G: oletko anoppisi kaltainen/näköinen/muistutatko häntä jotenkin?
Onko edes totta, että mies valitsee äitinsä kaltaisen naisen?
Kommentit (39)
...silloin kun miehenne eleli läheisemmissä väleissä anoppinne kanssa (eli äitinsä kanssa) tämä oli paljon nuorempi kuin nyt. Mies näkee äitinsä edelleen nuorempana kuin mitä te näette.
Tämä oli hyvä kysymys! Jäin oikein miettimään.
Anoppi on keskimittainen tai vähän lyhyempi, minä naiseksi erittäin pitkä.
Tummia olemme molemmat.
Anoppi on pyöreyteen taipuvainen, minä enemmänkin solakka - tosin mieheni on sanonut että hänen puolestaan saisin olla pyöreämpi (tykkäisi siitä siis).
Anoppi on varma mielipiteistään, vähän päällekäyväkin niiden kanssa. Samoin minä.
Mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta, harrastusta tai ammatillista taustaa meillä ei ole.
Kasvoiltamme emme muistuta toisiamme.
Molemmat ovat yksinhuoltajia (siis minä ennen kuin tapasin mieheni) ja muutenkin itsellisiä, pärjääviä naisia.
Olen rauhallinen, anoppi rääväsuu. Olen hoikka, anoppi ylipainoinen. Anoppi on työtön eikä aio töihin koskaan mennäkään, itse hoitoalalla, eli aina töissä... Onhan noita eroja.
persoonina hyvin erilaisia, mieheni muistuttaa enemmän äitiään, ja minä appea luonteeltani. Valitettavasti, apesta en hirveästi kyllä tykkää.
mutta miehelle kumpikin on maailman kilteinen nainen.
Toisiamme inhotaan kyllä. Samanlaisuudet ärsyttävät kun niihin liittyy samoja heikkouksiakin.
No horoskooppi on sama. Muuten en ulkoisesti muistuta yhtään. Anoppi lyhyt, leveä selkä, lyhyet jalat, kilot kertyvät hänellä keskivartaloon.
Minulla kilot kertyvät takamukseenkin ja reisiin.
En käy kampaajalla. Anoppi jatkuvasti.
olemme oikeastaan vastakohtia. Minä rakastan hyvää ruokaa, anopilla ruoka pitää olla halpaa. On hänellä varaa painonvartijoihin ja kampaajiin ja jatkuvasti uusiin silmälaseihin. ym.
Anoppi valehtelee. Työkseen lähes. Huvin vuoksi.
Minä olen tyhmän rehellinen.
Anoppi on ilkeä. En tiedä miksi. Jopa viattomille lapsille.
Eipä tietenkään kukaan muistuta anoppia, kaikki anopithan on ihan kamalia ja vieläpä rumia, ja te olette fiksuja ja paaaaljon kauniimpia. Ainakin ku lukee tätä ketjua. ;)
Itse: kyllä, muistutan anoppia. Meillä on samanlainen huumorintaju monissa asioissa ja sama ammatti. Ulkonäöllisesti emme juuri muistuta toisiamme, paitsi että luultavasti miehen silmään olemme yhtä nättejä.
Meillä on anopin kanssa hyvin sama maku sisustuksen ja vaatteiden suhteen. Vartalon mallikin on sama ja olisin hyvinkin onnellinen, jos näyttäisin 55-vuotiaana anopiltani. Meillä on samantyyppinen työ myös. Erilaista on luonne: anoppi on hermoheikko hyvää tarkoittava hössöttäjä, itse taas olen erakompi ja menen elämässä enempi järjen mukaan.
Eipä tietenkään kukaan muistuta anoppia, kaikki anopithan on ihan kamalia ja vieläpä rumia, ja te olette fiksuja ja paaaaljon kauniimpia. Ainakin ku lukee tätä ketjua. ;)
Itse: kyllä, muistutan anoppia. Meillä on samanlainen huumorintaju monissa asioissa ja sama ammatti. Ulkonäöllisesti emme juuri muistuta toisiamme, paitsi että luultavasti miehen silmään olemme yhtä nättejä.
En osaa katsoa naisesta että onko hän kaunis vai ei. Enkä pidä itseäni millään muotoa kauniina, ainoa asia mistä pidän itsessäni on se, että minulla on hyvät, vahvat lihakset. OIkeastaan ainoa asia mikä naisten vartaloissa ärsyttää on se, että useimmat haluavat olla samanlaisia ruipeloita kuin anoppinikin, eli lihasta ei saisi olla ei senttiäkään, mutta laiha täytyy olla.
Mutta en tosiaan hirveämmin ole anopin kanssa jutellut. Kuten sanoin, epäilen että hän pelkää minua. No kait minä olen jonkin asteen jättiläinen hänen mielestään.
Luulen myös vahvasti että hän ei pidä minusta.
Olen lakannut välittämästä/yrittämästä jo vuosia sitten.
Eikä tuo mieskään hirveämmin äidistään puhu. Eivät kai hekään ole enää väleissä.
18
enkä ole häntä tavannut, mutta en usko olevani hänen kaltaisensa ainakaan juttujen perusteella. Jo ulkonäössä on eroa. Itse olen 162 cm ja tumma. Hän oli 187 cm ja vaalea.
Meillä on molemmilla korkea piipittävä tapa puhua, silmälasit ja lyhyet hiukset. Olemme myös kovia valittamaan milloin mistäkin.
Mutta olemme monissa muissa asioissa ihan erilaisia.
Anoppi on lyhyt, vaalea ja naisellinen tyyliltään, minä pitkä, tumma ja enemmän sporttinen farkkutyyppi.
Luonteestakin löytyy enemmän eroja kuin yhteneväisyyksiä, anoppi harrastaa spedemäistä naisen logiikkaa ja on muutenkin hyvin stereotyyppinen nainen, joka pitää huolen kodista ja sukulaissuhteista jne.
Samaa on arvomaailmassa, sitoutumisessa, perheen arvostuksessa jne. Poliittisesti ja uskonnollisesti arvomme kyllä eroavat, mutta se voi olla myös sukupolvikysymys.
Itsensä luonnonkauniina jne...
Totuushan voi olla, että todellisuudesasa moni muistuittaa anoppiaan paljon enemmän kuin luuleekeen, vaikka esim. ulkoinen olemus olisikin erilainen.
...näkevät anopin rumana... Itsensä luonnonkauniina jne...
Eivät ehkä tajua ajatella anoppia 20-30 vuotta nuorempana...
Mieheni lienee valinnut minut ihan eri kriteereillä.
...näkevät anopin rumana... Itsensä luonnonkauniina jne...
Eivät ehkä tajua ajatella anoppia 20-30 vuotta nuorempana...
että anoppi oli nuorena tosi nätti ja on edelleen ikäisekseen kaunis ja tyttömäinen (tulee pian 70 v). Itse on kolhomman näköinen, mutta toisissa suhteissa sitten on kivoja piirteitä ulkonäössäkin.
Mutta ehdottomasti anoppi olisi se, joka olisi miesten päät kääntänyt, jos oltaisiin molemmat oltu 25-vuotiaita.
ainoa piirre, mikä viittaa siihen, että mies valitsee äitinsä kaltaisen aisen on se, että mies tuntuu pitävän enemmän siitä kun olen ilman meikkiä ja hiukset hapsttaen kuin laittautuneena...
Olemme täysin eri alalla.
Mutta harrastukset melko samanlaisia: molemmat teemme paljon käsitöitä, luemme aika paljon. Anoppi ohjasi nuorempana tanssia, minä taas ohjaan ja valmennan voimisteluryhmiä.
Anoppi: tumma, kulmikaskasvoinen, vaatekoko n. 48, miesten eteen koko elamansa uhrautunut, kodin hengetar tyyppinen henkilo.
Mina: vaalea, kapeakasvoinen, vaatekoko 38, miesten "palveleminen" ei voisi olla minulle vieraampaa, mulla on oma, mielenkiintoinen ura ja koulutus, enka edes laita kotona ruokaa (vaan mies tekee sen).
Eli ainakaan minussa ei mies ole etsinyt aitiaan, pikemminkin painvastoin. ;-)