Tupakansavulle altistuneilla todennäköisemmin ADHD ja oppimisvaikeuksia

Tiedän useita perheitä joissa tupakoidaan ja niissä perheissä lapsilla on oppimisvaikeuksia ja ADHD tapauksia luokattoman paljon.

toki, oma tarina tähän vielä..



lopetin tupakoinnin ennnen kuin tulin raskaaksi, kaveri jatkoi sauhuttelua omassa raskaudessaan lähes entiseen malliin. Arvatkaas huviksenne, kumman lapsella on lukihäiriö?

Onneksi en tunne enempää, mutta näiden kaikkien kolmen lapsilla on adhd. Kumma sattuma, eikö?

En itse päässyt kokonaan eroon tupakoinnista kolmatta odottaessani ja hänellä on adhd:tä epäilty, mutta sitten poissuljettu. Koulussa hienosti menestyvä poika, mutta vähän erikoinen persoona.



Toivottavasti tämä asia nostetaan yhtä vahvasti tapetille äitiysneuvoloissa kuin alkoholikin. Oppimisvaikeuksien ja käytöshäiriöiden uhka kuulostaa todella varoittavalta.

ja silti kummatkin lapset ADHD ;) Poikkeus vahvistaa säännön. Mutta vois kyllä tosiaan olla hyvä idea pelotella tulevia äitejä neuvolassa!!

Itse en ole koskaan polttanut eikä mieheni. Silti tyttärellämme on oppimisvaikeuksia!

Se, että tupakoimattomien ihmisten lapsilla on oppimishäiriöitä ja ADHD:ta, tai se, että raskauden aikana tupakoineen ja tupakalle lapsiaan altistavien vanhempien lapsilla ei ole kys. ongelmia, ei silti tarkoita sitä, etteikö altistus tupakalle aiheuttaisi niitä ongelmia.

kummastelen tuota "tutkimusta". Altistuminen tupakansavulle on ainakin Suomessa todella, todella paljon vähäisempää kuin joitakin kymmeniä vuosia sitten. Vielä 60-luvulla enemmistö lapsista altistui tupakansavulle, sillä joka paikassa tupakoitiin ja yli puolet miehistä poltti - useat sisällä.



Silti käytöshäiriöt ym. ovat lisääntyneet, joka toinen lapsi on "ylivilkas" koulussa... Jos tupakointi olisi joku erityinen aiheuttaja, niin kyllä noiden olisi pitänyt vähentyä, sillä passiivinen tupakointi on ihan selkeästi vähentynyt.

Passiivinen tupakointi yhteydessä lasten käytöshäiriöihin

julkaistu tänään klo 08:00



Passiiviseen tupakointiin altistuvilla lapsilla on suurempi todennäköisyys käytös- ja oppimishäiriöihin, ilmenee yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta. Pediatrics-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tupakansavulle altistuvat lapset kärsivät useammin ADHD -käytöshäiriöstä.



Kun huomioon otettiin muutkin tekijät, kuten vanhempien tulotaso ja koulutus, passiivinen tupakointi oli silti merkittävä tekijä.



Lisäksi tupakoivilla vanhemmilla on itsellään ollut oppimis- ja käytöshäiriöitä savuttomia enemmän.



Passiivinen tupakointi lisää myös riskiä lasten fyysisiin sairauksiin, kuten hengityselintulehduksiin, astmaan ja kätkytkuolemaan. Toisaalta tutkijat huomauttivat, että tupakoivassa kodissa lapsi altistuu savulle jo kohdussa, mikä saattaa osittain selittää tulosta.



Tulokset perustuvat 2007 tehtyyn kansalliseen kyselytutkimukseen, johon vastasi yli 55 000 alle 12-vuotiaan lapsen vanhempaa. Tutkituista lapsista kuusi prosenttia asui kodeissa, jossa tupakkaa poltettiin sisällä. Suhteutettuna väestöön, arviolta viisi miljoonaa lasta kärsii siten passiivisesta tupakoinnista Yhdysvalloissa.



Noin 20 prosenttia tupakoivista vanhemmista kertoi, että heidän lapsillaan oli käytöshäiriöitä. Tupakoimattomista vanhemmista vain yhdeksän prosenttia kertoi lapsensa kärsivän käytöshäiriöistä.

Vaikka miehet monesti polttikin, myös sisällä, lapset altistuivat vähemmän koska sisällä ei paljon oleskeltu. Lasten leikit keskittyivät ulos.

Toisaalta koulukin oli erilaista, ei tiedollisesti niin vaativaa, ja huonotapaisia rangaistiin fyysisesti ainakin 50-luvulle asti, ehkä se kitki paremmin häiriökäyttäytymistä.

kummastelen tuota "tutkimusta". Altistuminen tupakansavulle on ainakin Suomessa todella, todella paljon vähäisempää kuin joitakin kymmeniä vuosia sitten. Vielä 60-luvulla enemmistö lapsista altistui tupakansavulle, sillä joka paikassa tupakoitiin ja yli puolet miehistä poltti - useat sisällä.

Silti käytöshäiriöt ym. ovat lisääntyneet, joka toinen lapsi on "ylivilkas" koulussa... Jos tupakointi olisi joku erityinen aiheuttaja, niin kyllä noiden olisi pitänyt vähentyä, sillä passiivinen tupakointi on ihan selkeästi vähentynyt.

kummastelen tuota "tutkimusta". Altistuminen tupakansavulle on ainakin Suomessa todella, todella paljon vähäisempää kuin joitakin kymmeniä vuosia sitten. Vielä 60-luvulla enemmistö lapsista altistui tupakansavulle, sillä joka paikassa tupakoitiin ja yli puolet miehistä poltti - useat sisällä.

Silti käytöshäiriöt ym. ovat lisääntyneet, joka toinen lapsi on "ylivilkas" koulussa... Jos tupakointi olisi joku erityinen aiheuttaja, niin kyllä noiden olisi pitänyt vähentyä, sillä passiivinen tupakointi on ihan selkeästi vähentynyt.

Totta. Epäilen, että suurin syy on se, että vanhemmat eivät pidä huolta, että lapset nukkuisivat tarpeeksi. Kasvava lapsi kun tarvitsee ihan Älyttömästi unta. Koko perheen elämänrytmi voi olla levoton ja epäsäännöllinen. Pelkästään unenpuutteen ja rauhoittumisen taidon katoamisen myötä diagnosoidaan todennäköisesti tosi paljon ADHD- ym tapauksia..

Epäilen, että myös kelvoton kouluruoka on yksi syy lisääntyneeseen levottomuuteen (huono ravintosisältö, ei kunnon rakennusaineita, mineraaleja, kivennäisaineita, vitamiineja, hivenaineita, antioksidantteja.. vain tyhjää energiaa ja tyhjiä täyteaineita). Ja pahimmassa tapauksessa kotona ruoka on vähintään yhtä huonoa.

Ei sen kummempaa, perusasiat kun olisi kotona kunnossa..

kummastelen tuota "tutkimusta". Altistuminen tupakansavulle on ainakin Suomessa todella, todella paljon vähäisempää kuin joitakin kymmeniä vuosia sitten. Vielä 60-luvulla enemmistö lapsista altistui tupakansavulle, sillä joka paikassa tupakoitiin ja yli puolet miehistä poltti - useat sisällä.

Silti käytöshäiriöt ym. ovat lisääntyneet, joka toinen lapsi on "ylivilkas" koulussa... Jos tupakointi olisi joku erityinen aiheuttaja, niin kyllä noiden olisi pitänyt vähentyä, sillä passiivinen tupakointi on ihan selkeästi vähentynyt.

Totta. Epäilen, että suurin syy on se, että vanhemmat eivät pidä huolta, että lapset nukkuisivat tarpeeksi. Kasvava lapsi kun tarvitsee ihan Älyttömästi unta. Koko perheen elämänrytmi voi olla levoton ja epäsäännöllinen. Pelkästään unenpuutteen ja rauhoittumisen taidon katoamisen myötä diagnosoidaan todennäköisesti tosi paljon ADHD- ym tapauksia..

Epäilen, että myös kelvoton kouluruoka on yksi syy lisääntyneeseen levottomuuteen (huono ravintosisältö, ei kunnon rakennusaineita, mineraaleja, kivennäisaineita, vitamiineja, hivenaineita, antioksidantteja.. vain tyhjää energiaa ja tyhjiä täyteaineita). Ja pahimmassa tapauksessa kotona ruoka on vähintään yhtä huonoa.

Ei sen kummempaa, perusasiat kun olisi kotona kunnossa..

homma menee myös toisin päin, eli ei pelkästään unenpuute aiheuta keskittymisvaikeuksia, vaan myös oikea adhd aiheuttaa nukkumisvaikeuksia: kyvyttömyyttä nukahtaa ja yöheräilyä. Joten aina ei voi sanoa, että lapsen vaikeudet johtuvat liian vähäisestä unesta: liian vähäinen uni voi myös johtua lapsen muista vaikeuksista. Mutta yhdessä ne kyllä kulkevat.

sehän ei tarkoita sitä etteikö tupakointi voisi sille altistaa. Jostainhan tämä adhd lasten ja myös muuten neurologisesti vaurioituneiden lasten suuri määrä johtuu.

ovat myös selvästi perinnöllisiä (toki jokin muukin voi ne aiheuttaa, mutta siis useimmilla on perinnöllinen tausta..)! Siis esim. lukihäiriöisten vanhempien lapsillakin on usein lukihäiriö ja adhd-vanhempien lapsilla on usein samoja piirteitä. Ilmeisesti se ei sitten olekaan niin...

sehän ei tarkoita sitä etteikö tupakointi voisi sille altistaa. Jostainhan tämä adhd lasten ja myös muuten neurologisesti vaurioituneiden lasten suuri määrä johtuu.

Myös tupakoimaton voi saada ad/hd tai oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen. Syyt ovat perinnöllisiä tai vaikkapa hapen puute synnytyksessä.

Siskoni tupakoi koko raksuden ajan, ja lapsi vietti koko lapsuutensa tupakan savussa, asui kerrostalossa, joten minnekään ei päässyt pakoon. Myös autossa tupakoitiin.

Siskollani on myös lukihäiriö.

Muistan kun kielsin tupakoimasta meidän autossa, mutta uhoten laittoi palaamaan. Oma lapseni sai välittömästi valtavan päänsärkykohtauksen, alkoi huutamaan särystä.

Minä taas en ole koskaan tupakoinut, enkä viihdy passiivisessa tupakoinnissa.

Arvatkaa, kumman lapsella on ADHD? No, minun lapsellani tietenkin! Koska hänen isällään ja mummollakin on!

Siskon lapsella ei ole lukihäiriötä.

Sen sijaan minun nuoremmella (toisella) lapsella on oppimisen ja matematikkan kanssa ongelmia, koska hänen isäällään on lukihäiriö ja minulla itselläni matematiikan kanssa ongelmia.

vain diagnosoinnin määrä on kasvanut



Oikeastaan heitä todennäköisesti on nykyään VÄHEMMÄN kuin esimerkiksi kaksisataa vuotta sitten (noin 1800-luvun alussa). Osa neurokirjon "kirjainlapsista" on tulosta luonnollisesta vaihtelusta ihmisen geeniperimässä ja siitä, että kivikaudelta asti ihmiskunta on tarvinnut ihmisiää, joiden aivot toimivat erilailla. Toisaalta monien sikiöön vaikuttavien myrkkyjen vaikutus (alkoholi, kannabis, nikotiini, oopiumtuotteet) on havaittu vasta viimeisen parinsadan vuoden aikana, ja sitä ennen niitä käytettiin myös raskaanaollessa ja pienille lapsille suoraan ilman mitään moraalisia kyselyitä.



Diagnosoitujen lukumäärn kasvu taas johtuu kahdesta asiasta. Ensimmäinen näistä on se, että diagnoosimenetelmät ovat tarkentuneet ja parantuneet: AIkaisemmin näitä lapsia pidettiin joko tyhminä ja vastuuttomina tai (esim taistelutilanteessa) rohkeina ja nopeareaktioisina ja ruumiilliseen työhön pystyvinä. Vasta myöhemmin on ymmärretty, että kyse ei olekaan älystä ja luonteesta, vaan tavasta, jolla aivot toimivat. Tämä diagnosoinnin tarkemtuminen taas johtuu siitä, että nykyään tarkempi diagnosoiminen on tarpeen kuin ennen: yhteiskunta ei enää kestä sitä, että joukossamme on "tuhmia ja tyhmiä", joita agraariyhtieskunnassa oli varaa (ja ehkä tarvettakin) sietää eikä meillä enää tarvita noita nopeasti reagoivia tappelupukareita, joita sota- tai uudisasutusaikojen yhteiskunnissa tarvittiin. Aikaisemmin hyväksytyistä tai jopa hyödyllisistä ominaisuuksista on tullut ei-toivottuja vammoja, jotka tarvitsevat diagnoosia ja hoitoa.



Tällä en pätkääkään tarkoita, että "kirjainlasten" diagnosointi tai hoito nyky-yhteiskunnassa olisi turhaa tai haitallista. Päinvastoin. Yhteiskunta on muuttunut, eikä sitä voida muuttaa takaisin. Näiden lasten kannalta olisi hyvä tulla hyväksytyiksi "tyhminä ja tuhmina", eikä yhteikunnan kannalta olisi hyvä jos sota-ajat tai puukkojunkkarien ajat tulisivat takaisin - Näillä lapsilla on oikeus hyödyntää sitä läyä, joka heillä neuro-onglmien takana useinkin terävänä on, ja yhteiskunnalla on oikeus nauttia rauhasta ja toivoa sen pysyvän.





Toisaalta on käsittääkseni selvä asia (ja ihmettelen, että joku sijoittaa rahaa moisen itsestäänselvyyden tutkimiseen) että häkä aiheuttaa happikatoa ja nikotiini vaikuttaa keskushermostoon myös sikiöllä. Samoin kuin alkoholi, monet lääkkeet ja muut myrkyt tekevät. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että kaksisataa vuotta sitten nikotiinin, hiilimonoksidin ja alkoholin vaurioittamia lapsia syntyi moninkertaisesti enemmän verrattuna nykyiseen - eikä kukaan edes tajunnut, että siinä on jotain outoa tai että niissä lapsissa on jotain vialla. TÄmä taas johtui kahdesta syystä: siihen aikaan useimpien ei tarvinnutkaan oppia esim lukemaan, laskemaan joten oppimisvaikeudet eivät tulleet esiin ja toisaalta koska noita lapsia oli niin paljon enemmän kuin nykyään, he eivät niin paljon poikenneet muusta kakarajoukosta.

että adhd lapsia on enemmän kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Kyllä sen huomaa päiväkodissa työssä ollessa. Ei se ole kiinni diagnosoinnista, vaan se näkyy lapsen käytöksestä.

jäämässä eläkkeelle, ja kyllä noita häirikkökäyttäytyjiä, "adhd-tapauksia" (diagnoosilla tai ilman) on paljon enemmän kuin ennen. Ja nimenomaan määrä on kasvanut koko ajan, 2000-luvulla etenkin...



Kuulemma ennen yhdessä luokassa oli yksi "potentiaalinen adhd-diagnoosin saava", kun nyt niitä löytyy jo useita yhdestä luokasta.

vaan te itse asetatte niille erilaisia vatimuksia kuin ennen. Sama joukko kersoja olisi feilannut näissä samoissa vaatimuksissa ennenkin, mutta silloin vaatiukset olivat toiset. Esim päiväkotien ja koulujen toiminta oli 1970-luvulla paljon nykyistä liikunnallisempaa kuin nykyään. Lukemaan oppiminen vasta tokaluokalla oli ihan tavanomaista, eikä kukaan kiinnittänyt siihen mitään erityistä huomiota. VÄlitunniella pelattiin kuuttamaalia tai pesistä tai hiihdettiin kilsän tai kolmenkilsan (piti itse tajuta, kumman ehti välitunnissa mennä) latua koulun ympäri - nykyään pitää pysyä paikallaan tai enintään kävellä rauhallisesti pihassa - juostakaan ei saa. Samoin esimerkiksi minä itse olin asperger jo lapsena, piilouduin välitunneiksi koulurakennuksen ja pihavajan muodostamaan soppeen enkä tunneilla puhunut mitään ellei ollut aivan pakko - eikä kukaan pitänyt sitä edes omituisena.