arka aihe...
ja pyydän, ei ilkeitä vaan asiallisia vastauksia, kiitos! Oletteko tehneet avioerossa ratkaisua, että lapset ovat jääneet isälle asumaan?
Kommentit (29)
Kun erosimme, olin jo raskaana uudelle miehelle. katsottiin paremmaksi, että lapset jäävät isälleen, sain paremmin keskityttyä uuteen suhteeseen ja vauvaan. Muutin myös samantien uuden miehen luo asumaan, jonne vanhemmat lapset eivät olisi mahtuneeet.
OU mai gaad, kolmonen, onko sunlaisia " äitejä" oikeasti olemassa....
Ihana kuulla, että on muitakin... on välillä niin kamalan syyllinen olo...itse olen vastaavan ratkaisun tehnyt vuosi sitten erotessani monistakin syistä... lapset voivat hyvin, ja ovat luonani usein, muuta minua vaivaa maailman huonoin äiti-syndrooma, jumalaton syyllisyys ja häpeäkin, onko sinulle tuttuja tunteita?
Suuri kiitos myös edelliselle vastaajalle;))
Jos olisin ollut mies, kukaan ei olisi taivastellut asiaa.
kolmonen
Ja suurimpia syyllistäjiä ovat toiset äidit!!
Millainen äiti jättää lapsensa uuden miehen vuoksi? Ja silti ottaa uuden lapsen ilolla vastaan? Koska sinä jätät sen uuden lapsen seuraavan uuden miehen takia?
kun oma äitini teki samanlaisen ratkaisun. Nykysin yrittää kovasti korjata tekoaan meitä lapsia kohtaan, mutta turha enää ruikuttaa kun on kerran ratkaisunsa tehnyt.
t. 10
ihan läheltä on. Menin naimisiin miehen kanssa, jonka äiti oli jättänyt tuossa joskus 80-luvulla. Jostain syystä kai sitä ihminen toistaa sitten edellisen sukupolven virheitä tai jotain??? mutta joka tapauksessa kun kuulin, että miehelläni on toinen ja hän muuttaa tämän naisen kanssa asumaan ja että naiseltä jää 1,5- ja 5-vuotiaat lapset edellisen aviomiehen luo, niin en ollut uskoa korviani, että mieheni halusi sellaisen naisen, joka tekee omille lapsilleen saman kuin hänen äitinsä oli hänelle tehnyt. Edellisessä sukupolvessa minusta oli kuitenkin aika hyvät syyt lasten jättämiselle eli äiti oli alkoholisti. Tässä lapseni äitipuolen tapauksessa en ainakaan tiedä muuta syytä kuin että äiti halusi asua sellaisessa paikassa, josta lapset eivät voineet jatkaa samoissa päiväkodeissa. Sinänsä omituinen ajatusmaailma, kun tämä äidin haluama asuinpaikka oli kuitenkin vain 10 km päässä aikaisemmasta asuinpaikastaan, johon siis lapset jäivät. En ymmärrä naisen ratkaisua, mutta en toisaalta tuomitsekaan. Jokainen eläköön tavallaan ja tiedän, että tämän naisen lapsien on todella hyvä olla isänsä luona.
Lisäksi lapsemme voivat erittäin hyvin! Ratkaisuun lähdimme varovasti, ja päätettiin että jos lapset oireilevat, ratkaisu ei ole silloin oikea. Kaikki on kuitenkin lasten kannalta hyvin, koulussa pärjäävät, opettajat ovat suhtautuneet todella hienosti, samoin lastenvalvojat ja neuvola henkilökunta. Lapsillamme on nyt kaksi ehjää kotia, joissa ei tarvitse olla kamalan riitelyn keskellä.
Silti, ikuinen syyllisyys painaa...
Muistelisin lukeneeni, että lapset alkavat usein oireilla 2 vuoden päästä. Nimerkillä puoli vuotta sitten eronnut ja mielenkiinnolla vastaavaa kuvioa vierestä seuraava.
Vierailija:
kuka olet sinä joka olet tehnyt myös tälläisen ratkaisun?...
varsinkin tätä kolmosta kohtaan..... en voi käsittää miten syytetään että äiti on jättänyt lapsensa?? Eihän niin ole käynyt, lapset vain asuu isänsä luona; joka ei suinkaan tarkoita samaa että äiti on lapset jättänyt....?!
Näin ulkopuolisena minusta kaiken huonoin vaihtoehto olisi ollut että tämä 3 olisi vienyt lapset mukaansa. Silloin yksin olisi jäänyt sekä isä että nämä lapset jotka olisivat jääneet aika vähälle huomiolle siellä äidin uuden rakkauden ja vauvan välimaastossa....
syyllistäjiä ovat toiset äidit. TOTTA!
Kukapa muukaa tietäisi sydänjuuriaan myöten, millaista on olla äiti ja rakastaa lastaan/lapsiaan niin ehdoitta, että erossa oleminen raastaisi hajalle.
keläistäkin ettei tulisi huonoja välejä tulevaisuudessa. Itse en tuohon alkaisi. (3 kirjoitukseen viitaten.)
KOLMONEN vaikuttaa taas -anteeksi vaan- lapselliselta, itsekkäältä ja hyvin minä-keskeiseltä ihmiseltä. Hänen lapsiaan käy sääliksi. Myös " uutta vauvaa" ! Sillä kuka äiti jättää isommat lapset sillä syyllä, että haluaa keskittyä vauvaan?!?!!! Kiva näillä " sisaruksillekin" tuollainen asetelma. Lisäksi kolmonen on vielä aika huolimaton tavarastaan, kun oli ehtinyt raskaaksi jo ennen kuin ero oli selvä... oikeesti tosi vastenmielinen kuvio kaiken kaikkiaan. Mutta näitähän tässä maassa riittää..!
Lisäksi kolmonen on vielä aika huolimaton tavarastaan, kun oli ehtinyt raskaaksi jo ennen kuin ero oli selvä... ..!
[/quote]
Eiköhän toi " huoleton tavarasta" ollut tarkoitettu huumoriksi ;)))
Sellasia jalat levällään olevia pimatsu-äitejähän on tuolla lähiöt pullollaan. Vittu, että kaikki saa tehdä lapsia!
Olen siis ap. Täytyy sanoa, että vaikka sitä itse tietää mikä meidän perheelle oli paras ratkaisu, ja toden totta, toimiva, niin sitä on tosi varovainen tästä asiasta kun pitäisi esim. tuntemattomille puhua... mutta en kyllä ole saanut keneltäkään " pahaa silmää" . Ja mikä tärkeintä, on lasteni paras, heillä on nyt todellakin ehjät kodit, rakastavat vanhemmat ja heillä uudet kumppanit jotka ovat alsuta asti hyväksyneet lapset ja rakastavat heitä ehdoitta. Tapaamme lasten isänkin kanssa usein ja keskustelemme melkein päivittäin lasten asioista. Uudet kumppanitkin esiteltiin jo hyvinkin alusta asti. Suhteet lasten isovanhempiin ovat läheiset ja tiiviit. Enkä ole todellakaan kaukainen äiti!! Lapset ovat luonani useammin kuin joka toinen viikonloppu, niinkuin yleensä taitaa olla käytäntö? Minulla taas ei todellakaan ole kiikarissa uutta vauvaa, vaan lapseni ovat edelleen minun ainokaisiani :) ja niin haluan pitääkkin vielä monta vuotta!!
KIITOS ASIALLISISTA KOMMENTEISTANNE ja kaikkea kaunista elämäänne!!
Annetaanhan kaiken laisille perheille tilaa ja oikeutta omiin ratkaisuihinsa? Itse en ainakaan lähde tuomitsemaan kovinkaan helposti muiden ratkaisuja, koskaan kun ei voi tietää mitä elämä huomenna tuo tullessaan...
No kyllä ihan varmaan olisi ihmetellyt olisipa kyseessä nainen tai mies, älä nyt viitsi. Teitte viisaasti, kun jätit lapset miehellesi. Toivottavasti hän on aikuinen.
ja miksipä ei!