miksi tuntuu ettei anoppi pidä minusta?
niin ei varmasti ole hulluna minuun,mutta jotenkintuntuu et on sellanen kuilu välissä. Mun läsnäollesssa saattaa tiuskaista vähän lapsille jos kyselevät liikaa ja kun mies on paikalla ei tee niin. ei katso silmiin kun puhuu,yleensä osoittaa puheet muille huoneessaolijoille. tulee joskus tunne et naureskelee mulle,jos sanon jotain niin näyttää siltä et hymyilee vähän ivallisesti.
jos on muita ihmisiä(esim.siskonsa)on rennompi fiilis ja saatamme jutustella anopinkin kanssa huomaamatta. joo on vikaa myös mussa,en jotenkin pysty ottamaan häntä lähelle. on joskus ollut paha riita ja vaikka on jo menneeen talven lumia niin väiin kummittelee. ja olen kuullut kommenttia tekemisistäni sen jälkeenkin,en vain ole niitä alkanut puida anopin kanssa. kun se nyt on sellainen kun suuttuu,sanoo mies..
mä jotenkin tunnen sen luissani et se nainen inhoaa mua vaikka ei sitä ihan suoraan näytäkään. oonkohan vainoharhainen. muilla samoja fiiliksiä ollu.miten eroon niistä?
Kommentit (4)
minä olekaan ryhtynyt riitelemään anopin kanssa. joskus aikanaan anoppi tuli minun kotiini ja haukkui pataluhaksi. nyt ollaan sovussa ja paljon saisi tapahtua että alakaisin riidellä. miksi aikuiset ylipäänsä riitelee,vois kysyä? ap
aina luottanut omiin vaistoihin ihmisten suhteen.
Kyllä sen tuntee ja vaistoaa jos joku ei tykkää.
En usko,että olet vainoharhainen.
Muista vaan ite pysyä järkevänä,sillä selviit pitkälle.Kyllä anoppi vielä itsensä nolaa:)
mut onneks en tarvi sellasta ihmistä elämääni, olkoon mikä on. :/
anopin kanssa? Tätä en voi ymmärtää.