Miten lapsensa menettäneitä on niin PALJON?
Jotenkin ajattelee, että se olisi tosi harvinaista nykyään, että menettää lapsensa - oli se sitten missä iässä vain tai vielä syntymätön vauva.
Mutta tätä palstaa kun lukee, niin tuntuu että melkein joka päivä on ketjuja aiheesta.
Tavallaan se palauttaa itseä aina maanpinnalle kaikista "turhista huolista".
Toisaalta melkein jopa ahdistaa - eihän sitä tiedä mitä elämä tullessaan tuo omallekaan kohdalle.
Olenko vain ollut tähän asti näin "onnekas" 4 lapsen äitinä? Uskallanko antaa lapsia muualle hoitoon? Miten pystyn heitä vahtimaan olematta hysteerinen?
(etenkin kun mulle on yksi ennustaja ennustanut että juureeni on laskettu vain 2 lasta, tämä silloin kun lapsia oli vasta 2... kelaan aina että mitä hän sillä tarkoitti oikein, ja onko nuo ennustajat edes luotettavia? Tämä siis oli olevinaan joku tosi "hyvä" ja pätevä ja tunnettu, nyt jo kylläkin kuollut.)
Kommentit (17)
joka menehtyi kanssa kohtuun juuri synnytyksen alkuvaiheissa, taksimatkalla sairaalana vielä liikkui, mutta sairaalaan tullessa kun pääsi tarkastettavaksi ei enää sydänääniä tms.
Ja isoäitini menetti vissiin 3 lasta, taisi olla synnytyksessä tms., en ole ihan varma.
Pelkään että onko tämä "suvussa". Uskallanko itse vielä tehdä lapsia? Kun on "jo" 4 (tosin viides iltatähti vähän houkuttaisi), tosin kahden synnytys vähän ongelmallinen että saan nykylääketiedettä kiittää kyllä.
ap
Kuolleena syntyy (siis väh. rv 28) vain 2 lasta tuhannesta.
Toisin sanoen kuolleina syntyviä olisi Suomessa vuosittain n. 112?
Melkoinen prosentti heistä ilmeisesti palstailee täällä?
Tilastotietoa
Raskauksista 3-4 / 1000 päätyy lapsen menehtymiseen kohdussa. Kun Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta, niin kohtuun heistä kuolee 180-240. Synnytyksen aikana kuolee noin 10 lasta vuosittain (12 vuonna 2007, 8 vuonna 2008). Noin 30 lapsen kohdalla tietoa ei ole saatavilla kuolinajasta, heistä suurin osa kuolee ennen synnytystä. (THL:n syntymärekisterin mukaan)
alle 7 vrk iässä kuolleiden määrä on kyllä 4 lasta tuhannesta syntyneestä.
Raskausviikolta 22 lähtien kohtuun kuollut katsotaan kohtukuolemaksi, sitä ennen kyseessä on keskenmeno.
Kuolleena syntyy (siis väh. rv 28) vain 2 lasta tuhannesta.
Toisin sanoen kuolleina syntyviä olisi Suomessa vuosittain n. 112?
Melkoinen prosentti heistä ilmeisesti palstailee täällä?
Kuolleena syntyy (siis väh. rv 28) vain 2 lasta tuhannesta. Toisin sanoen kuolleina syntyviä olisi Suomessa vuosittain n. 112? Melkoinen prosentti heistä ilmeisesti palstailee täällä?
mutta itselläni "syntyi" kuollut lapsi viikolla 26:( Kyllä hän oli minulle jo lapsi vaikkei tilastoissa näykkään. Lapsemme ei painanut myöskään tuota 500 g. Silti hän on edelleen minulle olemassa.
2000-luvulla se on ollut lähempänä 5/1000 tai jopa 6/1000 kuin 4/1000. Vuonna 2010 4 lasta tuhannesta syntyi kuolleena tai kuoli ennen 1 viikon ikää, 2009 taas 4,8 lasta tuhannesta kuoli.
onneksi on. Niin kohtukuolemat kuin sitten lapsuusaikanakin tapahtumat kuolematkin.
Totta kai asia ylikorostuu täällä palstalla. Kyse on niin kauheasta asiasta, että se kerää paljon kommentteja ja osanottoja.
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/04/1312435/brittilehti-s…
Eli kyseessä on WHO:n määrittelemä rv28:n raja-arvo, ei THL:n rv22
(eikä ilmeisesti sisällä heti syntymän jälkeen kuolevia).
t: 4
kun pitäisi olla muka niin harvinaista. Kuitenkin lapsensa menettäneisiin törmää nykyään joka paikassa, ihan oikeassa elämässä (jos tulee puheeksi) ja keskustelupalstoilla.
Mikä siinä on niin hassua? Eikö teidän maailmassa lapsia kuole ikinä? Itselläni on kohtukuolematausta ja suvussa kanssa kuollut kaksi lasta 90- luvulla. Se on osa elämää, ei sen enempää eikä vähempää. Mä taas en ymmärrä sitä, miksi sitä ihmetellään?
Kuolleena syntyy (siis väh. rv 28) vain 2 lasta tuhannesta.
Toisin sanoen kuolleina syntyviä olisi Suomessa vuosittain n. 112?
Melkoinen prosentti heistä ilmeisesti palstailee täällä?
Suomessa kuolee lähes joka päivä vauva kohtuun. Ja kun lasketaan, että täälläkin palstailee äitejä kaksikymppisistä nelikymppisiin, voi laskea montako kohtukuoleman kokenutta tuohon mahtuu.
Meiltä on kuollut vauva kohtuun rv 40+1 vuonna 2007. Lapsen kummilta vuonna 1993 ja työkaverilta v. 1980.
Vuonna 2007 syntyi pelkästään Kätilöopistolla 27 vauvaa kuolleena, siihen vielä Naistenklinikka ja Jorvi päälle, alkaa lukemat olemaan varmasti jo lähellä sataa. Ja puhutaan vain yhden vuoden tapauksista pääkaupunkiseudulla.
Eli sen jälkeen tapahtuvat vauvan menetykset ovat kohtukuolemia.
(etenkin kun mulle on yksi ennustaja ennustanut että juureeni on laskettu vain 2 lasta, tämä silloin kun lapsia oli vasta 2... kelaan aina että mitä hän sillä tarkoitti oikein, ja onko nuo ennustajat edes luotettavia? Tämä siis oli olevinaan joku tosi "hyvä" ja pätevä ja tunnettu, nyt jo kylläkin kuollut.)
Joo kyllä nyt kaikki on menetetty, varmasti kaksi lastasi kuolevat. Muista laittaa henkivakuutukset, jotta saatte rahat miehesi kanssa.
Kannattaa myös tarkistaa lastesi tähtimerkit ja lukea horoskoopit, niistä voi saada vinkkejä ketkä kaksi heittävät lusikat nurkkaan!!
pätevä ennustaja lol
nämä palstailijat täällä ole kaikki menettäneet vauvaa samana vuonna tai samalla tavalla. Ei oikein päde nämä tilastot. Ja palstailijoita täällä on ihan järjettömästi, suurin osa varmaan sellaisia jotka vain lueskelee ja kirjoittaa erittäin harvoin. Tällainen lapsenmenettämisaihe saattaa hyvinkin saada muuten hiljaisia palstailijoita kertomaan oman kokemuksensa.
Eihän siihen tarvita kuin muutama ihminen, joilla on henk. kohtaista kokemusta ja jotka kirjoittavat vakituisesti täällä.
6 viikkoisten sikiöenkeleiden äitejä
Että en mäkään ennen omaa kohtaloani asiaa tiennyt. Oma lapsi kuoli siis juuri ennen laskettua-aikaa kohtuun. Kätkytkuolemasta puhutaan enemmän, vaikka tilastojen mukaan tapahtuu vain 20 vuodessa. Sekin on taas 20 perhettä suuren tuskan kanssa kylläkin, mutta kohtukuolematapauksia on noin 300 per vuosi. Se on lähes joka päivä yksi kuollut vauva.
Kautta historian äitiys-ja lapsikuolemat ovat olleet luonnollisia ja tapahtuneet usein. Nykyään vaan luullaan, että se ei ole enää totta. Ja kuolemasta on vaikea puhua. Omalla kohdalla huomasin sen, että ihmiset eivät edes osanneet sanoa otan osaa lapseni kuoleman jälkeen. Kuolema ja etenkin lapsen kuolema, on nähtävästi tabu.