Mua on petetty perheen perustamisessa. Yhdessä se
tehtiin, ja lapset hankittiin. Mutta kappas - yksin minä heidät hoidan! Ei näy yrittäjäksi ryhtynyttä miestä kotonakuin nukkumassa 5-6 tuntia! Ihan helvetin reilua, että mä saan hoitaa oman, myös sitovan, työni ohessa lapset ja kodin ihan yksin. Musta on tulossa katkera, koska mun käsitys perhe-elämästä ei ole tämä. Mun ymmärryksen mukaan molemmat osallistuvat perheen yhteiseen eloon niin, etä esim. mullakin olisi aikaa käydä vaikka lenkillä muulloinkin kuin yöllä! Kyrsii,mutta toinen onnellinen saa nauttia unelmastaan... hän oikeasti elää unelmaansa yrityksessään "asuen". MITÄ voin tehdä, että elämään ilo palaisi? En JAKSA tätä enää...!!!
Kommentit (16)
Meillä se on mennyt siihen että elämä on yhtä vittuilua. En rakasta enää miestäni enkä aio sitä enää peittää. Liian monta iltaa olen odotellut ja elämä on mennyt siihen että ystävätkin katosivat kun ei vaan päässyt minnekään ilman lapsia. En voi koskaan suunnitella mitään kun aina joutuu perumaan.
Olen vain alkanut tehdä niin että kun mies tulee kotiin niin vain LÄHDEN jonnekin. On se vähän tajunnut että joku on pielessä mutta kuinka ollakaan, nyt se laskee niitä pienen pieniä murusia jota mulla on vapaa-aikaa ja väittää että mä saan harrastaa vaikka mitä :D Onhan se tosiaan sama asia että käyn 40 min lenkillä kun olen laittanut lapset nukkumaan ja mies taas on päiväkausia omissa menoissaan (jotka ei tosiaan tapahdu ainoastaan lasten nukkuessa).
Oma moka. Otan siis elämäniloni sieltä mistä sitä vaan löytyy.
lastehoitaja tai joku muu kotiapulainen niin voit elää sinäkin
ja voin sanoa, että minullakin on aikaa itselleni.
Takana 20 yhteistä vuotta. Jos tähän ei sopeudu niin ei auta muu kuin lähteä. Yrittäjyys on sellaista, että sitä ei vaan muut tajua.
Mitä sä sitä lastenhoitajaa hankkimaan, sanot miehelle, että hankkii tai sit tulee ero.
Takana 20 yhteistä vuotta. Jos tähän ei sopeudu niin ei auta muu kuin lähteä. Yrittäjyys on sellaista, että sitä ei vaan muut tajua.
yrittäjällekään ei ole mahdotonta sovittaa työtä perhe-elämään. Se vaatii uhrauksia myös siltä mieheltä. Omituisesti nimittäin miehen harrastukset eivät jää pois, vaan äidin pitää olla sekin aika kotona lasten kanssa.
Yrittäjän kannattaisi oikeasti järjestellä asiat etukäteen niin, että ehtii siellä kotona muutakin kuin käydä kääntymässä. Se ei ole pelkästään äidin jaksamista varten vaan kyllä ne lapsetkin tarvitsevat läsnäoloa. Siihen ei paljon äidin "sitoutuminen" ja marttyyriys auta jos isiä ei kotona koskaan näy.
itse löysäämään työtahtia, perhettä elättääkseni. Kokapa uuden yrityksen käynnistyminenkin vaatii aikansa-ja rahansa. Niin, että ei kuule kanna pöytään mitään muuta kuin isoja laskuja!! Ja tosiaan, leikkiin on lähtenyt, kun on jo tämä perhe tässä perustettuna. Mulla ei ollut paljoa siihen sanottavaa, kun toinen sitä unelmaansa alkaa elämään. Siinä vain lähti mun unelma, yhteinen aika lasten kanssa. Eikä se lastenhoitaja isää korvaa, ikinä. Ap
Moi.
Olen itsekin yrittäjä. Kun lapsia alkoi tulla lyhensin työpäivät 8-10 tuntiin. Ajatuksena oli, että jos sillä ei elä niin mennään sitten vieraalle hommiin. Kiireisimpään aikaan jatkan päivää aamusta, joten se ei ole perheeltä pois. Aikaa perheen kanssa on edelleen mielestäni liian vähän, mutta täytyyhän sitä elääkin. Lapset kasvavat liian nopeasti ja se harmittaa. No, sille ei mitään voi.
Yrittäjyyden ja isyyden voi yhdistää. Yrityspuolella voi hieman löysätä tahtia, keskittyä pärjäämään ne muutamat vuodet, jonka lapset ovat pieniä. Sen jälkeenhän voi keskittyä tuloksen tekoon.
Jos yritys ei sitä kestä on parempi luopua siitä.
Ainoa neuvoni on, että näytä kirjoittamasi viesti miehellesi. Jos ei mene kaaliin, niin muuttakoon sinne yritykseensä...
Tsemppiä!
Sami
Moi.
Olen itsekin yrittäjä. Kun lapsia alkoi tulla lyhensin työpäivät 8-10 tuntiin. Ajatuksena oli, että jos sillä ei elä niin mennään sitten vieraalle hommiin. Kiireisimpään aikaan jatkan päivää aamusta, joten se ei ole perheeltä pois. Aikaa perheen kanssa on edelleen mielestäni liian vähän, mutta täytyyhän sitä elääkin. Lapset kasvavat liian nopeasti ja se harmittaa. No, sille ei mitään voi.
Yrittäjyyden ja isyyden voi yhdistää. Yrityspuolella voi hieman löysätä tahtia, keskittyä pärjäämään ne muutamat vuodet, jonka lapset ovat pieniä. Sen jälkeenhän voi keskittyä tuloksen tekoon.
Jos yritys ei sitä kestä on parempi luopua siitä.
Ainoa neuvoni on, että näytä kirjoittamasi viesti miehellesi. Jos ei mene kaaliin, niin muuttakoon sinne yritykseensä...
Tsemppiä!
Sami
Ihana viesti! Onko se raha tosiaan sen arvoista, että pitää koko perheen muuten kärsiä? Uskon, että monissa tapauksissa (ei kuitenkaan jokaisessa) on mahdollisuus itse vaikuttaa työtunteihinsa, oli se sitten oma yritys tai ei.
Enkä puhu täysin kokemattomana, isäni on ollut yksityisyrittäjä ainakin 20 vuotta ja kyllä on niin pieleen hoidettu asiat, ettei voi muuta valitettavasti sanoa. Suomalaisella sisulla eteenpäin, muusta maailmasta piittaamatta (tai luullen tekevänsä sen sen takia). Vaikka firma tuottaa vain tappiota, niin pakko jatkaa, kunnes eläkeikä koittaa. Surullista, mutta se on ollut myös nykyään jo syöpäsairaan äitini elämästä tosi paljon pois.
Minä olen itse asiassa sitä mieltä, että edes pikkulapsiaika ei ole se ainoa oikea aika ajatella muutakin kuin työtä. Ihan omankin jaksamisen kannalta. Ja on sitä elämää ympärillä senkin jälkeen, kun lapset on kasvaneet. Surullista, jos se jää huomaamatta. Ja toki tulee aikoja, että on pakko tehdä enemmän töitä, mutta jatkuva 14h työpäivien tekeminen on jo oma valinta.
Ja sorry, jos tekstit tulee putkeen, mun lainaukset aina epäonnistuu.
Moi.
Olen itsekin yrittäjä. Kun lapsia alkoi tulla lyhensin työpäivät 8-10 tuntiin. Ajatuksena oli, että jos sillä ei elä niin mennään sitten vieraalle hommiin. Kiireisimpään aikaan jatkan päivää aamusta, joten se ei ole perheeltä pois. Aikaa perheen kanssa on edelleen mielestäni liian vähän, mutta täytyyhän sitä elääkin. Lapset kasvavat liian nopeasti ja se harmittaa. No, sille ei mitään voi.
Yrittäjyyden ja isyyden voi yhdistää. Yrityspuolella voi hieman löysätä tahtia, keskittyä pärjäämään ne muutamat vuodet, jonka lapset ovat pieniä. Sen jälkeenhän voi keskittyä tuloksen tekoon.
Jos yritys ei sitä kestä on parempi luopua siitä.
Ainoa neuvoni on, että näytä kirjoittamasi viesti miehellesi. Jos ei mene kaaliin, niin muuttakoon sinne yritykseensä...
Tsemppiä!
Sami
mutta ei yrittäjänä vaan mies osakkaana yrityksessä ja työpäivät ovat 10tuntisia monesti ja sitten 1h työmatkoja vielä. Niin ja yhteen kun mentiin niin ei tietoakaan moisesta. Niin ja lapset kun tehtiin niin mies sanoi että perhe tulee ykkösenä ja viettää paljon kotona aikaa jne ja auttaa minua. Olin tekemässä aborttia. Siinä pää kääntyi ja sama ruljanssi ja leikki sitten jatkui...työ tulee ennen perhettä ja työkaverit varmaan tärkeämpiä kuin omat lapset.
asiat lienevät. Sehän se juuri taitaa ollakin jutun juoni. Että mies valitsee mieluummin työn, ja ne työkaverit kuin perheen ;(. Ja tosiaan, omaan harrastukseensa hän vain ottaa ajan, ja aikoopa lähteä sitä jopa ulkomaille asti toteuttamaan, jee. Halusin vähän myös peilata sitä, että olenko jotenkin kohtuuton tai väärässä, kun en pysty täysin ymmärtämään hänen valintojaan, jotka kuitenkin vaikuttavat koko perheeseen! Mutta en varmastikaan ole, paitsi yrittäjien mielestä ehkäpä :/. Ap
kanssa yks samantyyppisestä miehestä eronnut ja nyt on aikaa itselleni ja miehellä on aikaa lapsille kun ei eletä enää yhdessä.
En itsekään tiedä mitä tässä tekisin. Lapsia on onneksi vasta yksi eli jos lähtisin niin pärjäisin kyllä varmasti. Minulla on odottamassa vakituinen työpaikkakin ja kunnon liksa eli senkin puolesta pärjäisin. Nykymenoon olen vain niin väsynyt. Mies tekee töitä, töitä ja lisää töitä. Lopun vähän aikaa nukkuu, vittuilee taikka juo kaljaa. Kaipa se minusta tykkää kun seksi kelpaisi mutta minulle tämä meno ei oikein taida riittää. Isoja asioita, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo.
ainakaan lapsia ei kannata tehdä lisää tuossa tapauksessa. Itsellänikin oli haaveissa 3 tai 4 mutta tämän miehen kanssa jää tähän lukuun jos ei tahti muutu.
eron jälkeen jäi aikaa myös itsellekin.