Miksi lapsille pitäisi "antaa aikaa" ja "olla läsnä"?
Täällä syyllistetään äitejä, jotka ovat lasten kanssa tyyliin "olet lasten kanssa mutta oletko läsnä?" ja "miksi siivoat, voisit senkin ajan olla lastesi kanssa!". Äidillä ei saisi olla yhtään omaa aikaa, vaan kaikki oma aika on annettava lapsille. Miksi?
Mä en ymmärrä mikä on ongelma. Miksi lasten kanssa pitäisi koko ajan jännittää että olenko nyt tarpeeksi läsnä. Silloin kun minä olin lapsi ei mun äiti lukenut mulle kirjoja tai askarrellut tai muutenkaan leikkinyt mun kanssa ja olin sentään ainut lapsi. Leikin naapurin lasten kanssa.
Minulla ei ole vielä lapsia ja näiden av:n ajatusten perusteella minun ei ilmeisesti koskaan pitäisi hankkiakaan lapsia jos en ole valmis uhraamaan koko elämääni lasten viihdyttämiseen.
Kuinka moni äiti oikeasti on koko ajan lasten kanssa eikä kyllästy yhtään? En ukso että käsi sydämellä kovin moni.
Kommentit (14)
syntyy hyvä ja luonnollinen kiintymyssuhde.
Mä en ainakaan halua, että lapseni kärsivät itsetunto- ja mielenterveysongelmista aikuisena.
t: se lapsi, jonka äiti ei ollut koskaan läsnä ja joka kävi vuosia terapiassa mt-ongelmien takia
syntyy hyvä ja luonnollinen kiintymyssuhde.
Mä en ainakaan halua, että lapseni kärsivät itsetunto- ja mielenterveysongelmista aikuisena.t: se lapsi, jonka äiti ei ollut koskaan läsnä ja joka kävi vuosia terapiassa mt-ongelmien takia
Ymmärrät varmaan, että jos on monta pientä lasta, pakostikkin joku lapsista jää vähemmälle huomiolle.
läsnäolemattomuutta että läsnäolemattomuutta.
Sitä voi olla hyvä äiti vaikkei leiki, lue tai viihdytä lastaan.
Ja sitä voi olla hirviöäiti vaikka huomioisi kaiken aikaa.
en leiki sen ihmeemmin, askarrellaan joskus, menneään ja tehdään yhdessä paljon siis elokuvia, puistoja, kaverikyläilyjä jne.
Mutta en mä täällä mikään lapsen ohjelmatoimisto ole. Lapsella (ainoa) on paljon pihakavereita joiden kanssa leikkii aamusta iltaan pihalla, meillä tai kaverillaan. Meillä käy leikkitreffikavreita ja poika käy myös niillä muualla.
En ala miksikään leikkikaveriksi, olen äiti jolla on välillä muutakin tekemistä kuin antaa jakamatointa huomiota lapselle.
Lastenpsykologin Jari Sinkkosen mukaan, lapsi elää meillä elämän keskipisteessä, ei keskipisteenä.
syntyy hyvä ja luonnollinen kiintymyssuhde.
Mä en ainakaan halua, että lapseni kärsivät itsetunto- ja mielenterveysongelmista aikuisena.t: se lapsi, jonka äiti ei ollut koskaan läsnä ja joka kävi vuosia terapiassa mt-ongelmien takia
vain ja ainoastaan äidistäsi? entä oma vastuu elämästäsi?
syntyy hyvä ja luonnollinen kiintymyssuhde. Mä en ainakaan halua, että lapseni kärsivät itsetunto- ja mielenterveysongelmista aikuisena. t: se lapsi, jonka äiti ei ollut koskaan läsnä ja joka kävi vuosia terapiassa mt-ongelmien takia
Ymmärrät varmaan, että jos on monta pientä lasta, pakostikkin joku lapsista jää vähemmälle huomiolle.
Mutta ymmärrätkö sinä, mitä se on verrattuna siihen, että on ainoa lapsi ja se huomio on silti 0?
Jokainen lapsi saa ihan varmsti huomiota ja läsnäolevan äidin. Ja vaikka tilanne olisi mikä, he saavat varmasti apua, tukea, kuuntelijan jos sitä tarvisevat. Kyllä lapselle voi selittää, että äiti joutuu nyt vaihtamaan pikkuveljen vaipan ja tulee sitten isomman luo.
Jos sinulla on useampi lapsi, onko kukaan koskaan siinä tilanteessa, että juoksee luoksesi innoissaan/peloissaan ja on sinulle ilmaa, kun et olekaan henkisesti läsnä? Lapsella on pelkoja, uteliaisuutta ja innostusta jota hän ei voi purkaa äidilleen, vaikka niin kuuluisi tehdä?
Voin kertoa, että jos lapsi ei ole edes vanhemmalleen niin tärkeä, että hänestä jaksaisi kiinnostua, niin aika huono pohja siinä luodaan.
Minulla ei ole vielä lapsia ja näiden av:n ajatusten perusteella minun ei ilmeisesti koskaan pitäisi hankkiakaan lapsia jos en ole valmis uhraamaan koko elämääni lasten viihdyttämiseen.Kuinka moni äiti oikeasti on koko ajan lasten kanssa eikä kyllästy yhtään? En ukso että käsi sydämellä kovin moni.
Itse odotan vasta ensimmäistäni, ja kieltämättä mua välillä vähän ahdistaa se tulevaisuudenkuva, jossa pyörin lapsen ympärillä päivät pitkät. Mutta toisaalta tuo pyöriminen näyttää tulevan luonnollisesti lähipiirini äideille, joten miksei sitten minullekin? Kyllähän mä tykkään olla mieheni ja koiranikin kanssa, miksen sitten oman lapseni?
Mä en oikein usko, että kenenkään tarvitsee uhrata koko omaa elämäänsä lasten viihdyttämiseen ollakseen hyvä äiti. Päinvastoin, luulenpa, että uhraaminen tekee vanhemmasta marttyyrin, ja semmoinen on tuskin kovin tasapainoinen kasvattaja. Mä luulen, että aika monikin äiti kyllästyy välillä, mutta jos nyt enimmäkseen on lapsen kanssa mielellään ja läsnä, luulisin, että se riittää.
Ap:kin on varmaan nähnyt semmoisia lapsia, jotka eivät saa tarpeeksi huomiota - eli sitä läsnäoloa - vanhemmiltaan. Jos mietit tämmöisiä lapsia, varmaan sullekin valkenee, miksi huomio ja läsnäolo ovat niin tärkeitä kasvatuksessa.
syntyy hyvä ja luonnollinen kiintymyssuhde. Mä en ainakaan halua, että lapseni kärsivät itsetunto- ja mielenterveysongelmista aikuisena. t: se lapsi, jonka äiti ei ollut koskaan läsnä ja joka kävi vuosia terapiassa mt-ongelmien takia
vain ja ainoastaan äidistäsi? entä oma vastuu elämästäsi?
Otapa selvää mitä varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhde merkitsee lapsen psykkiselle kehitykselle.
syntyy hyvä ja luonnollinen kiintymyssuhde. Mä en ainakaan halua, että lapseni kärsivät itsetunto- ja mielenterveysongelmista aikuisena. t: se lapsi, jonka äiti ei ollut koskaan läsnä ja joka kävi vuosia terapiassa mt-ongelmien takia
vain ja ainoastaan äidistäsi? entä oma vastuu elämästäsi?
Otapa selvää mitä varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhde merkitsee lapsen psykkiselle kehitykselle.
muutamina ensimmäisinä elinvuosina vai ihanko ite muistat?
syntyy hyvä ja luonnollinen kiintymyssuhde. Mä en ainakaan halua, että lapseni kärsivät itsetunto- ja mielenterveysongelmista aikuisena. t: se lapsi, jonka äiti ei ollut koskaan läsnä ja joka kävi vuosia terapiassa mt-ongelmien takia
vain ja ainoastaan äidistäsi? entä oma vastuu elämästäsi?
Otapa selvää mitä varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhde merkitsee lapsen psykkiselle kehitykselle.
muutamina ensimmäisinä elinvuosina vai ihanko ite muistat?
Miksi tämä on sulle niin vaikeaa? Oletko itse äiti, jolle lapset ei ole olemasssa?
Olla läsnä lapselle tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut hänestä ja hänen maailmastaan. Lapselle tulee tunne että hän tulee nähdyksi sellaisena kuin on, että hän on olemassa. Se vahvistaa hänen minäkuvaansa ja myönteistä suhdetta muihin ihmisiin ja maailmaan.
Ihan sama juttu kuin se, että ystäväsi keskittyy sinuun kun olet hänen kanssaan (ja sinä häneen).
Se EI tarkoita sitä ettei äidillä (tai isällä!) olisi omaa aikaa, tai että lapsen vieressä kökötetään ja jännitetään 24/7.
On vanhempia, jotka eivät koskaan juttele lapsilleen normaalia arkipuhetta, lähinnä vain kehottavat ja käskevät, tai vastailevat yksitavuisesti. Lapset passitetaan "ohjattuihin harrastuksiin", kotona lapsi istutetaan netin, pelien tai telkkarin eteen. Välillä mietin, että mistä tuollainen lapsi edes tietää että hänellä vanhempia onkaan.
Olla läsnä lapselle tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut hänestä ja hänen maailmastaan. Lapselle tulee tunne että hän tulee nähdyksi sellaisena kuin on, että hän on olemassa. Se vahvistaa hänen minäkuvaansa ja myönteistä suhdetta muihin ihmisiin ja maailmaan. Ihan sama juttu kuin se, että ystäväsi keskittyy sinuun kun olet hänen kanssaan (ja sinä häneen). Se EI tarkoita sitä ettei äidillä (tai isällä!) olisi omaa aikaa, tai että lapsen vieressä kökötetään ja jännitetään 24/7. On vanhempia, jotka eivät koskaan juttele lapsilleen normaalia arkipuhetta, lähinnä vain kehottavat ja käskevät, tai vastailevat yksitavuisesti. Lapset passitetaan "ohjattuihin harrastuksiin", kotona lapsi istutetaan netin, pelien tai telkkarin eteen. Välillä mietin, että mistä tuollainen lapsi edes tietää että hänellä vanhempia onkaan.
Minä muistan että oli kiva esim. piirtää keittiönpöydän ääressä, kun äiti teki ruokaa. Tunsin hänen olevan silloin läsnä, hän kävi välillä katsomassa minun teoksia ja silitti hiuksista. Jos hän olisi ajanut minut "pois haitolta" omaan huoneeseen, niin se olisi ollut ikävää.
hohhoijaa.