Miten sitä uhmaavaa ja kiukkukohtauksen vallassa olevaa 2veetä

kyllähän ton ikäisen lapsen pitäis jo osata olla kiltisti ja hiljaa! Et vana ole osannut kasvattaa kuten minä! Mun lapset eivät koskaan ole uskaltaneet mua uhmata sillä muuten minä tartun tukasta tai nippaisen! Kummasti se kakara hiljenee! terveisin palsta mamma

ja niitä saattaa jatkua vielä vuosikaudet (meillä eskari-ikään saakka). Neuvolapsykologin puoltama toimintamuoto on se, että antaa huutaa (jos lapseen ei saa mitään kontaktia, eikä lapsi satuta tai riko mitään) ja sanot, että ensin rauhoitut ja sitten vasta selvitetään asia. Alkoi just noin kuin teillä 2-vuotiaana. Ikävin hetki oli istua kaupan lattialla pitäen kirkuvaa ja rimpuilevaa lasta väkisin sylissä. Häntä ei saanut kärryyn, ei voinut laittaa lattialle (olisi juossut takaisin leikkipaikalle), ei voitu viedä autoon (ostokset oli pakko hoitaa).



Tärkeintä sekin, että periksi ei saa antaa, ei koskaan!

ettei lapsi saa näkyä eikä kuulua. Jo pienenkin pitäisi siis osata hillitä itsensä ja olla hiljaa vaikka vasta 2-3v lapsi alkaa näitä asioita opetella. Siinä iässä myös se oma tahto alkaa muodostua ja lapsen kehitykseen kuuluukin uhmata ja katsoa missä se raja menee. Noissa tilanteissa esim kaupassa rajan asettamista on se ettei se pieni raivotar saa esim tahtoaan läpi eikä sille osteta karkkia tai että lapsi ei saa juoksennella pitkin käytäviä vaikka haluaisi. Totta kai se kiukku iskee kun ei saakaan tehdä mitä huvittaa enkä voi tajuta mitä niin kamalaa siinä lapsen pettymysitkussa on. Monelle ihmiselle vois kyllä suositella jotain rauhoittavaa jos hermot menee niin pienestä...

aivan mahtava kirjoitus. Antoi taas voimia juurikin noihin kauppatilanteisiin joissa toinen huutaa pääpunasena kun ei jotain saa ja vieraat tuijottaa kun halpaa makkaraa. Niin monesti on tehny mieli luovuttaa ja antaa lapselle se mitä haluaa juurikin vain sen huudon ja ihmisten katseiden takia. Tiukkana olen ollut ja kirjoituksestasi sain lisää voimaa tiukkana olemiseen. Tahdon että lapseni tietää pienestä pitäen että kaikkea ei vaan voi saada, isompana se vasta iskeekin vastoin kasvoja jos lapsena on kaiken saanut periksi.



En ole Ap, mutta kiitos vielä 4

sen hienompaa kuin huomata että joku osaa kasvattaa tiukasti ja johdonmukaisesti huolimatta niistä katseista siellä kaupassa. Se vaan on täysin normaalia lapselta itkeä ja kiukuta jos ei saakaan tahtoaan läpi! Silloin ei kuulu tukistaa tai karjua lapsen korvaan vaan tiukasti mutta rauhallisesti puhua lapselle...ja jättää ne moukkien tuijotukset omaan arvoonsa. Itse olen näin 3 lasta kasvattanut ja voin sanoa että kannattaa!