10-vuotiaan esimurrosikä on kyllä "mielenkiintoista"

että on täällä meilläkin kotona pian 10v täyttävä ja hänen lisäkseen 8+v ikäinen ja kyllä todellakin olen sen kannalla, että ns esimurrosikä on olemassa.

Ja istuthan nyt tukevasti?! meillä nimittäin tuo 8+v ikäisen kainalot haiskahtaa välille hielle*apua* se on varmaan ihan sairas tapaus...

Lapsethan eivät ole yksilöitä eikä mitään psyykkisiä tai fyysisiä merkkejä yksinkertaisesti voi olla ennenkuin lapsi on väh 12v!!



-6-

Mitähän se tarkoittaa??

Minä en salli huonoa käytöstä enkä kiukuttelua. Asiansa voi ilmaista asiallisesti ja niin teen itsekin. Kyse on siitä mitä sallit. Ei teini-iän piikkiin voi laittaa huonoa käytöstä.

ja kyllä huudetaankin.



Jopa psykologit ovat sitä mieltä, että kiukku pitää näyttää.

Toki niin voit itse kuvitella.

Lapsi nauttii yhteisestä toiminnasta muiden lasten ja aikuisten kanssa sekä siitä, että hän saa asioita aikaan ja valmiiksi. Lapsen vastuulle on viimeistään nyt hyvä antaa joitain sopivan vaativia kotitehtäviä. Lapsen on tärkeää tuntea, että hän on tarpeellinen ja luottamuksen arvoinen. Velvollisuuksien hoitaminen ei silti läheskään aina ole mieluista, muistuttamista tarvitaan.

Lapsi muuttuu kriittisemmäksi



8–10-vuotiaan käytöstä voi leimata vaihtelevan pitkä kehitysvaihe, jota kutsutaan 9-vuotistaitteeksi (mm. Dunderfelt 1999). Vaihe liittyy yksilöllisyyden vahvistumiseen: lapsi kokee itsensä entistä vahvemmin erilliseksi yksilöksi, joka haluaa ilmaista mielipiteensä ja oikeutensa. Aiemmin opettajiin ja vanhempiinsa lähes kritiikittömästi suhtautunut lapsi voi olla nyt hyvinkin kriittinen. Moitittavaa löytyy ehkä opettajasta, oppiaineista, vanhemmista ja itsestäkin. Yhteistyöhalu vaihtuu tiuskinnaksi ja ovien paiskomiseksi.



Tyypillistä kehitysvaiheelle on, että lapsi käpertyy ja on tyytymätön itseensä: ”Miksi olen näin tyhmä ja ruma?” Tavallisia ovat myös vieraantuneisuuden tunteet. Lapsi voi esim. kokea, että hänet on adoptoitu perheeseensä tai että hän on yksin ja erilainen kuin muut. Lasta kiinnostaa maailmankaikkeuteen, elämän tarkoitukseen ja kohtaloon liittyvät filosofiset kysymykset: ”Mistä olen tullut? Mitä minulle tapahtuu, kun kuolen?”



Maailma voi tuntua välillä pelottavalta. Aikuinen voi elämänkokemuksellaan tuoda siihen turvaa. Kehitysvaihe menee ajallaan ohitse. Myrskyvaihetta seuraa seesteisempi kausi. Lapsi suuntautuu taas enemmän ulospäin ja jatkaa kasvuaan ja kehitystään astetta vahvempana ja kypsempänä.



Kriittisestä asenteestaan huolimatta lapsi kaipaa lähelleen turvallisia ja ymmärtäviä vanhempia, jotka edelleen asettavat turvalliset ja perustellut rajat sekä pitävät niistä kiinni protesteista huolimatta. Näissä rajoissa lapsen on tärkeää saada tehdä sopivan kokoisia valintoja ja itsenäisiä päätöksiä. Lapsi haluaa tulla kuulluksi, vaikka aina hänen tahtonsa mukaan ei voida toimia.



Aito kuunteleminen hyväksyy lapsen vaikeatkin tunteet: ”Ymmärsinkö oikein, että sinusta tuntuu, että olet tyhmempi kuin ystäväsi? Haluaisitko kertoa siitä tarkemmin?”

Esimurrosikä joillakin ajankohtainen



Joidenkin lasten käytöksessä näkyy jo piirteitä esimurrosiästä, mutta kaikilla ne eivät ole ajankohtaisia. Lapset tulevat esimurrosikään ja varsinaiseen murrosikään eri-ikäisinä. Tytöillä esimurrosikä alkaa keskimäärin 9–12-vuotiaana, pojilla pari vuotta myöhemmin. Vaihe myös kestää eri lapsilla vaihtelevan ajan ja näkyy vaihtelevan voimakkaana.



Esimurros- ja murrosiässä lapsen on vähitellen kypsyttävä itsenäisyyteen ja etsittävä uudenlainen suhde itseensä ja vanhempiinsa. Käytös voi olla hämmentävää. Välillä elämä kulkee enemmän lapsen, välillä nuoren kengissä. Voi vaikuttaa kuin kehitys taantuisi, ottaisi aikalisän ennen uusia kehityshaasteita. Lapsi voi olla kömpelö, uhmakas, kovaääninen, huolimaton, rauhaton, kiihkeä, ärtyisä ja herkkä. Tavallista on myöhästely ja vitkastelu. Omasta puhtaudesta huolehtiminen ei välttämättä tunnu tärkeältä. Olo voi olla epävarma: Olenko riittävän hyvä ja osaava? Hyväksytäänkö minut omana itsenäni? Voinko luottaa elämään ja itseeni?



Arjen iloa

”Lapsi iloitsee niin pienistä asioista, joita itse ei enää osaa noteeratakaan. Lapsen kanssa on yhdessä mukava mennä eri paikkoihin: elokuviin, balettiin, teatteriin jne.”

”Lasten hyväntuulisuus, toiminnallisuus, oivallukset, kehityksen seuraaminen.”

”Yhteinen tekeminen, yhteiset kulttuuririennot, lasten esitykset kotona, tanssi, ruokailut, pojan kanssa saunaturinointi.”





Terv.ohikulkija ja lasten/varhaisnuorten parissa työskentelevä.

Minä en salli huonoa käytöstä enkä kiukuttelua. Asiansa voi ilmaista asiallisesti ja niin teen itsekin. Kyse on siitä mitä sallit. Ei teini-iän piikkiin voi laittaa huonoa käytöstä.

Poikani on 12v, mutta vaikuttaa pieneltä fyysisesti. Mieliala on enimmäkseen alhaalla eikä hän jaksa käydä koulua. Sanoo vaan että on täysin loppu ja itkee, väittää että on outo ja eikä lopu koskaan masennus, sanoo että muut 6lk pojat on henkisesti pienempiä kuin itse poikani.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2011 klo 15:27"]

Minä en salli huonoa käytöstä enkä kiukuttelua. Asiansa voi ilmaista asiallisesti ja niin teen itsekin. Kyse on siitä mitä sallit. Ei teini-iän piikkiin voi laittaa huonoa käytöstä.

[/quote]

Näin kasvatetut lapset ovat koulun kauhu. t. ope

Hihhiii! Täällä on Web tyttö ja MINÄ OLEN MURROSIKÄINEN. Voi Pyhä Jeesus, tottakai voi olla MURROSIKÄINEN 10v:eenä. Mulla alko murros ikä 9v :D. Riippuu suvusta, meillä alkaa aikasin menkat ja kasvu, kun taas parhaan kaverini suvissa alkaa vasta nun täyttää n.16v

.
Että teille aikuisille siinä vähän mietittävää

[quote author="Vierailija" time="02.07.2011 klo 18:57"]

Mä en jaksannut lukea sun jorinoita, mutta olin keväällä koulussa töissä ja nämä pojat olivat 10-11v. ja sanoisin ettei yhdelläkään ollut vielä murrosiästä tietoa.
Lisäksi olin välillä 12v. kanssa ja 14v. kanssa, niin kuule noi 10v. on vielä ihan kersoja.
Lisäksi meillä täällä kotona yksi 10v.
Eli 10v. ei ole esiteini.
T.5

[/quote]

Pojilla murrosikä alkaa usein myöhemmin kuin tytöillä.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2011 klo 15:27"]

Minä en salli huonoa käytöstä enkä kiukuttelua. Asiansa voi ilmaista asiallisesti ja niin teen itsekin. Kyse on siitä mitä sallit. Ei teini-iän piikkiin voi laittaa huonoa käytöstä.

[/quote]

Sinä olet alistanut lapsesi, eikä hän uskalla kiukutella sinulle. Huono homma. Mahdatkohan ymmärtää, millaisen karhunpalveluksen lapsellesi teit?

Vierailija kirjoitti:

Omalla pojalla oli kans todella rankkana se, niin rankkana, että ihan tutkitutettiin pojan pää ja haettiin siis ammattiapua.

Kehitysvaihe, eli tuo 9-vuotiastaite oli ammattilaisten näkemys. Tasaantuu kuulemma siitä (on jo tasaantunutkin, kesti 6kk) ja saattaa kieliä hyvin tiiviistäkin suhteesta, meidän tapauksessa kuulemma tiiviistä äiti-lapsisuhteesta, jossa pikkusisaruksen lopullinen hyväksyminen perheenjäseneksi oli viivästynyt ja tuli rysäyksellä koko potti.

Saattaa joko ennakoida vielä hullumpaa murrosikää tai sitten on jo osa sen ajan angstista käyty valmiiksi läpi, siis tätä omaa tapaustamme ajatellen. Keskivertomurkkuilua ei siis ole meillä odotettavissa vaan joko mennään hyvin helpon tai hyvin rankan kaavan kautta todennäköisesti... arvatkaa vaan kummalle kaavalle pidän peukkuja...

Hei, jos tämän kirjoittanut vielä sattuisi seuraamaan ketjua, kiinnostaisi tietää, mitä kaikkea lapsi kävi läpi. Meillä nyt todella rankkaa.

Yst.10 veen äiti

Vierailija kirjoitti:

Hihhiii! Täällä on Web tyttö ja MINÄ OLEN MURROSIKÄINEN. Voi Pyhä Jeesus, tottakai voi olla MURROSIKÄINEN 10v:eenä. Mulla alko murros ikä 9v :D. Riippuu suvusta, meillä alkaa aikasin menkat ja kasvu, kun taas parhaan kaverini suvissa alkaa vasta nun täyttää n.16v

.

Että teille aikuisille siinä vähän mietittävää

Teidän suvussa myös rupsahdetaan nopeammin siis. Eiköhän sullakin ole jo parhaat vuodet takana ja rummoutuminen startannut... :)

Joo  :D Välillä paiskotaan ovia ja huudetaan että sä oot tyhmä ja älä v""u ragee,  välillä taas mennään keinumaan/laskemaan loukumäkeä ja tullaan kainaloon kiehnäämään sohvalle.