Kuinka monta annosta alkoholia miehesi juo viikossa?

reilu 15 annosta/vk keskimäärin.



Välillä vähempi, mutta jos ollut jotain ekstraa (joku juhla / juhannus tms.) niin silloin enemmän.

eli saunaoluen ja usein sekin on ykkösolutta. Kesällä nautimme loma-aikaan useammin viiniä ruoan kanssa, mutta talvella taas voi olla pitkiä aikoja ettei alkoholia käytetä lainkaan. Vähäistä on!

noin keskimäärin.

Enkä pidä sitä pahana, koska kertamäärät eivät ylitä edes kolmea. Eli ruokajuomana menee tölkki olutta arki-iltaisin, viikonloppuna sitten toinen annos kokkaillessa.



Humalassa en ole nähnyt miestäni kuin pari kertaa 15 vuoden seurustelumme aikana!

per viikko.



Olutta ja viiniä viikonloppuisin.

Kesällä voi mennä pari-kolme olutta illassa tai jos on lämmintä kuten nyt niin viikonloppuna otetaan jo päivällä omalla terassilla lonkerot tms.



Normaali kulutus on kuitenkin jotain pieni 0,5l leijona pullo viikolopussa.

Ja saunabisset.

että tällaiseen kysymykseen tulee ylpeinä näitä " Ei yhtään" tai " Pari hassua annosta vuodessa"-vastauksia? Olisiko niin kauheaa myöntää, että kyllä se kossupullo korkkautuu juhlissa tai saunan jälkeen silloin tällöin, puhumattakaan juhlien aikaan otettavista napantereista?

Ei meilläkään lapsien myötä alkoholin kulutus mitään valtaisaa ole, mutta saunasiiderit juodaan viikoittain ja oman ajan saadessamme käymme baarissa tai viiniravintolassa about kerran kuussa/parissa. Se on kaukana suurkulutuksesta, mutta silti moni siitäkin tyrmistyy.

Ettei miehelle tosiaankaan alkoholi maistu? Vai saiko ketjuun vastata siis ainoastaan ne, joiden miehille maistuu ja mieluiten paljon?

t. se jonka mies tykkaa karvaudesta (bitter, mita se onkaan suomeksi), vaan ei alkoholista (enka tieda miksi!)

Ja voi sanoa, että kuukaudessa sama juttu.

Vuosittain mene ehkä 3-6 tölkkiä kuivaa siideriä.

Ei ainakana meillä, muiden puolesta en tietenkään voi puhua.

minä taas en ymmärrä miksi joidenkin on niin vaikea ymmärtää ettei kaikki yksinkertaisesti lutraa sen kuningasalkon kanssa kuin hyvin minimaalisesti, jos sitenkään?!!

-28-

että tällaiseen kysymykseen tulee ylpeinä näitä " Ei yhtään" tai " Pari hassua annosta vuodessa"-vastauksia? Olisiko niin kauheaa myöntää, että kyllä se kossupullo korkkautuu juhlissa tai saunan jälkeen silloin tällöin, puhumattakaan juhlien aikaan otettavista napantereista?

Ei meilläkään lapsien myötä alkoholin kulutus mitään valtaisaa ole, mutta saunasiiderit juodaan viikoittain ja oman ajan saadessamme käymme baarissa tai viiniravintolassa about kerran kuussa/parissa. Se on kaukana suurkulutuksesta, mutta silti moni siitäkin tyrmistyy.

Meillä mies juo talvisin 24 annosta eli salkku puoliks pe ja la tai la ja su riippuen työvuoroista. Lomalla paljon enemmän ja vituttaa ja rankasti. Ite oon varmaan toisen ilmiselvän alkoholismin vuoksi vähentänyt en tosin tietoisesti noin 1-2/kesä viikonloppu.

että tällaiseen kysymykseen tulee ylpeinä näitä " Ei yhtään" tai " Pari hassua annosta vuodessa"-vastauksia? Olisiko niin kauheaa myöntää, että kyllä se kossupullo korkkautuu juhlissa tai saunan jälkeen silloin tällöin, puhumattakaan juhlien aikaan otettavista napantereista? Ei meilläkään lapsien myötä alkoholin kulutus mitään valtaisaa ole, mutta saunasiiderit juodaan viikoittain ja oman ajan saadessamme käymme baarissa tai viiniravintolassa about kerran kuussa/parissa. Se on kaukana suurkulutuksesta, mutta silti moni siitäkin tyrmistyy.

koska ne vastaa rehellisesti? Kai, ei mulla ole mitään sellaista luuloa, että kaikki suomalaiset miehet juo joka päivä oluen taikka kaksi tai ettei korkki pysy kiinni tarvittaessa.

Joo, ei tosiaan joka viikko oteta meillä kumpikaan yhtään mitään, mies ei ota edes joka kk, eikä edes joka vuosi, edes sitä yhtä, että silleen. Ei edes juhlissa, on yleensä kuskina. Ja jos te nyt oman ajan saadessanne menette heti baariin, niin meinaatko ettei muilla olisi muuta tekemistä?

On se kumma että aina jollekin tulee paha mieli. Hävetäkö siis pitäisi jos ei maistu? :D

ps. En mä mitään jokaviikottaista kaljanlitkuttamista muutes ees kattelis, meissä naisissakin on eroja ;)

-19-

Miksi suomalaisille alkoholi on niin tabu, että tällaiseen kysymykseen tulee ylpeinä näitä " Ei yhtään" tai " Pari hassua annosta vuodessa"-vastauksia? Olisiko niin kauheaa myöntää, että kyllä se kossupullo korkkautuu juhlissa tai saunan jälkeen silloin tällöin, puhumattakaan juhlien aikaan otettavista napantereista?

Aika harva suurkuluttajan puoliso on ylpeä siippansa "saavutuksista". Harva niistä kysymykseen vastaa. Vituttaa ehkä muutenkin. Sen sijaan ne, joilla sitä ongelmaa ei ole, näkevät kerrankin jotain josta olla ylpeä ja tyytyväinen.

Suotakoon se ilo.

En oo laskenut.

Miksi suomalaisille alkoholi on niin tabu, että tällaiseen kysymykseen tulee ylpeinä näitä " Ei yhtään" tai " Pari hassua annosta vuodessa"-vastauksia? Olisiko niin kauheaa myöntää, että kyllä se kossupullo korkkautuu juhlissa tai saunan jälkeen silloin tällöin, puhumattakaan juhlien aikaan otettavista napantereista?

Aika harva suurkuluttajan puoliso on ylpeä siippansa "saavutuksista". Harva niistä kysymykseen vastaa. Vituttaa ehkä muutenkin. Sen sijaan ne, joilla sitä ongelmaa ei ole, näkevät kerrankin jotain josta olla ylpeä ja tyytyväinen. Suotakoon se ilo.

Voi sua mussua... "Näkevät kerrankin jne..."

Jösses....

Näen päivittäin jotain josta olla iloinen ja ylpeä ja tyytyväinen mieheeni liittyen, ikävä jos jollakin on asiat toisin..

-19-

Eli paljon.

jotain 60 annosta

Voisin tähän itse miehenä vastata.



Joku tässä aiemmin kommentoikin, kuinka tabu se alkoholi suomalaisille on. Ne, jotka ovat onnellisia, että alkoholia eivät puolisot juo, lienevät sitten kokeneet ainoastaan haitallisia puolia alkoholista? Ovatko entisenne olleet väkivaltaisia, tehneet typeryyksiä, idiootteja kun ovat juoneet? Tähän en muuta keksi. Ilmeisesti se alkoholi on aina paha ja pelottava asia? Päihdehän se toki on, ja päihteden tarkoitus on saada jokin kemiallinen reaktio ja muutos aikaan kropassa, jota ei ilman tätä päihdettä saisi. Siinä mielessä se on toki "paha asia", jos ei muuten selviä.



Eilen puolisoni tuli kotiin töistä ja korkkasi siiderin. Minä vitsaillen siihen että onhan sitä yksi joka ilta mennytkin hällä. Naureskeltiin siihen miten tabu se alkoholi suomalaisille on, ja kuinka mustavalkoisesti sitä yleensä käsitellään. Esimerkiksi Espanjassa tai Saksassa viiniä/olutta nautitaan useinkin ruokien yhteydessä, eikä sitä mielletä "juomiseksi".



On totta, että suomalainen juominen on yleisesti ottaen a) runsasta, b) humalahakuista tai c) todellisuudesta pakenemista. Tätä en kiellä. Itse kuulun siihen ryhmään, että otan vain silloin, kun on ns. siihen tarkoitettu aika ja paikka. En lipitä olutta viikolla, en juurikaan jaksa terasseilla juosta, jne. Jos päätetään että nyt tirvastaan lärvit ja lähdetään humppaamaan, niin sitten mennään. Meillä on aina hauskaa yhdessä, kumpikaan ei ole aggressiivinen tai väkivaltainen (mitä nyt saattaa hoiperrella jos on tuhdimmin tullut otettua). En juurikaan välitä lähteä ilman puolisoani ulos. Mielummin toki isommalla porukalla mennään. Ja takana toistakymmentä vuotta yhdessäoloa.



Tämä ehkä siksi, että emme ole tehneet siitä ongelmaa, eikä se meille ole sellainen. Yritämme vähentää alkoholin kulutustamme nyt syystä että siitä saa aivan turhia kaloreita, ja pistää seuraavan päivän yleensä väsyneemmäksi (vaikka tätä eivät kaikki aina myönnäkään).



Ikävä myöntää, mutta jos "lähdemme humppaamaan" niin saattaa mennä se 10-15 annosta meillä kullakin, mutta siihen se sitten jääkin. Kesällä toki juoma maistuu enemmän ja paremmin kuin talvella. Janojuomana kuitenkin otamme mieluiten sokerittomia juomia tai vettä.



En todellakaan halua tässä jeesustella, vaan ainoastaan avata keskustelua siitä mustavalkoisesta lähestymistavasta joka suomalaisilla alkoholiin on. Totta toki on, että kaikilla ei se juominen pysy lapasessa. Pitää myls muistaa, että ei se aina ole pelkästään "ylpeyden" asia, jos on puolisonsa saanut lopettamaan juomisen täysin, jos se perustuu vain ja ainoastaan siihen millaisia mielikuvia itsellä on alkoholista. Voi hyvinkin olla, että tämä puolisonne on fiksu ja asiallinen myös juovuksissa, mutta ei uskalla av-mammalle laittaa vastaan, koska silloin hän "pettää luottamuksen" tai "muuttuu isäni kaltaiseksi", tai jotain muuta geneeristä.



Mjoh, eikai tässä ihmeitä. Jos sitä töitä jatkaisi. :)

Voisin tähän itse miehenä vastata. Joku tässä aiemmin kommentoikin, kuinka tabu se alkoholi suomalaisille on. Ne, jotka ovat onnellisia, että alkoholia eivät puolisot juo, lienevät sitten kokeneet ainoastaan haitallisia puolia alkoholista? Ovatko entisenne olleet väkivaltaisia, tehneet typeryyksiä, idiootteja kun ovat juoneet? Tähän en muuta keksi. Ilmeisesti se alkoholi on aina paha ja pelottava asia? Päihdehän se toki on, ja päihteden tarkoitus on saada jokin kemiallinen reaktio ja muutos aikaan kropassa, jota ei ilman tätä päihdettä saisi. Siinä mielessä se on toki "paha asia", jos ei muuten selviä. Eilen puolisoni tuli kotiin töistä ja korkkasi siiderin. Minä vitsaillen siihen että onhan sitä yksi joka ilta mennytkin hällä. Naureskeltiin siihen miten tabu se alkoholi suomalaisille on, ja kuinka mustavalkoisesti sitä yleensä käsitellään. Esimerkiksi Espanjassa tai Saksassa viiniä/olutta nautitaan useinkin ruokien yhteydessä, eikä sitä mielletä "juomiseksi". On totta, että suomalainen juominen on yleisesti ottaen a) runsasta, b) humalahakuista tai c) todellisuudesta pakenemista. Tätä en kiellä. Itse kuulun siihen ryhmään, että otan vain silloin, kun on ns. siihen tarkoitettu aika ja paikka. En lipitä olutta viikolla, en juurikaan jaksa terasseilla juosta, jne. Jos päätetään että nyt tirvastaan lärvit ja lähdetään humppaamaan, niin sitten mennään. Meillä on aina hauskaa yhdessä, kumpikaan ei ole aggressiivinen tai väkivaltainen (mitä nyt saattaa hoiperrella jos on tuhdimmin tullut otettua). En juurikaan välitä lähteä ilman puolisoani ulos. Mielummin toki isommalla porukalla mennään. Ja takana toistakymmentä vuotta yhdessäoloa. Tämä ehkä siksi, että emme ole tehneet siitä ongelmaa, eikä se meille ole sellainen. Yritämme vähentää alkoholin kulutustamme nyt syystä että siitä saa aivan turhia kaloreita, ja pistää seuraavan päivän yleensä väsyneemmäksi (vaikka tätä eivät kaikki aina myönnäkään). Ikävä myöntää, mutta jos "lähdemme humppaamaan" niin saattaa mennä se 10-15 annosta meillä kullakin, mutta siihen se sitten jääkin. Kesällä toki juoma maistuu enemmän ja paremmin kuin talvella. Janojuomana kuitenkin otamme mieluiten sokerittomia juomia tai vettä. En todellakaan halua tässä jeesustella, vaan ainoastaan avata keskustelua siitä mustavalkoisesta lähestymistavasta joka suomalaisilla alkoholiin on. Totta toki on, että kaikilla ei se juominen pysy lapasessa. Pitää myls muistaa, että ei se aina ole pelkästään "ylpeyden" asia, jos on puolisonsa saanut lopettamaan juomisen täysin, jos se perustuu vain ja ainoastaan siihen millaisia mielikuvia itsellä on alkoholista. Voi hyvinkin olla, että tämä puolisonne on fiksu ja asiallinen myös juovuksissa, mutta ei uskalla av-mammalle laittaa vastaan, koska silloin hän "pettää luottamuksen" tai "muuttuu isäni kaltaiseksi", tai jotain muuta geneeristä. Mjoh, eikai tässä ihmeitä. Jos sitä töitä jatkaisi. :)

niin minä olen Kiinan keisari. Anteeksi nyt vaan.

Ja pari vastausta:

-Mun mies on mun ensimmäinen, joten ei ole moisia asioita kontolla kuten epäilit.

-Ja minä en ole saanut häntä lopettamaan juomista, hän ei ole sitä koskaan aloittanutkaan. Ja puhun nyt viikottaisesta litkimisestä.

molemmat korkeintaan 7 viikossa, välillä menee monta viikkoa nollan annoksen vauhtia. Mutta jos ostetaan viinilaatikko, niin ruoan kanssa menee se yksi annos päivässä, viinipullosta riittää kolmeksi päiväksi kahdelle. Ollaan hirveitä alkoholisteja.

-Mun mies on mun ensimmäinen, joten ei ole moisia asioita kontolla kuten epäilit.

-Ja minä en ole saanut häntä lopettamaan juomista, hän ei ole sitä koskaan aloittanutkaan. Ja puhun nyt viikottaisesta litkimisestä.

Harmillista miten helposti ihmiset provosoituvat tällä palstalla. :| Liekö jotain hampaankolossa yleisestikin.

Noh, joka tapauksessa: Hienoa! Viestilläni ei ollut tarkoitus rohkaista lisätä alkoholin käyttöä - ei missään nimessä. On mahtavaa jos ilman sitä selviää elämästä.

Vaimoni ja minun näkemyksemme alkoholiin on mielestämme suhteellisen terve. Emme pidä sitä maailman suurimpana ongelmana (koska se ei meille sitä ole, ei sen ottaminen tai ottamatta jättäminen). Pyrimme jollain tasolla elämään "kerran tässä vain eletään" -mentaliteetilla. Saattaa olla että kuolemme johonkin vaivaan joka liittyy alkoholiin, tai voi olla että jokin autoilija ajaa päällemme. Saatamme myös elää lähes satavuotiaiksi täysin terveinä. Emme kuitenkaan halua sulkea kaikkia ovia. Joskus on ollut viinan kanssa hauskempaa juhlimassa, joskus olisi voinut olla ilmankin. Tämä on aivan totta, että ei sitä joka juhlaan ja tilanteeseen sovi ottaa.

Hienoa että olet löytänyt itsellesi samanhenkisen miehen, joka ei myöskään juo. Tässä ei ole mitään väärää. :) Ja toki tässä samoilla linjoilla ollaan siinä mielessä, että ei tule meilläkään viikottaista juomista harrastettua, kuten aiemmin jo mainitsinkin.

Mielelläni pidän juomisen erillisenä ns. arkielämästä, vaikka se ei edelleenkään meille tabu ole. Sitä ei vain halua tavallaan tuoda turhan päiten mukaan normaaliin siviilielämään niin, että siitä tulisi tapa, ja mahdollisesti myös addiktio. Tämäkin vain siksi että siihen oluen korkkaamiseen ei ole mitään tarvetta, eikä edes maistuisi töiden jälkeen.

Hienoa jos tästä voitaisiin saada järkevä ja analyyttinen keskustelu, eikä ainoastaan perinteistä huutoäänestystä siitä, kuinka minäminäminä-en-juo-eikä-minun-siippani-ikinä! ;)