Mstä reilu 30-v voisi vielä unelmoida?
Jos on jo kolme lasta, omakotitalo (tavallinen) ja akateeminen tutkinto ja mukava työpaikka sekä pari koiraa :).
Tämän kolmannen lapsen jälkeen olen ollut ihan pihalla että mitä nyt tehtäisiin. Ainakaan vielä ei neljättä lasta jos koskaan. Matkustelu on tietysti ihan kivaa, mutta ei riitä minun haaveiksi sekä rahaakaan ei siihen isolla perheellä kovin paljon jää. Kesämökkiä ei tarvita kun suvulla on. Harrastuksiakin on kaikilla 1-2, joista tykkätään. Mutta miksi sitä alkaa silti haaveilla ja suunnitella, että jotakin vielä pitäisi tehdä ja kokea?!
Kommentit (9)
omatoimimatkustelu täyttää monet haaveet (ei kiitos rantalomia) ja päästään tien päälle vaikka lapsiakin on useampi. Esikoisella alkaa lähestyä yläaste ja jatko-opiskelujen miettiminen on ajankohtaista. Uusi elämänvaihehan se on, varmasti riittää haastetta ja tekemistä myös meille vanhemmille. Lisäksi samaisella esikoisella ei ole enää niin kovin pitkä matka siihen ikään, mikä minulla oli esikoisen saadessani. Ties vaikka isoäidiksikin ehtisi seuraavan kymmenen vuoden sisään. :D
Minusta on ihan mukavaa, jos elämässä on välillä pari tasaistakin vuotta. Pieniä suunnitelmia meillä on koko ajan vireillä, esimerkiksi vuotta aiemmin aloitettu reissun suunnitteleminen tekee arjesta mielenkiintoisempaa.
eiköhän jokaisella ole omat haaveensa...
Ja jos ap ei tällä hetkellä keksi mitään haaveiltavaa, niin se on varmaan merkki siitä, että kaikki on täydellisen hyvin..?
Sinä kulkija kuustoistavuotias näen kyyneleet silmissäsi
minä olla en voi sinun auttajas enkä edes sun ymmärtäjäsi
mutta kuuntele mua sulle kerron sen
joskus itkeehän myös nelikymppinen
sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on
Sinä kulkija kuustoistavuotias mikä särki sun sisimpäsi
sekö leikkinyt on sinun tunteillasi jolla lämmin on pelkästään käsi
siihen tottua saat minä takaan sen usein pettyy näin myös nelikymppinen
sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on
Sinä kulkija kuustoistavuotias ketään päästä et lähellesi
väärin käytetty on sinun rakkauttas ja on loukattu ylpeytesi
mutta paranet pian minä tiedän sen, koska toipuu näin myös nelikymppinen
sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on
Kerran kulkija kuustoistavuotias olin minäkin aikoinani
luulin silloin jo vähintään puolikas meni kaikista unelmistani
sä et usko mua nyt mutta lupaan sen vielä unelmoi myös nelikymppinen
sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on
sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on
Ei aina ole pakko tavoitella jotain isoa, hienoa ja konkreettista asiaa. Haaveilla voi vaikka mukavasta lomasta, vaikka "vaan" kotona vietetystä, mukavasta juhannuksesta ja tulevasta syksystä, joulusta...
Ja jos jotain isompaa haluat, niin matkoihin voi aina säästää, jatko-opintoja ryhtyä tekemään, myydä talo ja rakentaa vielä hienompi...
Siinä riittää haastetta koko eliniäksi, sillä minua viisaampien mukaan Suomesta tuskin löytyy ketään, jolla ei olisi kehitettävää tunneosaamisessa. Tutustu aluksi vaikkapa Mikael Saarisen tuotantoon.
tohtoriopintojen valmistumisesta, työnkuvan monipuolistumisesta sen jälkeen, matkustelun monipuolistumisesta kun lapset kasvaa, ehkä muutosta vuodeksi ulkomaille jossain vaiheessa elämää..
Ja ihan siitä tavallisesta elämästä, kuinka se muuttuu lasten kasvaessa, voi tehdä vähän eri juttuja kuin pienten kanssa.
Minä toivon silloin aina rakkautta, sillä ilman rakkautta ei elämä tunnu miltään. Minulla on rakastava mies ja toivon, että rakkautemme pysyy vahvana.
olen itse ihan erilainen, jatkuva tavoittelu vain stressaa tosi paljon. Osaan ihan tosi helposti vain nauttia ja ottaa rennosti :) Jotain on jo saavuttanutkin mutta ei hampaat irvessä.
paremmasta seksistä. Näin aluksi...