Onko teidän "vaativat vauvat" myöhemmin normaaleja

huippuvaativa 11 v. Mitään helpotusta ei iän myötä ole tullut, miltei päinvastoin. En tiedä pelottaako murrosikäkään enää, niin vaikeaa tämä on tähän astikin jo ollut.

ja nyt ikää pojalla jo 10v.



Perushelpot vauvat ovat perushelppoja nuoria edelleen.

arvioida, kuinka "vaativa" lapsemme oli vauvana.



Oli iloinen ja tyytyväinen, kunhan häntä viihdytettiin ns. koko ajan, erityisesti alle puolivuotiaana söi todella usein ja usein imetys kestikin pitempään kuin imetysten väli, nukkui päiväunia 0-45 min (ellei häntä lykitty ulkona vaunuissa) ja saattoi pärjätä 8 h unilla koko vuorokauden. Itkuinen hän ei kuitenkaan ollut, ja lopetti itkunsa aina heti, kun hänen tarpeisiinsa vastattiin. Vähäitkuisuus selityynee myös sillä, että hän oppi tosi aikaisin ilmaisemaan tarpeensa erilaisilla äännähdyksillä ja tavuilla, joten itkua ei "tarvittu". Täyttääkö nämä edes vaativan vauvan tunnusmerkkejä?



Taaperoiässä lapsesta tuli yhtäkkiä tosi "helppo". Hänen kanssaan on tosi kätevä liikkua (vauva-aikaan ei tullut mieleenkään kauheasti reissata) ja hän on yleensä perustyytyväinen. Uhmaikäkin tuntuu menevän tosi laimeasti ohi.

Huusi paljon, oli vaikeasti rauhoiteltava, nukkui vain vaunuissa tai rinnalla. Itse uskon, että (ehkä, tietäähän ei voi koskaan, mikä johtuu mistäkin) tämä johtui hänen kohdallaan rajuista tehohoitotoimenpiteistä, joiden kohteeksi joutui vastasyntyneenä. No siis, onneksi joutui, muuten ei olisi täällä, mutta ilmeisesti traumatisoitui ensimmäisinä päivinään.

Toki hän on temperamentiltaankin jokseenkin vaativa, kovapäinen lapsi. Mutta kyllä on helpottanut, ja meillä on ihan tavallisesti kehittynyt 4-vuotias.

Näin siis meillä, tietenkään (no, tuskin sitä odotitkaan) ei voi sanoa, että teillä kävisi näin. Eihän voi ainakaan yleensä tietää, mistä suuritarpeisuus johtuu. Oletkin saanut suurimmaksi osaksi asiallisia ja rohkaiseviakin vastauksia. Tuollaiset "Lasten vaativuus on vanhempien aiheuttamaa." -kommentit voi jättää omaan arvoonsa.

Voimia teille! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. Vauva-aika on (jälkeenpäin ajateltuna) kuitenkin aika lyhyt.

vaativa vauva, josta tuli suuritarpeinen lapsi. Nyt hän yhä työllistää meitä enemmän kuin muut 3 lasta yhteensä. Ko. vauva on nyt 20v poika/mies.

tuli mieleen, että meidänkin lapsi kaipaa vielä taaperoiässäkin paljon vuorovaikutusta. En toisaalta ole osannut pitää sitä pahana, sillä hän oppii siinä vuorovaikuttaessaan hirveän määrän uusia asioita :). Yönsä kuitenkin nukkuu hyvin.



#25

Ihan hukassa se vanhempi, joka väitti, että vanhemmat tekevät vauvasta vaativan. Ei kannattaisi kommentoida asiaa, josta ei tiedä itse mitään.



Meidän lapsista esikoinen ei rauhoittunut kuin sylissä. Kuvittelin ennen hänen syntymäänsä, että voin käydä vaunulenkeillä, kahviloissa jne., mutta emme päässeet 200 m kotoa ilman raastavaa huutoa. Perhekerhoihin tms. pääsimme vasta hänen ollessaan yli 1-vuotias, koska kävelymatka oli 25 min. Hän ei nukkunnut vaunuissa eikä sisälläkään kuin max 20-30 min. kerrallaan, siis max, yleensä vartin. Olin huippuväsynyt. Öisin meni parin tunnin pätkissä.



Lapsesta kehittyi kuitenkin tasapainoinen, älykäs ja kaikinpuolin ihana tyttö. Alkoi nukkua yöt tosi hyvin noin 5-6 -vuotiaana. ENsimmäiset 3 vuotta ramppasi joka yö monta kertaa vanhempien sänkyyn.

lapsia? Pelottaa, että vauvalla on joku "erityisominaisuus", jonka vuoksi on vauva-aikana suht herkästi ärtyvä, heijattava, pätkissä nukkuva jne.. Onko teidän vaativat vauvat olleet myöhemmin normaaleja lapsia?

vaativa vauvani on vielä 5-vuotiaan herkästi ärtyvä. Itsekin ihmettelee "miksi minä hermostun niin kovasti". Temperamentista siis hänellä on kyse. Parhaani mukaan yritän opettaa tulemaan toimeen temperamenttinsa kanssa.

Ei lapsi sentään pelkkää kiukkua ole ..ja iän mukana kiukkukohtaukset ovat selvästi vähentyneet. Enimmäkseen lapsi on ihanan aurinkoinen ja sydämellinen =)

Lisäksi hänellä on todella hyvä mielikuvitus ja luovuutta ihan mahdottomasti. Näin myös pk:n hoitajien mielestä.

eskari-iässä ADD.

Neuvolassa arveltiin niin jo 3v ja 5v diagnoosi. Nukkui päiväunia kerrallaan n.20min ja unesta kiinni saaminen saattoi kestää muutaman tunnin. Ruokaa oli saatava suuhun kiireemmin kun ehti lusikalla suuhun lappamaan eli itki joka lusikallisen välissä. Meno oli kovaa jo 6kk koska opi silloin nousemaan pystyyn. Iltaitku jatkui säännöllisesti muutaman kuukauden. Yöllä syötiin 2-3h välein.



Muuten kyllä oikein hyväntuulinen kaveri

Meidän vaativan lapsemme sai autismin kirjon diagnoosin, ongelmia puheentuotosta hienomotoriikkaan...



Vauvana huono nukkuja, ei oppinut juomaan tuttipullosta, ei sormiruokailemaan ...



Neuvolassa kaikki kuitattiin, että lapset kehittyy eri tahtiin. Nyt vaatisin aiemmin apua.

Ovat "huutaneet erikoisuuttaan" ennen kuin on muuten ollut mitään tietoa kehitysvammaisuudesta tai muista ongelmista.

kiljumaijasta, joka ensimmäiset 7kk vain itki ja kiljui. Keskimääräistä älykkäämpi kyllä ja hyvin suloinen. :0) Ikää nyt 9v. (Uhmaikä oli kyllä aika huima.)

Tosin on se toivottoman hidas ja hajamielinen, mutta ei niin paljoa että siitä mitään diagnoosia olisi "saanut" :)

nukkui pätkissä, vaati viihdytystä koko ajan, oli perustyytymätön...

Tuota kesti ensimmäisen vuoden. Sitten kun lähti kunnolla liikkumaan ja oppi touhuamaan/leikkimään ja ymmärsi, ettei äiti katoa vaikkei häntä näy, alkoi helpottaa. Nukkuminen helpottui vasta 3 vuotiaana, kun muutti omaan huoneeseen. Tuo nukkuminen ei kuitenkaan niin haitannut, kun kuitenkin valveilla ollessaan oli tyytyväinen (siis yli 1 v:nä). Nykyisin on oikein helppo 5 vuotias. Temperamentiltaan on kyllä edelleenkin helposti tulistuva ja tarvitsee tiukat rajat, mutta en koe sitä ongelmana... En pelkää asettaa rajoja =)

sanoivat lapseni olevan erityisen haastavan. Helpotti siinä normaalissa uhmaiässä. Vaikka uhmaikäkin oli tavallista voimakkaampi, niin silloin jo saattoi sanoa voimakkaastikin ei.



Leikki-iässä kerrottiin päiväkodissa vain myönteistä ja nyt se jatkuu koululaisena. Murrosiästä ei ole vielä kokemusta, mutta saapahan tässä hengähtää välillä.



Käytä kaikkia mahdollisia varahoitajia, ettet uupuisi ihan kokonaan. Minkäikäinen lapsesi on ja saatko mistään apua?

vaan sellaisia, jotka ovat suurin piirtein nukkuneet silloin kuin on laitettu nukkumana ja syöneet ruokansa eivätkä ole tarvinneet mitään erityistä heijaamista ja oppineet kaiken tarvittavan suunnilleen silloin kuin pitikin.



Suuri osa vaativista vauvoista on sellaisia siksi, että vanhemmat ovat heistä sellaisia tehneet.

Suuri osa vaativista vauvoista on sellaisia siksi, että vanhemmat ovat heistä sellaisia tehneet.

Onneksi sinä, oi kaikkitietävä täydellinen vanhempi, muistutat meitä tästä.

ovat olleet juuri kuvailemiasi. Kolmas on eri maata, jo alusta alkaen vaativa. Että sorry vaan. Kokemusta on tätä ennen ihan riittämiin, mutta silti tästä kolmannesta tuli ihan erilainen. ap

Tunnetko vauvan, joka itkee heti jos hänet laskee hetkeksikin sylistä, "asuu rinnalla ympäri vuorokauden" ja nukkuu korkeintaan varttitunnin pätkissä?



Tämä ei välttämättä tarkoita, että jokin olisi vialla. Vauva on ehkä heitä, joita sanotaan "suuritarpeisiksi" (high need) lapsiksi. Vanhemmille tämä voi olla raskasta ja ahdistavaa, etenkin jos on luullut kaikkien vauvojen "nukkuvan paljon" ja enimmäkseen jokeltavan sitterissä mobilea tuijotellen.



Me emme tiedä, miksi jotkut vauvat ovat tällaisia. Ehkä he ovat herkempiä ympäristön ärsykkeille. Ehkä he vaikka hermoston kehitykseen liittyvistä syistä tuntevat kaiken epämukavuuden kymmenennessä potenssissa. Ehkä heillä sittenkin on jokin vika tai vaiva, kuten syntymässä nyrjähtäneitä niveliä, jäykkä niska, vatsavaivoja, päänsärkyä... ja ehkä vaiva on niin pieni, että lääkärit eivät sitä löydä eivätkä vanhemmat pysty päättelemään, mutta vauvalla on koko ajan vähän tukala olo.



Vauvat ovat kuitenkin viisaita. He eivät itke vain valittaakseen, vaan tilatakseen sitä, mitä tarvitsevat. Läheisyyttä, liikuttamista ja välitöntä tarpeiden tyydyttämistä.



Vauva tilaa mitä tarvitsee

Nykytieto näyttää vahvistavan, että vauvalla on todellinen fyysinen tarve suureen läheisyyteen hoitajansa kanssa vielä monen kuukauden ajan syntymän jälkeen. Esimerkiksi vauvalla näyttää olevan sisäänrakennettu kyky oppia hallitsemaan hengitystään ja unensa vaiheita nukkuessaan "opettelemalla" näitä vieressä nukkuvan aikuisen hengityksestä. Ja jo kauan on tiedetty, että vauvan kantaminen ja hänen heilumisensa aikuisen liikkeiden tahdissa auttaa suolistoa toimimaan tehokkaammin, ehkäisee ilmavaivoja ja auttaa hermoston ja lihasten kehittymistä. Kun jossain vaiheessa on luultu, että "huutaminen vahvistaa keuhkoja" nykyään yhä useammat lääkärit kehoittavat vastaamaan vauvan kaikkiin tarpeisiin mahdollisimman nopeasti, koska sitä vauva odottaa ja niin hän kehittyy parhaiten fyysisesti ja psyykkisesti. "Itku on myöhäinen merkki imetyksen tarpeesta" on jopa Amerikan lastenlääkärien yhdistyksen virallinen neuvo. Voisi ajatella, että ihmislapsen luonnollinen tila on olla vielä muutama kuukausi syntymän jälkeenkin yhtä lähellä hoitajaansa kuin kohdussa oli. Nyt vain vatsanahan toisella puolella. Monet ns. luonnonkansojen lapset viettävät ensimmäiset kuukaudet jatkuvassa ihokontaktissa äitiin ja heidän tyypillinen imetysvälinsä on ehkä varttitunnin. Tarkoittaako tämä, että meidän pitää kaikkien nyt pyrkiä samaan? Tuskin sentään. Ihmiselle on "luonnollista" myös sopeutua varhain oloihin ja kulttuuriin, jossa elää. Jos suomalainen vauva syö vähän harvemmin kuin neljä kertaa tunnissa, se on sentään helpotus, koska äiti tässä ilmastossa luultavasti haluaa pitää joskus puseroakin. Jos vauva viihtyy vaunuissa, sitterissä, hyppykeinussa, miksei niitä voisi käyttää.



Mutta jos oma vauva sattuu olemaan se suuritarpeinen, joka ilmaisee tarpeensa voimakkaasti, voi olla helpottavaa tietää, että suuretkin läheisyyden tarpeet ovat aivan luonnollisia. Ja toisaalta, jos jokin tosiaan on vialla, jos lapsella on sairautta, kipuja, koliikkia, hermostollista yliherkkyyttä, jos hän on keskonen tai kasvaa huonosti – oikeastaan mihin tahansa varsinaisiin ongelmiin voi olla apua siitä, että pyrkii tavallista huolellisemmin vauvalle luonnonmukaisin oloihin ja läheisyyteen



Tässä joitakin näkemyksiä keinoista, joilla läheisyys ja lapsen luonnollisten tarpeiden tunnistaminen voivat auttaa itkevää vauvaa.



1) Lapsentahtinen imetys.

On jo yleisesti tiedossa, että vauvan jokaiseen itkuun kannattaa ensimmäiseksi tarjota rintaa. Imettää ei voi liian usein. Imetystä ei toisaalta voi väkisin lisätäkään, mutta aina voi olla entistä valmiimpi tarjoamaan ja pitää lapsen entistä lähempänä rintaa. Maito on voimakas luonnon kipulääke ja imeminen tuottaa lapselle suurta mielihyvän tunnetta. Ns. suuritarpeisilla vauvoilla näyttää olevan suurempi lohtuimemisen tarve. Moneen imetyksenkin ongelmaan auttaa imetysvälien lyhentäminen – mutta välien keinotekoiseen pidentämiseen on tuskin muita syitä kuin äidin jaksamis- ym. perheen ajankäyttöön liittyvät seikat (jotka kyllä nekin voivat olla hyviä syitä, mutta pienen vauvan kanssa pitäisi mielummin auttaa äitiä keventämällä hänen muuta taakkaansa, eikä yrittää saada vauvaa vaatimaan vähemmän). Jopa liian runsaan herumisen aiheuttamat vatsavaivat voivat helpottaa kun imetystä tiuhentaa -–silloin vain kannattaa imettää aina useamman kerran, jopa parin-kolmen tunnin ajan samasta rinnasta ja vaihtaa vasta sitten toiseen. Jos tuntuu, että lapsi haluaa olla rinnalla jatkuvasti, eikä äiti "pääse" mihinkään eikä saa mitään muuta tehtyä, kannattaa panostaa kantoliinassa imettämisen opettelemiseen. Joiltakin se sujuu helposti, toisilta vaatii opettelemista, mutta on kaikille mahdollista.



Joskus se, että vauva suorastaan asuu rinnalla, voi varsinkin imetyksen alkuvaiheissa olla merkki kehnosta imuotteesta – vauva ei ime tehokkaasti ja saa ehkä tarpeeksi maitoa mutta tarvitsee siihen paljon aikaa. Jos mahdollista, asia kannattaisi tarkistaa käytännön kokemusta omaavan imetystuki-ihmisen, kätilön tms. kanssa.



2) Kantaminen

Monet vauvat, jotka muuten ovat tyytyväisiä vain rinnalla, viihtyvät kuitenkin jos heitä kannetaan sylissä. Kaikkein vaativimmat tai tuskaisimmat vauvat tosin vaativat, että heitä kantavan aikuisen täytyy olla jatkuvassa liikkeessä. Jokainen vauvaa joskus hoitanut tietää, että kymmenenkin minuuttia viisikiloisen vauvan kantamista tuntuu käsivarsissa. Kantoliina on aivan ehdottoman kätevä apu, jos vauvaa täytyy kantaa vähänkin enemmän – ja on siitä apua leppoisan tyytyväistenkin vauvojen vanhemmille. Liinoja on olemassa erilaisia malleja, ja sellaisen voi tehdä itsekin. Jos perheessä on akuutti suuritarpeisen vauvan tapaus, ei kannata jäädä pitkälti miettimään mikä liina olisi juuri meille paras, vaan hankkia mikä tahansa. Ns. rintareppua ei voi käyttää kovin pitkää aikaa kerrallaan, mutta sekin voi olla avuksi joskus. Jotkut kokevat liinojen käytön opettelun vaikeaksi (toki monet oppivat sen ilman ongelmia hetkessä), mutta jos motivaatiota riittää, oppii varmasti ainakin yhden tavan kantaa omaa vauvaansa omalla tavallaan. Käyttöohjeiden tarkka selaaminen kannattaa aluksi unohtaa: vauva vain sisään edes jotenkin, ja heti liikkeelle. Etsi muita kantoliinan käyttäjiä saadaksesi käyttötukea tarvittaessa. Usein heitä löytyy imetystukiryhmistä.

Kantoliinan kanssa moni koliikki- tai suuritarpeisen vauvan vanhempi on yhtäkkiä tuntenut saaneensa elämänsä takaisin. Kaupassakäynti on mahdollista sellaisenkin vauvan kanssa, joka itkee heti jos hänet asettaa vaunuihin. On mahdollista tehdä kotitöitä, kyläillä ja seurustella toisten aikuisten kanssa – vaikka sitten seisoen ja jatkuvasti hytkytellen.



3) Heilutus, taputus, hieronta

Jos vauvaa ei jaksa koko ajan kantaa, voi yrittää josko hän viihtyisi esimerkiksi istuvan aikuisen reisien päällä poikittain, vatsallaan, aikuisen taputellessa jatkuvasti (voimakkaasti!) pepusta tai silitellessä selästä. Vauvat viihtyvät usein parhaiten nimenomaan vatsallaan. Reisien päällä vauvaa voi myös hytkytellä. Vauva, jolla on kipuja tai epämukava olo ei yleensä halua olla hetkeäkään paikallaan ja viisas vanhempi ottaakin tavakseen jatkuvasti vispata, vaivata ja pyöritellä vauvaansa. Eräs suuritarpeisen vauvan äiti kertoi joskus öisin maanneensa sängyssä selällään, jalat koukussa vatsansa päällä, vauva vatsallaan säärien päällä ikään kuin ratsastaen, äiti jalkojaan hytkytellen. Ei äiti siinä aivan nukkumaan pystynyt, mutta saipa kallistaa päänsä tyynyyn kuitenkin. Vähän isompaa vauvaa, joka hallitsee jo päänsä liikkeitä, voi pyöritellä reisien päällä kuin pullataikinaa.

Heilumista voi yrittää simuloida myös kattoon tai parven reunaan ripustettavalla kehdolla tai hytkyttämälllä vauvaa voimakkaasti lastenvaunuissa. Jotkut vauvat eivät kuitenkaan tyydy pelkkään liikkeeseen ilman inhimillistä kosketusta.



Vauvahieronta on yksi tapa opetella antamaan vauvalle ekstra-annos sitä, mitä hän tarvitsee: ihmisen kosketusta ja liikuttelemista. Vauvahieronnan ohjeita voi löytää kirjastosta, niitä voi kysellä neuvolasta tai synnytyssairaalasta, tai etsiä paikkakunnaltaan vauvahierontaa taitavia fysio- tai vyöhyketerapeutteja, osteopaatteja tms. Tai sitten voi opetella omin ottein järjestelmällisesti sivelemään vauvaansa, tai ottaa tavakseen muuten vain jatkuvasti silitellä, taputella ja rapsutella vauvaansa, niin kuin jossain päin maailmaa tehdäänkin.



Joskus herkkä vauva voi olla kerta kaikkiaan niin ärsyyntyneessä tilassa, että hänelle paras palvelus onkin antaa hänen itkeä ja rauhoittua hämärässä huoneessa vuoteella kenenkään koskematta. Tämä on kuitenkin aivan poikkeustilanne, ja liittyy ehkä liian runsaaseen aistiärsytykseen. Tätä voi äärimmäisenä keinona kokeilla, jos vauva huutaa suorastaan hysteerisenä sylissä ja tuntuu vain ärtyvän lisää kaikesta heiluttamisesta ja koskettelusta.



4) Perhepeti

"Perhepeti" tarkoittaa sitä, että vauva nukkuu yhdessä vanhempiensa – tai ainakin imettävän äidin kanssa. Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.

Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan. Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen. Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta. Kun vauva on vieressä, onnistuu imettäminenkin yleensä helposti – moni äiti oppii imettämään vauvansa itsekään juuri havahtumatta, kun tämä vähänkin ilmaisee tarvetta tuhisemalla. Yllättävän helpoksi on monille osoittautunut imettää vauvaa molemmista rinnoista samalla kyljellä maaten – "ylemmästä" imettäessä pitää vain kääntyä itse hieman enemmän mahalleen. Näin vauvaa ei tarvitse yöllä siirrellä äidin puolelta toiselle.



On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi – vaikka kuinka riekaleinen – "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan.



Vaikka puhutaan perhepedistä, joskus voi olla viisainta, että isä nukkuu jonkin aikaa muualla. Näin voi kaikkein vaikeimpien öiden aikaan ainakin toinen vanhempi levätä vähän paremmin, ja helpottaa puolestaan päiväsaikaan toisen taakkaa.



Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa. Vauvan kanssa nukkuva aikuinen ei saa olla voimakkaan lääkityksen, alkoholin tai huumeiden alainen, eikä esimerkiksi korkean kuumeen takia tokkurassa. Patja ei saa olla liian pehmeä eikä peitto raskas, eikä vuoteessa saa olla patjojen tai patjan ja seinän väliä, johon vauva joi kierähtää ja upota. Terve, selvä aikuinen ei nukkuessaan voi kierähtää vahingossa vauvan päälle ja tukehduttaa tätä.



Yksi versio perhepedistä on ns. "sivuvaunu" eli vauvan oma sänky heti vanhempien vuoteen vieressä. Kätevä on esimerkiksi pinnasänky, josta yksi laita on poistettu tai ns. tenavasänky. Jos vauva ei kaipaa aivan suoraa kosketusta äitiin, tämä voi olla kaikkien unen laadun kannalta todella hyvä ratkaisu.



Kun itku vain jatkuu

Kaikkein parhaasta hoidosta ja suurimmasta läheisyydestä huolimatta jotkut vauvat itkevät joskus, toiset paljonkin. Syytä siihen ei aina löydetä. Noin kahdeksan kuukauden iässä suuritarpeisen vauvan kanssa alkaa tyypillisesti olla selvästi helpompaa – mutta vaativasta vauvasta voi myös kasvaa vaativa taapero. Pitkästä imetyksestä on apua.

Lohduksi suuritarpeisen vauvan vanhemmille voi kertoa, että näistä vauvoista kasvaa usein erityisen älykkäitä ja eloisia lapsia. Vaikea alku voi myös hitsata perheen sisäisiä suhteita, erityisesti lapsen ja vahempien välistä kiintymystä poikkeuksellisen vahvaksi. Tämän voi kokea myös, jos vauva vaatii aluksi sairauden tai esim. keskosuuden takia tavallista enemmän hoivaa.



Lopuksi joitain lisävinkkejä siitä, mikä saattaa olla syynä tai auttaa, jos vauva kaikesta läheisyydestä ja hoivasta huolimatta tuntuu itkevän paljon tai kärsivän epämukavasta olosta.





•D-vitamiini – monet vauvat saavat voimakkaita vatsavaivoja d-vitamiinista. Kokeile merkin vaihtamista, annoksen pienentämistä tai jättämistä vähäksi aikaa pois. Tämä vaiva paranee usein muutamassa viikossa ja vitamiinin voi ottaa takaisin ohjelmaan.

•Koliikki – koliikin syytä ja syntyä ei tiedetä, mutta koska siihen on saatu apua useistakin eri hoidoista, voi olla, että koliikin laukaisevia tekijöitä ovatkin erilaiset fyysiset vaivat, joihin jotkut vauvat tuntemattomasta syystä reagoivat koliikilla. Sanotaan, että koliikkia ei voi hoitaa, mutta kannattaa silti yrittää kaikkensa, yrittäminen helpottaa ainakin omaa oloa.

•Vyöhyketerapia – tästä on moni kokenut saavansa apua, vaikkei aina ymmärretä miksi ja miten.

•Homeopatia – samat sanat kuin edellisestä.

•Äidin ruokavalio – vauva voi saada vatsavaivoja äidinmaidon kautta kaikesta, mistä aikuisetkin, kuten kaalista, herneistä, tuoreesta ruisleivästä, kahvista, voimakkaista mausteista, sipulista... Vauva voi myös saada allergisia oireita äidinmaidon kautta, silloin äidin täytyy jättää epäillyt aineet pois omasta ruoastaan. Yleisimmät vauvoille allergiaoireita aiheuttavat aineet ovat maito (kaikki maitotuotteet), muna ja ns. yleisallergisoivat aineet (kysy neuvolasta tms.).

•Ikä/kehitysvaihe – jotkut vauvat ovat "suuritarpeisia" vain ajoittain. Äsken tyytyväinen vauva voi muuttua itkuiseksi ja levottomaksi ilman mitään syytä ja sitten "parantua" itsestään. Joskus vauvalle voi vain olla kova paikka hallita kaikkea mitä maailmasta oppii. Kehitys on nopeaa. Seuraa eräänlainen ylivirittymisen tila tai "aivomyrsky" joka tekee levottomaksi.

•Nälkä – jos vauva on itkuinen ja kipeän oloinen pidemmän ajan, voi olla aiheellista seurata hänen kasvuaan ja yleistä vointiaan tarkemmin, etenkin jos on kyseessä aivan äsken syntynyt. Joskus imetys ei lähdekään käyntiin niin hyvin kuin voisi toivoa ja lisämaitoakin voidaan tarvita. Jos vauva taas on jo alkanut kasvaa hyvin pelkällä äidinmaidolla, ja imetys on jatkunut lapsentahtisena, maito ei yhtäkkiä vähene.



http://www.imetys.fi/imetysuutisia/artikkelit/suuritarpeinen.php