Ihanaa! 2 pvän kuluttua pääsemme omaan kotiin ja eroon henkisestä väkivallasta

Tämä on piinaa ja pahenee muuttopäivää kohden. Kuuntelen solvauksia, kiristystä. Kaikkea aivan kamalaa. Ei sitä osaa sanoin kuvailla! Miehelläni kaiketi psykoosi, ei vaan hae apua. Itse olen yrittänyt eri tahojen kautta, ei onnistu. On kuin 2 eri persoonaa, jotka vaihtuvat aivan lennossa ääripäästä toiseen.

Hän hokee silti minun olevan hullu, multipersoona, pimeä. Aivan kaikkea mitä ikinä keksiikin.





Itku varmaan pääsee helpotuksesta kun olemme uudella kodilla lasten kanssa. Olen aivan loppu. Apua tulen saamaan kun otin itse yhteyttä lastensuojeluun, mies kun ei suostu hakemaan omaa asuntoa. Luuli tällä tavoin pitävänsä minut, mutta hainkin oman asunnon selän takana ja ammatti-ihmisten tukemana.

Ei meillä tarvi kuin ystäväni olla tunnin verran niin hänkin on aivan poikki kun kuuntelee mieheni puheita.

Puolesta en enempää voi tehdä ja auttaa tai lahoan ja se ei ole lasten kannalta tietenkään hyvä.

Itsemurhallahan tuo uhkailee nyt, mutta pakko kovettaa itsensä. Vielä 2 päivää ja saan hengittää. Nytkin pääsee itku kun pelkästään ajattelen tulevaa helpotusta.



Saa tsempata sillä 2 päivää samassa taloudessa mieheni kanssa on jo pieni ikuisuus.