Lue keskustelun säännöt.
Masennustako?
28.06.2011 |
Olen kahdeksan kuukauden ikäisen pojan äiti. Lapsi on esikoiseni. Olen jatkuvasti alakuloinen ja elämä lapsen kanssa ahdistaa (myös tulevaisuus), sillä tuntuu, että olen pallo jalassa. Halusin kyllä lapsen, mutta olen jotenkin pettynyt tähän uuteen elämääni. Olen koko ajan sidottu lapseen. Älkää nyt sanoko, että olisit miettinyt ensin. Joskus ihminen vain tekee virheitä.
Olen itsekäs ja laiska, mutten millään jaksa. Koti on sotkuinen, enkä jaksa pestä enää edes pyykkiä. Lapsen olen kaiketi hoitanut hyvin. Kadun sitä, että tein lapsen.
Kerroin ystävälleni asiasta, eikä hän oikein ymmärtänyt. Hän sanoi, että eikö ne ilon hetket anna voimaa. Kotona tajusin, etten koe lapsen kanssa mitään ilon hetkiä. Teen kaiken vain siksi kun pitää tehdä. Äidinrakkautta – sitä en ole vieläkään tuntenut. Onko muilla samoja tunteita? Pitäisikö minun olla yhteydessä lääkäriin? Onko tämä normaalia? Tuntuu, että muut äidit ovat ihan hurmaantuneita lapsistaan.
Kommentit (5)
ovat edelleen alamaissa. En koe iloa, en surua. Hoidan vaan rutiinomaisesti lastani. Toivon koko ajan, että se nukkuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaisitko hakea apua tai pyytää jotakin ystävää auttamaan siinä? Ns. Mielenterveystoimistot/Psykiatrian poliklinikat antaisivat ilmaista apua, ja toinen ilmainen asiantunteva taho on Perheasiain neuvottelukeskus http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…
-- TÄSSÄ vielä muutama koskettava linkki, toivon että ne tukevat sua jotenkin :)
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/?sid=100
http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
http://www.radiodei.fi
ALFA-KURSSI: http://www.alfakurssi.fi/fi/index.htm
http://www.fathersloveletter.com/journey.html
EHEYTYMISESTÄ, PARANEMISESTA:
http://www.tv7.fi/vod/categories.html?id=564#kausi-2010
http://vod.tv7.fi/vod/
Jos sinä tai kuka tahansa haluaa saada tietoa ja tukea mielenterveyden ongelmista, voin suositella Petri Välimäen kirjoja.
Välimäki on rehtori ja pastori, jolla on pitkä kokemus ja laaja asiantuntemus mielenterveyden kysymyksistä. Hän on kirjoittanut mm.: Särkyneen toivo (masennuksesta ja elämän kriiseistä), Riippuvuuksien siteistä elämän vapauteen, Agape - kun rakkaus kestää ja Rakkaus ja rakastelu.
Mielestäni Välimäki yhdistää hienosti inhimillisen ja lämpimän asenteen asiantuntemukseen ja asiallisuuteen. Suosittelen sulle lämpimästi esim. Särkyneen toivo -kirjaa. Ole avoimella mielellä, jos mahdollista: vaikka Välimäki on myös teologi, voit huomata kirjoissa hänen perusteellisen asiantuntemuksensa myös mielenterveyden aihepiireissä.
Petri Välimäellä on ollut myös hieno radio-ohjelmasarja mielenterveyden, elämän mielekkyyden, hengellisyyden ja yleensä eri elämän alueista, nimieltään Armoterapiaa. Sitäkin voin suositella; tuollainen lähestymistapa on mielestäni tosi arvokas vaikeissa masennuksen aiheissa jne. Ohjelmia voi hankkia kohtuulliseen hintaan cd:llä. Esimerkki masennusaiheisesta ohjelmakokonaisuudesta: http://www.deikauppa.fi/contents/fi/p2979.html
Kaikki cd:t http://www.deikauppa.fi/contents/fi/search.html?searchphrase=armoterapi…
ja sano miltä sinusta tuntuu...
Neuvovat sinulle oikeanlaista apua.
Saatko ollenkaan omaa aikaa esim. kerran viikossa johonkin harrastukseen (ruokakaupassa käynti ei lukeudu tähän vaikka oma mieheni niin luulee :))?
Olet uudessa tilanteessa ja voit tuntea itsesi "osaamattomaksi" ja "huonoksi äidiksi" vaikka oikeasti olisit kaukana siitä :) kannattaa hakeutua ihmisten ilmoille. Älä jää neljän seinän sisään lapsen kanssa.
Kodin siisteydestä ei kannata olla huolissaan vaikka huono omatunto kolkuttaisikin.
Mutta soita ihmeessä heti huomenna neuvolaan. Jooko?
Omaa aikaa ei tosiaan kovin paljon ole. Ehkä kerran kuussa muutama tunti kun käyn kampaajalla tai nukun, vaikka lapsi on hereillä. Tai joskus siivoan ja mies käy lapsen kanssa ulkona, ehkä puoli tuntia kerrallaan. Ei minulla oikein ole ketään, jota pyytää hoitamaan.
Pelkään olla yhteydessä neuvolaan. Saanko siellä jonkun merkinnän johonkin, josta mua muistutellaan joka kerta? Pelkään, että joku lastensuojelu kolkuttaa ovella jonain päivänä, vaikka lapseni hoidan kaikesta huolimatta mielestäni todella hyvin.