja juttele esim. perheterapeutille tai mielellään useammalle. Työterveyspsykologistakin saattaa olla apua.



Mieti, oletko valmis elämään miehesi kanssa jos tämä juo kuten nyt. Jos et ole, kerro se miehelle. Minä yritin, oma mieheni ei ymmärtänyt. Heidän suvussaan alkoholiongelma rajoittuu ajoittaiseen kovaan kännäämiseen, mutta minä en sietänyt oikein sitäkään - yritin kyllä.

Tunteidesi mitätöiminen on henkistä väkivaltaa. Alkoholia käyttämällä mies myös kontrolloi vapaa-aikaanne ja perhe-elämäänne.



Alkoholisti ei lopeta muusta kuin omasta halustaan. Ei välttämättä silloinkaan, kun pannaan kova kovaa vasten tyyliin eropaperit käteen. Onnistuisko ap sinun ja lapsenne lähteä muualle pohtimaan tilannettanne muutamaksi päiväksi? Saisit rauhassa aikaa hengittää ja pohtia, mitä tehdä.



Nappaa vaikka kirjastosta Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita, niin saat perspektiiviä asiaan. Lisäinfoa kirjasta löydät vaikka täältä: http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/lilli-loiri-sepp%C3%A4-selvi%C…

Tuolla kaljan määrällä.

1. Mies ei näe syytä oll juomatta. Sinun toiveillasi ei ole merkitystä.



2. Mies juo juhlissa salaa suvultaan. Siis peittelee ongelmaa, on häpeissään.



3. Aamukaljat on kovin hälyttävää, ei siis kestä vapaapäivää selvänä edes aamupäivää



4. Mies ei suostu puhumaan ongelmasta.



5. Juominen haittaa sinua, etkä tule kuulluksi. Seksi on otettu mukanan kaupankäyntivälineeksi.



Otapa miehen kanssa suoraan puheeksi, mitä sinä ajattelet tilanteesta. Älä nalkuta, vaan puhu niin asiallisesti kuin osaat.



Mitä sinä teet silloin, kun mies juo tai on reissuillaan? Hanki omaa tekemistä, pidä hauskaa.

Älä tasoita miehesi tietä. Jos on kännissä, anna nukahtaa vaikka vessaan tai ulos. Puhu suvullesi ja miehen suvulle ongelmasta. Tee siitä näkyvä asia.

Hanki ammattiapua itsellesi, nyt olet osana ylläpitämässä idylliä, joka sallii juomisen. Ammattilaisilta tai vertaisilta saat oikeaa tukea.



Tärkein: älä takerru, vaan elä omaa elämää.

on juominen ongelma!



Ja miksi täällä palstalla kehotetaan aloittajaa hakemaan apua itselleen,kun sinne "kerhoon" pitäisi mennä itse tuo "alkoholisti"..??



Ottaa niin v###sti päähän tuo toisen osapuolen "hoitaminen!!:(

Samaa mietin minäkin.



Mies juo 4 isoa (0,5l) keskiviikkoisin taikka sitten valko- tai punaviinipullon.



Perjantaina ja lauantaina sitten onkin kovat juomat.. Pää täyteen vaan, on kirkasta, olutta, punkkua joskus viskiä tai konjakkia. Juo puolille öin ja lähtee baariin ja tulee sieltä 3.30 kotiin, jos tulee. Voi mennä jonnekin jatkoille ja tulee sitten aamulla.



Että tämä vaikuttaa jo pahalta mielestäni.