velan takaisin maksu (ystävältä)

todennäköisesti ei ole aikomustakaan maksaa takaisin. Voithan ehdottaa mutta luulen että alkaa ottaa etäisyyttä sen jälkeen. Ikinä, ei ikinä kannata sotkea ystävyyttä ja raha-asioita. Pankit on lainaamista varten.

tuota minäkin olen miettinyt, tosin hän ei voi luulla minun täysin unohtaneen, silä olen kerran vuosi-pari sitten hänelle asiasta maininnut (silloin hänen toimeentulonsa oli vielä aika epävarmalla pohjalla). harmittaa koko tämä juttu, sillä hän on hyvä ystävä. toisaalta hänen taustansa on sellainen, ettei hän ole saanut minkäänlaista kunnon mallia raha-asioiden hoidosta. minun auttamiseni ja hänen ahdinkonsa sijoittuivat aikaan, jolloin olimme molemmat aika nuoria, ja itse olin idealisti. suurin pelkoni kai onkin, että ystävyytemme kärsii, mutta toisaalta en halua antaa asian olla loputtomasti näin..

Lainan takaisin maksaminen tekee ystävästä vihollisen.

Minulla on saatavana vain 40€ velka, ja sekin alkaa nyppiä, kun ei ole kuulunut ajallaan.

n. 10 vuotta sitten silloiselle miesystävälle rahaa, n. tuplasti ap:n lainan verran. Kaduin päätöstäni melkein heti, kun olin lainan antanut, mutten voinut peruakaan, kun olin luvannut, ja olin siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei elämäni riippunut tuosta rahasummasta. (suuri perintö vuosia sitten)



Mies oli vähän sellanen, että ei pyytänyt suoraan lainaa, mutta osasi esittää asian ovelasti sillä tavalla, että minun kävi häntä sääliksi ja annoin rahat. Sovittiin takaisinmaksusta pienissä erissä, mutten ole senttiäkään saanut takaisin. Asiasta keskusteltiin monta kertaa, ja laittelin muistutustekstareita vähän väliä, ja mies lupasi maksaa heti seuraavalla viikolla ties montako kertaa.



En ole nähnyt häntä enää n. 5 vuoteen, ja hyvä niin. En haluaisi siihen ihmiseen olla missään yhteydessä, ja mielummin annan hänen pitää rahat kuin ottaisin häneen yhteyttä enää.



Mies itse asiassa taisi pyytää minua takaamaan hänen lainansa. Olin sen verran fiksu, etten siihen ryhtynyt, koska alitajunnassa tiesin, ettei mies pystyisi velkaa maksamaan. En halunnut lainan maksumieheksi. Sen sijaan lainasin pienemmän summan rahaa.



Ei olisi ikinä pitänyt.



Opinpahan tästäkin jotain.

olette sopineet indeksikorotuksista, muuten kolmetonnisesi on pienentynyt reippaanlaisesti.

kirjeellä lähestyminen on noloa.



Sanot ihan suoraan, kerrot että on vähän talous heikossa hapessa, että voisiko ystävä alkaa nyt maksaa takaisin, pienikin summa per kk olisi sulle tärkeetä.

Lainasin miesystävälle 2 500 € ja eräpäivä oli viime lokakuusa. Ei ole rahoja kuulunut ja kun pari kuukautta sitten kysyin rahoja, ilmoitti hän ettei pysty maksaan. Annoin vielä kesän aikaa miettiä maksun suorittamista tai hän voi ehdottaa itselleen sopivaa maksuaikataulua. Sen jälkeen en enää anna armoa, vaikka onkin kyse miesystävästä. Me teimme onneksi velkakirjan, joten on näyttää mustaa valkoisella poliisillekin.

joten on näyttää mustaa valkoisella poliisillekin.

Ikään kuin se poliisia mitenkään kiinnostaisi.

Sillä kesti yli 2 v maksaa se takaisin. Ei ite koskaan puhunut takaisin maksamisesta. Jos en olis vaatinut ja vaatinut, niin ei olis vieläkään varmaaan tullut senttiäkään.



Ensimmäisen vuoden kyselin nätisti muutaman kuukauden välein. Lupas aina maksaa, muttei sitten koskaan maksanut. Vuoden jälkeen aloin vaatimaan niitä rahoja. Sitten se makseli silloin tällöin noin pari sataa euroa. Nekin makso kun vaatimalla vaadin. Uhakasin moneen kertaan että laitan eteenpäin asian. Googletin netistä, niin jossain on joku paikka, minne voi viedä velkakirjan, ja ne virkailijat sit velkoo. Siis ihan laillinen paikka. Mutta siihen tulee vaan tälle velanottajalle vaan kivat korot päälle. Ja tietty luottotiedot kai menee.



Se ei olis harmittanut, jos olisin tiennyt ettei tällä perheellä olis ollu rahaa maksaa. Mutta ainakin niillä oli varaa matkustella pitkiä puolen vuoden kaukomatkoja kaks kertaa sinä 2 vuoden aikana, plus yks toinen pienempi matka. Kuvista näin että oli varaa ostaa koko ajan uusia vaatteita, ja laittaa kotia hienoks. Mulle vaan ei voinut maksaa.



Valitettavasti ystäväyys on tän ihmisen kanssa mennyt. Meni maku ihan täysin.

Sillä kesti yli 2 v maksaa se takaisin. Ei ite koskaan puhunut takaisin maksamisesta. Jos en olis vaatinut ja vaatinut, niin ei olis vieläkään varmaaan tullut senttiäkään. Ensimmäisen vuoden kyselin nätisti muutaman kuukauden välein. Lupas aina maksaa, muttei sitten koskaan maksanut. Vuoden jälkeen aloin vaatimaan niitä rahoja. Sitten se makseli silloin tällöin noin pari sataa euroa. Nekin makso kun vaatimalla vaadin. Uhakasin moneen kertaan että laitan eteenpäin asian. Googletin netistä, niin jossain on joku paikka, minne voi viedä velkakirjan, ja ne virkailijat sit velkoo. Siis ihan laillinen paikka. Mutta siihen tulee vaan tälle velanottajalle vaan kivat korot päälle. Ja tietty luottotiedot kai menee. Se ei olis harmittanut, jos olisin tiennyt ettei tällä perheellä olis ollu rahaa maksaa. Mutta ainakin niillä oli varaa matkustella pitkiä puolen vuoden kaukomatkoja kaks kertaa sinä 2 vuoden aikana, plus yks toinen pienempi matka. Kuvista näin että oli varaa ostaa koko ajan uusia vaatteita, ja laittaa kotia hienoks. Mulle vaan ei voinut maksaa. Valitettavasti ystäväyys on tän ihmisen kanssa mennyt. Meni maku ihan täysin.

Ei mitään muuta "paikkaa" ole kuin perintätoimistot (tai asianajo-/lakitoimistot), joiden puoleen voi kääntyä. Ja jos ei velallinen maksa sinnekään, asiassa voi hakea käräjäoikeudelta velkomustuomion. Kulut tulevat ensi kädessä velanantajan maksettaviksi ja ne peritään velalliselta, jos saadaan. Koron kannalta ei ole mitään merkitystäö sillä, periikö velkaa itse tai perintätoimisto tmv.

velipuoli maksettaessa.



Älkää hyvät ihmiset lainatko rahaa. Jos on ylimääräistä niin antakaa.