Lue keskustelun säännöt.
YH-anoppi käyttäytyy kuin olisi miehen EX! Apua!
03.07.2011 |
Siis anoppi on aina ollut täysin kyvytön solmimaan kestävää, kahden aikuisen välistä suhdetta. On sen sijaan tehnyt lapsia kolmen eri miehen kanssa.
Aviomieheni on vanhin veljeksistä ja ehkä siitä syystä ollut läheisin äitinsä kanssa. Joutunut pienestä pitäen toimimaan olkapäänä ja tukena epä-tasapainoiselle äidilleen. Yhdessä ovat kasvattaneet pikkuveljet, joihin mies suhtautuu tosi isällisesti ja jopa liikaakin stressaa heidän elämäänsä.
Anoppi rakastaa miestäni jotenkin henkisesti enemmän kuin vain lastaan. Ei siinä ole mitään seksuaalista, mutta henkisesti on tosi ripustautunut hänen varaansa.
Vihasi minua tietysti heti ensi-tapaamisella. Eikä ole vuosien mittaan lämmennyt minulle lainkaan, päin vastoin. Tunnen kuinka haluaisi omia perheeni itselleen, miehen ja lapset, ja päästä minusta eroon. On myös tehnyt sellaisia tempauksia joilla on yrittänyt perhettämme rikkoa, mutta en viitsi niitä tässä nyt listata ja eritellä. Voisi vaan tunnistaa itsensä, mikäli tälle palstalle sattuu.
En tiedä miten tästä tilanteesta voisi päästä johonkin normaalimpaan suuntaan. Voisiko aiheen ottaa jotenkin suoraan puheeksi? Onko kellään kokemuksia mistään vastaavasta ja kuinka selvisitte?
Kommentit (5)
Anoppisi kuolee todennäköisesti kymmeniä vuosia ennen sinua. Jos kuitenkaan et halua siihen asti odottaa, voitte miehesi kanssa toki ottaa asian puheeksi, mutta älkää tehkö sitä valmistautumattomana. Harjoitelkaa ihan etukäteen, mitä sanotte. Esittäkää vaikka vuorotellen anoppia ja itseänne, jotta saatte hyvän mielikuvan siitä, miltä anopista tuntuu olla sanomistenne kohteena. Näin saatte vihiä siitä, miten anoppi ehkä reagoi ja voitte miettiä, miten tilanne siitä jatkuu.
Tavoitteena tulee olla avoin, mutta ehdottoman ystävällinen keskustelu. Jos anoppi kiivastuu tai alkaa itkeä, kiitätte, että hän kuunteli, mutta toteatte, että jatketaan toiste, kun olet rauhoittunut.
En usko, että saatte hänen käytöstään muuttumaan, mutta oma ahdistuksenne väistyy. Kymmenien vuosien aikana kehittyneet ajatus- ja toimintarakennelmat ovat sitkeitä.
Kun olette kaikkenne yrittäneet eikä mikään auta ja jos hänen käytöksensä uhkaa perheenne hyvinvointia, laittakaa anopille hyvin tiukat rajat. Miehesi voi esim. lakata vastaamasta puheluihin muulloin kuin tiettyinä aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teennäiseen ystävällisyyteen vastaan neutraalisti, mutta samalla varoen antamasta liian positiivista palautetta. Hän ei ole ystäväni.
Tuntuu että hän on saanut voimaa siitä mitä enemmän yritän, ja kenkkuilee entistä pahemmin. Onneksi meilläkin mies on hyvin tietoinen äidinsä käytöksestä, ja on ottanut itse häneen aikuisiällä etäisyyttä. Tämä tietysti anopin päässä on muuttunut siihen muotoon että minun takiani mies on ottanut etäisyyttää.. huoh.
Mutta joo, pitää varmaan yrittää olla vahvempi, eikä yrittää liikaa olla mukava miniä.
Anoppisi kuolee todennäköisesti kymmeniä vuosia ennen sinua. Jos kuitenkaan et halua siihen asti odottaa...
...mutta voi, odotin melkein käytännönvinkkiä kuinka saisi tämän luonnollisen poistuman tapahtumaan nopeammin :D
ap
Hänen äitinsä sotkee asioita, pyytää apua tarpeettomasti ym, mutta mies uskaltaa sanoa suoraan, että se ei käy enää.
Ensisijaisesti se on mies, joka saa huolehtia välien säilymisestä asiallisina hänen sukulaisiinsa. Minua on vaikeampi syyttää mistään, kun mies huolehtii asiosta sopimisesta.
Sovimme aina tärkeät asiat ensiksi mieheni kanssa ja sitten mies vie ne äitinsä tietoon. Jos äiti on kovin eri kannalla mieheni sanoo, että pohtii asiaa, keskustee minun kanssa ja palaa asiaan äitinsä kanssa yhdessä sopimallamme tavalla. Pysyy perustellusti kannassaan.
2.
päätämme perheemme asioista ilman häntä. Teennäiseen ystävällisyyteen vastaan neutraalisti, mutta samalla varoen antamasta liian positiivista palautetta. Hän ei ole ystäväni.
Mieheni on alkanut vetämään enemmän rajoja suhteessa äitiinsä. Mieheni on huomannut ihan itse, että tilanne hänen lapsuudessaan oli ollut epäreilu häntä kohtaan.
Mieheni sai minusta itsenäisen ja vahvan vaimon itselleen, joka ei ala kumartelemaan edes anoppiaan. Lisäksi hän sai ympärilleen sukuni, jossa ei juurikaan ole ollut tapana erota.