Halla-Ahon puhe eduskunnassa

alla-ahon puheenvuoro eduskunnassa



valtioneuvoston hallitusohjelmatiedonantoon liittyen 29.6.2011:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman maahanmuuttopoliittisessa osiossa on joitakin rohkaisevia elementtejä. Näistä voidaan mainita ensinnäkin turvapaikkahakemusten käsittelyn nopeuttaminen. Edellinen hallitus panosti lähinnä vastaanottokeskusten perustamiseen ja turvapaikanhakijoiden erittäin kalliiksi tulleeseen säilömiseen. Myönteistä on myös pyrkimys käännytysten nopeampaan täytäntöönpanoon, kahdenvälisten palautussopimusten voimaansaattamiseen sekä perheenyhdistämiskäytäntöjen yhdenmukaistamiseen muiden Pohjoismaiden kanssa.



Ikävä kyllä ohjelma sisältää myös runsaasti sen saman rikkinäisen levyn veivaamista, jota olemme viime vuosina saaneet kuulla. Integraatio nähdään prosessina, jossa maahanmuuttaja itse on passiivinen toimenpiteiden kohde ja jossa vastuu kotoutumisesta kuuluu ensisijaisesti yhteiskunnalle ja sen suorittamille väliintuloille. Keskeiseksi ongelmaksi koetaan kantaväestön asenteet.



Mitä kantaväestön asenteisiin tulee, ne ovat pikemminkin seuraus epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta kuin syy maahanmuuton epäonnistumiseen. On inhimillisesti kovin vaikeaa suhtautua myönteisesti sellaiseen, mikä vaikuttaa kielteisesti omaan asumisviihtyvyyteen, turvallisuuteen tai lasten koulunkäyntiin.



Suomi elää etsikkoaikaa maahanmuuttokysymyksissä. Ongelmia on huomattavasti helpompaa ja halvempaa ehkäistä kuin siivota jälkikäteen. Turvapaikkajärjestelmä ja siihen liittyen perheenyhdistämismenettely on muuttunut siirtolaisuuden kanavaksi, mihin sitä ei ole tarkoitettu ja mikä tehokkaasti rapauttaa järjestelmän legitimiteettiä kansalaisten silmissä. Tältä osin sekä lainsäädäntöä että käytäntöjä pitäisi tiukentaa tuntuvasti.



Suomessa katsotaan usein mallia muista Pohjoismaista, ja tässä tapauksessa siihen olisi aihettakin. Suomen edellinen hallitus kieltäytyi tekemästä selvitystä maahanmuuton kustannuksista. Uuden hallituksen toimia odotellessa saamme jotain osviittaa Tanskan hallituksen tekemästä ja tämän vuoden huhtikuussa julkaistusta raportista. Sen mukaan muualta kuin länsimaista tulleiden maahanmuuttajien taloudellinen kokonaisvaikutus yhteiskunnalle on vuosittain lähes 2 miljardia euroa miinuksella. Vuonna 2002 alkanut linjan tiukennus on tuottanut yhteiskunnalle 700 miljoonan euron vuotuiset säästöt. Tämän raportin julkaisun jälkeen kaikki puolueet äärivasemmistoa lukuun ottamatta ovat asettuneet uusien tiukennusten taakse.



Nostan Tanskan tapauksen esille osoitukseksi siitä, että huono maahanmuutto ei ole vähäinen tai toissijainen asia. Epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka lieveilmiöineen on valtava ja täysin turha menoerä. Se ei myöskään ole luonnonvoima, jonka edessä pitäisi nostaa kädet pystyyn, kuten Suomessa on tehty, vaan asia, johon voidaan vaikuttaa ja johon päätöksentekijöillä on velvollisuus vaikuttaa.



Hallituspuolueiden edustajat ovat kahden päivän ajan räksyttäneet sitä, että perussuomalaiset vain lisäisivät menoja eivätkä olisi valmiita menoleikkauksiin. Kyllä me olemme valmiita leikkauksiin, mutta mielellämme aloittaisimme turhimmista menoista. Uskoisin, että suurin osa Suomen kansasta odottaa juuri tätä myös uudelta hallitukselta.



Jotta maahanmuutto ja monikulttuurisuus eivät olisi ongelmia, tarvitaan aktiivista ja Suomen eduista lähtevää maahanmuuttopolitiikkaa. On nimittäin olemassa myös yhteiskuntia, jotka ovat suuresti hyötyneet maahanmuutosta tai peräti rakentuneet sen varaan. Esimerkkeinä mainittakoon Yhdysvallat ja Australia. Niille on yhteistä erittäin selektiivinen maahanmuuttopolitiikka. Periaatteena vain lievästi kärjistäen on ollut, että kaikki ne ovat tervetulleita, jotka kotouttavat itse itsensä. Ottakaamme oppia menestystarinoista sen sijaan, että jäljittelemme epäonnistumisia.