Saan mieheltä 0 euroa rahaa kuussa.

Minä saan mieheltäni 400 euroa kuussa ja sen pitää riittää ruokaan, siteisiin, pyykinpesuaineisiin, puhdistusaineisiin, vaippoihin ja shampoisiin.



Vaatteet ja lääkkeet maksetaan sitten kortilla kun tarvitsee.

Mutta jos tuosta 400 eurosta jää jotain yli niin se on minulle omaan käyttöön.

Ei siitä kyllä jää... Mutta haaveilen siitä päivästä!

aikuinen mies syö kuukaudessa 200 euron edestä.

säästät monta kymppiä, muuta puhdistusainetta et tarte. Shamppoota saat litran parilla eurolla.

on maksettava sinulle 370€ henkilökohtaisiin menoihisi ja jokaiselle lapselle vielä 140/lapsi. Tai ota ero ja muuta suomeen, saat rahaa.

ei ole kotihoidontukea.

alistuminen ja mene töihin (tai ainakin loppuu av-mammojen suun pieksäntä).



Mies se tuossa on alistetussa asemassa. Laiskaa ja mukavuudenhaluista kotivaimoa pitää elättää itsensä ja lasten lisäksi. Toivottavasti ap tajuaa edes täyttää miehen romanttiset tarpeet, että mies jaksaa painaa ja tuoda leipää perheelle.

asuu Isossa-Britanniassa. Riittävästi antoi itsestään vihjeitä :)

Suuttui ihan jumalattomasti ja sätti ja haukkui tuhannen akaksi ja vaikka miksi jos satuin ostamaan jonkun taloustavaran ilman, että siitä oli etukäteen kysytty häneltä. Esim. Orthexin muovinen taikinakulho, se pienemi puolenlitran jonka hinta on n. 2 euroa.

Eipä hauku enää vaikka mitä ostaisin, hahahaha...

Suuttui ihan jumalattomasti ja sätti ja haukkui tuhannen akaksi ja vaikka miksi jos satuin ostamaan jonkun taloustavaran ilman, että siitä oli etukäteen kysytty häneltä. Esim. Orthexin muovinen taikinakulho, se pienemi puolenlitran jonka hinta on n. 2 euroa.

Eipä hauku enää vaikka mitä ostaisin, hahahaha...

Jotenkin tuli kauhean paha mieli tuosta aloituksesta. Ei vain pysty käsittämään, miten päädytään siihen tilanteeseen, että PERHEESSÄ eletään kahdella eri elintasolla. Ja vielä käsittämättömämpää on ehkä se, että siihen vielä vapaaehtoisesti alistutaan.



Minä en ikinä suostuisi tuohon systeemiin. Jos eletään yhdessä, niin sitten kyllä molemmille aikuisille sama elintaso. Se nyt on toki itsestäänselvyys, etten suostuisi tuohon sinä huonompiosaisena, mutta en TODELLAKAAN suostuisi siihen myöskään silloin, jos/kun satun olemaan se paremmin tienaava.



Toki jokainen tavallaan, mutta itse nyt vain olen sitä mieltä, että se maksaa, jolla sillä hetkellä on rahaa. Koskaan kun ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, niin aivan hyvin tilanne voi joskus olla toistepäin.

menevät lapsilisät ja kodinhoidontuki?



Et taida olla ihan täyspäinen.



Ja miehesi on alistaja.



Mutta vakka kantensa.



Toivottavasti miehesi ei löydä uutta naista.

Lapsilisät menevät lasten vaatteisiin, harrastuksiin ym. Kodinhoidontukea ei ole.

Mutta hän maksaa asuntolainan, ruoat, vakuutukset, puhelimet, lasten vaatteet ja harrastukset, remontit, netin...

Jos tarvitsen vaatteita niin pyydän rahaa sitä varten. Ostan vaatteita vasta kun ne menevät rikki mitä tapahtuu ehkä kerran 5. vuodessa.

Odotusvaatteet ja imetysliivit ostin ekaa lasta odottaessa ja samoja käytin kaikissa neljässä raskaudessa ja imetyksessä.

Taskurahaa minulla ei ole eikä tule. Mutta omapa on syyni kun en halua mennä vielä töihin. Haluan olla vielä kotona lasten kanssa. Kun he ovat isompia, haen töitä. Minulla on koulutus jonka hankin ennen lasten saantia. Mutta töihin en ole ehtinyt päiväksikään.

Toivon todella, että saat töitä kotivuosien jälkeen. Aika surulliselta ja alistetulta kuulostaa sun elämä. Miksi suostut moiseen?

Ja lapset, no joo. Lapset eivät voi hyvin, jos äiti ei voi hyvin. Miehesi on alistaja.

Mä en suostuisi moiseen. Me keskusteltiin ennen kuin alettiin tekemään lapsia, siitä miten heidät hoidetaan. Silloin jo päätettiin, että jos mun pää kestää, niin mä jään heitä hoitamaan kotiin. Nyt olen ollut 13 vuotta kotona eikä mitään ongelmia rahoista. Mies maksaa kaiken eikä ole ikinä rutissut ikinä rahoista.

Kyllä minä mielestäni hyvin voin. Meillä on melkein kaikkea mitä voisi toivoa. Kauniisti sisustettu koti jne. Mielestäni en ole alistettu. Toivotaan että töitä löytyy parin vuoden päästä.



t. ap

et saa kotihoidontukea? Ovatko lapset jo niin isoja? Onko kotona olemisesi yhteinen päätös?



Miehesi kuulostaa aika hirviöltä :(

Meillä on molemmilla omat tilit, minulla se jonka sain jo lapsena, mutta ei siellä ole mitään. Tiedän mieheni pankkikortin numeron mutta en minä kehtaisi hakea sieltä rahaa, hän kyselisi heti että mihin ja miksi jne enkä haluaisi selitellä että halusin vaan ostaa sitä tai tätä.



Joskus saan kyllä omilta vanhemmiltani synttärirahaa, en kerro siitä miehelleni ja ostan sillä "salaa" mitä haluan. Se on kyllä ihana tunne ja olen onnesta soikeana kun voin ostaa jotain eikä kukaan sano siitä mitään.

Vanhempani eivät tiedä meidän raha-asioista eikä se heille tietenkään kuulukaan.



Kyllä minä voisin vaikka tänään etsiä töitä jos haluaisin. En vain halua vielä.

Lapset ovat pieniä mutta täälläpäin missä asumme ei ole kotihoidontukia, on vain lapsilisät.

Kotona oleminen on minun päätökseni. Mieheni toivoisi, että menisin jo töihin kun nuorin täytti äsken vuoden. Minusta hän on liian pieni, en raaski enkä halua laittaa häntä hoitoon. Eli vapaaehtoisesti ja omasta tahdostani olen kotona. Lapsiluvun päätin minä myös... Miehelle olisi riittänyt yksi.



Ei, hän ei ole hirviö.

Eihän tuo ole aikuisen ihmisen elämää. Olet alistunut lapsen tai pikemminkin orjan asemaan parisuhteessa. Sinäkö siis et käytä arjessa rahaa lainkaan? Osaatko edes esim. maksaa laskuja itse vai maksaako tosiaan miehesi myös sinun puhelinlaskusi (vai onko sinulla ylipäänsä omaa puhelinta)? Käykö miehesi ruokakaupassa, vaikka olet itse päivät kotona? Miksi ette saa kotihoidontukea?