Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla rankkaa pienen lapsen kanssa? Lue tämä!
26.06.2011 |
Elämä helpottuu nopeammin kuin uskotkaan. Ihan oikeasti. Ajattele elämää vähän pidemmälle. Pidemmälle kuin tämä päivä, seuraava yö, seuraava viikko.
Minä olen heikkohermoinen pieni nainen. Sain alle kahden vuoden ikäeroilla neljä lasta, joista viimeiset olivat kaksoset. Kun kaksoset syntyivät, isommat olivat 1v8kk ja 3v7kk. Ihan reipasta oli meno.
Elämäni oli harmaata sumua pitkään ja tuntui, että sitä vaipanvaihtoa ja uhmakohtausta kestäisi vuosikausia.
Nyt kaksoset ovat 6v, vanhemmat menevät 2. ja 4. luokalle. Elämä on ihan käsittämättömän helppoa. Näin kesälomalla voin nukkua niin pitkään kuin haluan. Lapset ottavat itse aamupalaa, pukevat itse, käyvät itse vessassa, touhuavat omia juttujaan. Illalla menevät pelkällä sanomisella nukkumaan. Ketään ei tarvitse nukuttaa, eikä yösyöttää.
Elämä voittaa!
Kommentit (5)
Arjessa tulee opetettua kaikkia taitoja, pohdittua syvällisiä ja etsittyä yhdessä vastauksia. Kasvatuksesta keskustellaan miehen kanssa jatkuvasti. Se on kuitenkin ihan erilaista nyt täysjärkisenä ja levänneenä, toista oli silloin kun piti valvoa kaikki yöt ja oli täysin kiinni pienissä lapsissa. Nyt saa tilanteisiin etäisyyttä ja vaikeatkin asiat voidaan hoitaa yhdessä. Nyt siihen on energiaa.
Mulla ehkä nimenomaan se pikkulapsivaihe oli rankin, koska lapsia oli monta ja se oli pelkkää hoitamista - koko ajan joku tarvitsi jotain, syliä tai ruokaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minulla ei ole vieläkään helpottanut. Lapsen kasvatuksessa on päivä päivältä kasvavia haasteita. Enää lapsi ei tyydy siihen, että hänen kanssaan leikkii hippaa vaan lapsi haastaa pohtimaan syvällisiä asioita. Haluan myös vastata hänen kysymyksiinsä, enkä vain sanoa, että en tiedä. Jos en tiedä, pitää ottaa selvää. Vaatii myös vaivannäköä opettaa lapselle elämässä tarvittavia taitoja; ruuanlaittoa, pyykinpesua, siivousta, itsestään huolehtimista kaikin tavoin. On myös raskasta olla aina itse esimerkkinä kaikessa. Lapsihan oppii esimerkin voimasta. Joskus olisi mukava mennä yli siitä mistä aita on matalin, mutta niin ei vain voi tehdä.
Lapsen/lasten kanssa on tarkoitus elää ihan sellaista elämää, mikä omalle perheelle on luontaista. IHAn naurettavaa yrittää esittää jotain äiti Teresaa, jos sellainen ei luonnostaan ole. Jos on hankalaa ja raskasta ja vaikeaa kouluiän saavuttaneen (terveen) lapsen kanssa, silloin kannattaa oikeasti perehtyä siinä peilin edessä oikein pitkään ja rauhassa siihen, mikä omassa asenteessa on pielessä.
Arjessa tulee opetettua kaikkia taitoja, pohdittua syvällisiä ja etsittyä yhdessä vastauksia. Kasvatuksesta keskustellaan miehen kanssa jatkuvasti. Se on kuitenkin ihan erilaista nyt täysjärkisenä ja levänneenä, toista oli silloin kun piti valvoa kaikki yöt ja oli täysin kiinni pienissä lapsissa. Nyt saa tilanteisiin etäisyyttä ja vaikeatkin asiat voidaan hoitaa yhdessä. Nyt siihen on energiaa. Mulla ehkä nimenomaan se pikkulapsivaihe oli rankin, koska lapsia oli monta ja se oli pelkkää hoitamista - koko ajan joku tarvitsi jotain, syliä tai ruokaa. ap
mutta silti en sanoisi että mikään on lastenleikkiä. En väheksy tämänkään vaiheen haasteita ja haluan ottaa tämänkin vaiheen elämästä tosissani ja pinnistellä niin että olisin mahdollisimman hyvä äiti joka suhteessa. Ei vain niin, että tehdään sitä mistä minä nautin, vaan niin että opetan myös lapselle asioita, tietoja ja taitoja, jotka eivät ole minun mukavuusalueellani.
Lapsen/lasten kanssa on tarkoitus elää ihan sellaista elämää, mikä omalle perheelle on luontaista. IHAn naurettavaa yrittää esittää jotain äiti Teresaa, jos sellainen ei luonnostaan ole. Jos on hankalaa ja raskasta ja vaikeaa kouluiän saavuttaneen (terveen) lapsen kanssa, silloin kannattaa oikeasti perehtyä siinä peilin edessä oikein pitkään ja rauhassa siihen, mikä omassa asenteessa on pielessä.
en halua silti olla marttyyri. Myönteinen asenne kaikkeen tekemiseen on se, minkä haluan opettaa lapselleni. Minä en tyydy siihen että elämme sellaista elämää, mikä meidän perheellemme on luontaista, vaan haluan laajentaa lapseni käsitystä maailmasta laajemminkin. Tämä on oma valinta ja tiedän että kaiki eivät tee niin. Jokainen kasvattaa lapsensa niinkuin parhaaksi näkee.
Alue: Aihe vapaa
mutta minulla ei ole vieläkään helpottanut. Lapsen kasvatuksessa on päivä päivältä kasvavia haasteita. Enää lapsi ei tyydy siihen, että hänen kanssaan leikkii hippaa vaan lapsi haastaa pohtimaan syvällisiä asioita. Haluan myös vastata hänen kysymyksiinsä, enkä vain sanoa, että en tiedä. Jos en tiedä, pitää ottaa selvää. Vaatii myös vaivannäköä opettaa lapselle elämässä tarvittavia taitoja; ruuanlaittoa, pyykinpesua, siivousta, itsestään huolehtimista kaikin tavoin. On myös raskasta olla aina itse esimerkkinä kaikessa. Lapsihan oppii esimerkin voimasta. Joskus olisi mukava mennä yli siitä mistä aita on matalin, mutta niin ei vain voi tehdä.