Saan mieheltä 0 euroa rahaa kuussa.

Osaan maksaa laskuja, mutta en tee sitä, mieheni maksaa kaiken ja huolehtii niistä.

Käymme yhdessä kaupassa, valitsen toki myös ruokia mutta mieheni maksaa ne sitten kassalla.

On minulla puhelin. Mieheni maksaa myös minun puhelinlaskuni. Tietenkin kuulen napinaa jos se on suuri... Samoin ruokalaskusta, vesilaskusta, sähkö.. kaikista kuuluu napinaa ja murinaa mikset mene töihin.

ap täällä. Kyllä minä mielestäni hyvin voin. Meillä on melkein kaikkea mitä voisi toivoa. Kauniisti sisustettu koti jne. Mielestäni en ole alistettu. Toivotaan että töitä löytyy parin vuoden päästä.

t. ap

mies kyllä tarjoaa rahaa, mutta kun olen sen verta itseppäinen, että omilla pitää pärjätä niin en halua =D

Ei mulla varsinaisesti ole mitään mihin rahaa tarvitsisin itselleni? Maksan siis kuitenkin meidän vuokran ja oman puhelinlaskun. Olen työttömyyspäivärahalla mikä on 130€ pienempi, kuin mitä tuleva äitiysraha.

Musta tuntuis jos pyytäisin mieheltä rahaa, siltä kuin olisin joku pikkulapsi viikkorahaa anelemassa. Näinhän se siis ei varmasti ole, mutta tuo on mun tuntemus XD

Vuoteen en ole esimerkiksi käynyt hiustenleikkuussa ja ajattelin veronpalautuksistani oikein törsätä ja käydä tuhlaamassa sen 20€ itselleni tukanleikkuuseen...

sulle menee lapsesi rahojen edelle ja että niin pitäisi miehelläsikin mennä? Mitä hittoa sitä valittamaan sähkölaskusta sulle, ethän sä sitä sähköä yksin tuhlaa. Peseehän pyykkikone mieheskin vaatteita ja syö hän ruokaa, ajaa partaansa jne.

Laskuista valittaa esim. sen tähden kun kuulemma pesen liikaa pyykkiä, vaikka mielestäni en pese. Vaihdan lapsille illalla uudet alushousut ja aamulla myös. Se on kuulemma liikaa. Tässä vain yksi esimerkki mikä kuulemma suurentaa sähkölaskua. Ja se on liikaa, että käytän tiskikonetta kerran päivässä. Mutta meitä on 6 henkeä. Mielestäni kerran päivässä on ok, se täyttyy päivän aikana niin että illalla laitan sen päälle. En käytä koskaan puolityhjänä tms.

on hankalia tilanteita, kun vanhemmilla on ihan eri käsitys siitä, miten lasta pitäisi hoitaa. Toki mies nuukailee ja on kiukkuinen, jos hänen mielestään lapsi kuuluisi päiväkotiin.



Oma mieheni maksaa menoni ilolla, kun jaksan olla kotona ja hoitaa lasta. Se ei nimittäin ole ihan itsestäänselvää sekään kaikille, jos on hyvä työpaikka odottamassa.



Nuo asiat pitäisi puhua kuitenkin jo ennen perheen perustamista. Ovat nimittäin lopuöta tosi isoja asioita. Ihan hirveäähän sekin on, että aikuisella ihmisellä ei ole yhtään omaa rahaa!!

tämä on provo tai sitten miehesi tosiaan on ihan sairas.

Olisiko se mahdollista, että menisit itse töihin ja mies hoitaisi kodin ja lapset?

Laskuista valittaa esim. sen tähden kun kuulemma pesen liikaa pyykkiä, vaikka mielestäni en pese. Vaihdan lapsille illalla uudet alushousut ja aamulla myös. Se on kuulemma liikaa. Tässä vain yksi esimerkki mikä kuulemma suurentaa sähkölaskua. Ja se on liikaa, että käytän tiskikonetta kerran päivässä. Mutta meitä on 6 henkeä. Mielestäni kerran päivässä on ok, se täyttyy päivän aikana niin että illalla laitan sen päälle. En käytä koskaan puolityhjänä tms.

siihen että joutuu yksin elättämään ap:n ja lapset. Eikä tyytyväinen taida olla ap:kaan.

mutta minulla on työpaikka ja 4 sijoituasuntoa.

Minua ei haittaa yhtään nuo provoepäilyt kun tiedän itse että tämä ei ole sellainen. On kiva saada asiallisia kommentteja asiasta, en ole puhunut tästä kenenkään kanssa.

Mieheni ei halua jäädä kotiin, hänellä kuulemma hajoaisi pää lasten kanssa vaikka rakastaakin heitä. Ei vaan kestäisi sitä.

Ja hänen palkkansa on suurempi kuin se, mitä minä ansaitsisin jos olisin töissä.

Jäävätkö ne ostamatta, koska maksavat miehesi mielestä liikaa. Säälittää ihminen, jolla ei ole ollenkaan omaa rahaa, säälittää.

Minäkin olin useita vuosia kotona lasten kanssa. Oltiin miehen kanssa yhtä mieltä siitä, että pienet lapset hoidetaan kotona. Minä jäin lasten kanssa kotiin, sillä tiedettiin miehen kanssa kumpikin, että minä jaksan sen pestin paremmin.



Mies kävi töissä kuten ennenkin ja elätti perhettään; minua ja lapsia. Alkoi myös maksamaan minulle vapaaehtoista eläkevakuutusta, sillä kotiäitivuodet pienentävät eläkettä tuntuvasti.



Nyt kun olen taas työelämässä osallistun osaltani perheen elatukseen.

Meillä perhe onkin perhe, eikä ryhmä yksittäisiä ihmisiä.

Lapset ovat pieniä mutta täälläpäin missä asumme ei ole kotihoidontukia, on vain lapsilisät. Kotona oleminen on minun päätökseni. Mieheni toivoisi, että menisin jo töihin kun nuorin täytti äsken vuoden. Minusta hän on liian pieni, en raaski enkä halua laittaa häntä hoitoon. Eli vapaaehtoisesti ja omasta tahdostani olen kotona. Lapsiluvun päätin minä myös... Miehelle olisi riittänyt yksi. Ei, hän ei ole hirviö.

Siis eihän kotihoidontuki ole paikkakunnasta riippuvaista, kuntalisää ei saa joka paikassa, mutta eikös kotihoidontukea pitäisi silti saada, asui sitten missä päin suomea tahansa, jos vain sattuu olemaan alle 3-vuotiaita lapsia, jotka ei ole kunnallisessa päivähoidossa....

Joskus saan kyllä omilta vanhemmiltani synttärirahaa, en kerro siitä miehelleni ja ostan sillä "salaa" mitä haluan. Se on kyllä ihana tunne ja olen onnesta soikeana kun voin ostaa jotain eikä kukaan sano siitä mitään.

sairaalta, ja samalla surulliselta.

Epäilisin provoksi ellei eräs ystäväni (40-vuotias nainen) eläisi samalla tavalla :( Toisinaan aivan innoissaan selittää kuinka sai äidiltään rahaa että pääsee ostamaan uusia vaatteita alesta.

Olen tietenkin sairastellut ja mieheni on maksanut mutisematta kaikki lääkkeet ja on ostellut jopa erikoisjuttuja että vaivani helpottuisivat. Terveys on hänelle hyvin tärkeä asia, siinä ei sano että on liian kallista.

kotihoidon tuki on koko Suomessa ja jos asuisitte ulkomailla et olisi sanonut että sielläpäin missä asutte ei sitä makseta. Ja eikös lapsilisätkin ole Suomalainen juttu.

Täällä missä asun ei ole kotihoidontukea, olen sanonut sen jo. Lapsilisät ovat eikä se ole vain suomalainen juttu, niitä maksetaan muissakin maissa.

miehesi on sadisti. Ja sinä olet tyhmä. Lapsesi pitäisi ottaa huostaan, ette anna heille tervettä mallia elämästä.

sadisti kun maksaa kaiken elämisen? ja ap tyhmä kun haluaa lorvia kotona vuosikaudet? mielestäni ei... ehkä vähän laiska! mutta ei se tyhmyyttä ole.

mie halusi yhden laspen, teitte neljä. Sinä haluat hoitaa lapsia kotona ja mie haluaisi että käviset töissä. Lisäksi asutte maassa missä ei tueta kotihoitoa.

Keskusteltiin me jotain mutta mieheni mielestä minun olisi pitänyt mennä jo ensimmäisen lapsen jälkeen töihin. Edes pariksi vuodeksi ja sitten vasta yrittää toista lasta. Minä taas tahdoin pienet ikäerot ja neljä lasta.

Minä sitten päätin asiasta. Mieheni nurisee mutta en ole vielä mennyt töihin.



Miten asuinpaikkani liittyy tähän keskusteluun? Täällä saa olla anonyymi ja minä haluan olla.