Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun kaikki menee pieleen

Vierailija
28.06.2011 |

Miten voin lohduttaa ystävää, jolla menee kaikki asiat koko ajan pieleen, niin pienet kuin suuretkin? Esim. on yh ja jatkuvasti tulee taloudellista takapakkia: lapsi hukkaa silmälasit, auto ei mene katsastuksesta läpi, koira satuttaa tassunsa lasiin jne. Ja miessuhteissa myös epäonnea. Mulla on kaksi tällaista yh-ystävää, joille molemmille tapahtuu koko ajan jotain ikävää. Toisella optimistinen elämänasenne ja ratkaisukeskeinen ote, mutta nyt nekin ovat koetuksella :(

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
11.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikutat mukavalta ystävältä. Itselläni on ollut onnekas kausi elämässä ja sitten kausi jossa kaikki meni pieleen. Minulla oli "ystävä" jonka takia otin itse hänen ex mieheltään uhkailuja vastaan kun puolustin häntä yms. muuta olin valmis auttamaan. Kun itse olin todella pulassa hän varmaan ajatteli kuten täällä joku neuvoi, että ystävä ei saa olla "terapeutti". Asia vain on niin, että jos tapahtuu pahoja asioita on luonnollista, että niistä kärsii ei se ole mikään terapia asia. On aivan kohtuutonta odottaa, että toinen sitten tulee kahvilaan jutustelemaan niitä näitä jos elämässä tapahtuu kauheita. Itse en perusta enää ystävyydestä sillä en oiekasti jaksa kuunnella jonkun ystävän pikku murheita ja olla lojaali jos itse jään yksin kun on vaikeinta.

Ihmiset ovat typeriä, ammattiauttajaa tarjotaan joka asiaan. Mutta se tuntuu olevan jonkinlainen sääntö, että mitä huonommat kortit saat sitä enemmän tapahtuu pahaa.

Itselläni on asiaan lähes hengellinen mielipide.

Vierailija
2/8 |
28.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä juttu, varsinkin raha-asioihin on vaikea sanoa juuta tai jaata kun pakkohan ne lasit on uusia ja auto korjata. Kysy ihan suoraan, miten voit auttaa. Näin ystävä tietää, että haluat olla tukena ja jos hän jotain tarvitsee voi kääntyä puoleesi. Itse ainakin arvostaisin sitä.



Muutenkin parasta mitä voit tehdä, on olla ystävänä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
28.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta alkaa kyllä vaikuttaan jo kovin toivottomalta. Muuta et voi, kuin olla ystävänä. Tukea ja kannustaa. Osoita aina asioiden valoisat puolet.



Älä kuitenkaan lainaa rahaa. Siitäkin saa vain murhetta, että kun sekin pitää sitten maksaa takaisin.

4/8 |
28.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kuitenkin jossain on raja, mitä ystävän rooliin kuuluu. Ystävän ei kuulu olla kenenkään terapeutti tai jatkuvasti kantaa hänen elämäänsä. Lyhyehköt ja yksittäiset kriisit ovat tietenkin sellaisia, joissa ystävien tukea, dialogista keskustelua ja purkupaikkaa tarvitaan.

On myös tärkeä, ettei ystävyys vinoudu vain toisen tukemiseksi, vaan ystävyydessä säilyy vastavuoroisuus (tosin kriisiaikoina voi olla, että ystävä ei jaksa antaa yhtä paljon takaisin, mutta se tasoittunee ajan mittaan)



Voit myös jossain vaiheessa vinkata ystävillesi, että he voivat halutessaan hankkia ihan ammatillisenkin auttajan. Myös seurakunnan työntekijät (perhetyöntekijät tai diakoniatyöntekijät) tarjoavat keskusteluapua arjen uuvuttamille.



Voimia sinulle ja ystävillesi! Toki toivon, että kuulet pian heiltä positiivisempiakin kuulumisia, ja voit myös itse joskus käyttää heitä "korvana".



terv. diakoni Meiju

Vierailija
5/8 |
28.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystävyytemme on vastavuoroista. En koe, että joutuisin liikaa kuuntelemaan tai kantamaan taakkoja, etenkään tämän optimistisen tyypin. Tämän toisen kanssa olen vähemmän tekemisissä.



En tiedä onko sellaisesta oikeasti apua, että ystävä näyttää niitä valoisia puolia synkkinä hetkinä? Sillä kyllähän ihminen itsekin tietää, että asioissa on hyvät puolensa ja elämässä on paljon hyviä asioita, vaikka vastoinkäymisiä rapisee koko ajan niskaan. Sellainen pollyanna-meininkin tuntuu pikemminkin ystävän ongelmien vähättelyltä ja siltä, ettei ystävä itse osaisi ajatella. Ehkä olen väärässä.



Ehkä todella riittää sitten, että kuuntelee toista? Sitä vaan haluaisi osata lohduttaa niin, että siitä on oikeasti apua tyyliin "tutkimuksen mukaan vastoinäymisten ketjua seuraa AINA myötätuuli". Mutta tällaista tutkimusta ei taida olla?



Mistä ihmeestä voi johtua se, että samalle ihmiselle tapahtuu kaikki paska?

Vierailija
6/8 |
28.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Optimistinen ystäväni on käynyt terapiassa ym. Tämä toinen taas ei suostu minkään ammatti-ihmisen pakeille vaikka varmasti hyötyisi siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
7/8 |
28.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

on raskasta juuri siksi, ettei voi vaikuttaa siihen, mitä toiselle käy. Neuvoisin kuitenkin, ettet mene mukaan siihen, että aina yhdelle ihmiselle käy pahaa, vaikka siltä näyttäisikin. Sen ruokkiminen lisää masennusalttiutta. Jos mahdollista, on hedelmällisempää toisaalta puida yksi ongelma kerrallaan, toisaalta miettiä, johtuvatko ne kaikki jostain sellaisesta tekijästä, jonka voisi muuttaa (esim. ajattelutapa, asuinpaikka, työpaikka jne...vaihtoehtoja on monia)-

On myös tärkeä ylläpitää sitä "lohtua" että ne sattuneet tapahtumat ovat vain elämää, eivät sen symboli, että tuo ystävä jotenkin ansaitsisi ne tai että ne olisi annettu hänelle hänen kiusaamisekseen. Elämässä on lasinsiruja, joihin koirantassu osuu, autot menevät rikki, sairauksia tulee. Tarkoitan, ettei ruoki mitään maagista ajatteluketjua siitä, että näillä asioilla olisi jokin "viesti" hänen elämänsä pielessä olosta. Ne ovat elämän kulkuun kuuluvia vastoinkäymisiä, jotka harmittaisivat ja ottaisivat päähän kaikkia - tosin eri tavoin, onhan ihmisten suhtautumistavat erilaisia ja toki resurssitkin. Rikasta ei haittaa pesukoneen hajoaminen, köyhälle se on lähes katastrofi.

Kuitenkin ihminen helposti alkaa mennä siihen että miksi juuri mulle käy näin, vaikka näitä tökköämisiä käy kaikille.



Olet viisas, kun tuumaat, että katteetonta toivoa ei parane mennä antamaan. Et voi luvata, että vuoden vastoinkäymiset ovat nyt ohi.

Mutta aina voit kysyä avoimia kysymyksiå: Miltä se tuntui, mikä siinä oli pahinta, mitä hän toivoisi tai tarvitsisi, miten sen voisi saada, mikä auttaisi, miten voisi jaksaa lannistumatta jne. Ne eivät ole terapiaa vaan normaalia dialogista keskustelua, jossa toinen saa reflektoida elämänsä kipukohtia toisen ihmisen kanss.



Vaikutat ihanalta ystävältä ja muutenkin elämää pohtivalta ihmiseltä. Hyvää jatkoa!



Vierailija
8/8 |
28.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Mutta aina voit kysyä avoimia kysymyksiå: Miltä se tuntui, mikä siinä oli pahinta, mitä hän toivoisi tai tarvitsisi, miten sen voisi saada, mikä auttaisi, miten voisi jaksaa lannistumatta jne. Ne eivät ole terapiaa vaan normaalia dialogista keskustelua, jossa toinen saa reflektoida elämänsä kipukohtia toisen ihmisen kanss.

Hyviä neuvoja, kiitos.