Muita kohtalotovereita jotka eivät voi imettää?
Itse olen nyt 3 viikoisen ihanan tyllerön onnellinen äiti ja koko raskausajan olin asennoitunut siihen että imetän ainakin eka puolivuotta.
Nytpä ei sitten maitoa tulekaan. Pumppaamalla olen saanut irti vaivaset 5-10ml kerralla ja tuntuu että maidontuotanto vaan vähenee kokoajan.
Säälittää vauvakin kun toinen usein hamuilee rintaa ja sitten pitää vaan tunkea pulloa suuhun.. :( Olen kyllä vielä antanut rintaa aamuisin ja iltaisin kun rinnat ovat turpeimmillaan että saisi edes vähän maistiaisia. Masun pitää kyllä olla valmiiksi täysi tai muuten hermostuu samanatien kun ei maitoa tule kuin tippa.
oonko ainoa maidoton äiti?
Kommentit (22)
Tämä menee ikävä kyllä vähän alkuperäisen aiheen ohitse, enkä halua vähätellä sinun tai muidenkaan ongelmia!
Haluan vain kumota joidenkin tietoja pumppaamisesta ja maidon riittävyydestä. Myös mulla oli ongelmia synnytyksessä, kätilön ohjauksessa, vauvan imemisessä ym. Olin onneksi hankkinut kotiin Avent Isis-pumpun jo etukäteen ja sillä olen " täysimettänyt" huomenna 3 kk täyttävää tyttöäni. Maitoa riittää pakkaseen asti, mutta muutaman vinkin siitä pumppaamisesta voin omaan kokemukseeni vedoten antaa:
*syökää ja juokaa säännöllisesti; itse alusta asti väh. 2l vettä/päivä
*pitäkää huoli pumppaamisväleistä; en päästä väliä missään olosuhteissa 7h pidemmäksi, pyrin pitämään välin 4h:na!
*silloin kun maitoa tulee huonommin, pumpatkaa useamin; seuraavana päivänä tulee taas enemmän!
Että voi sitä pumppaamallakin ruokkia lasta ihan omalla maidolla. Sinä, joka tämän ketjun aloitit: tsemppiä ja yritystä!! Ihan varmasti sullakin vois toimia!! *Hali*
Meillä on jo 7 kk ikäinen pullovauva, NANia mennyt koko ajan. Meillä imetyksen kaatoi käsittämätön kipu imettäessä ja pahat haavat rinnoissa. Kukaan ei kertonut, että imetys voi sattua niin kamalasti. Pahinta vielä oli, että rinnat olivat maidosta aivan pinkeät, mutta jokaisen tipan ulos saaminen pumppaamalla tai vauvan imulla sattui. Neuvolan ja imetystuki-ihmisten mukaan vauvan imuote oli oikea ja kaiken olisi pitänyt olla kunnossa. No, sitä nälkä-huutoa (vauva sai varmaan enemmän verta kuin maitoa välillä) ja kipua jaksettiin pari viikkoa.
Ja vieläkin imetysasia saa kyyneleet silmiin. Täälläkin olen moneen otteeseen asiasta kirjoitellut ja pikkuhiljaa olo alkaa helpottamaan, eikä suru imetyksen epäonnistumisesta ole mielessä enää kovinkaan usein.
Neuvolassa kyllä suhtauduttiin hyvin ja kannustavasti tuohon korvikkeen antoon, pääasia on että vauva saa ruokaa, voi hyvin ja on terve. Meidän vauvalla ei ole ollut mitään sairauksia ja toivottavasti mitään allergioitakaan ei tule. En kyllä jaksa uskoa, että korvikemaito olisi pääsyyllinen kaikkiin allergioihin, vaikka niin monesti saa kuulla (on huono äiti ja aiheuttaa lapselleen allergioita tms. pulloruokinnalla).
Pitäisi pystyä ajattelemaan kuin mies; jos ei voi imettää niin sitten annetaan pullosta. Piste. Vauva voi hyvin ja kasvaa. Kaikki hyvin.
Kaikkein hankalinta tässä " suruvaiheessa" on kaikenlaiset kommentit imetyksestä, viimeksi juuri viikolla eräältä lääkäriltä. Hain itselleni antibioottikuuria ja tietysti vauvan ollessa mukana lääkäri kysyi imetyksestä. Kun kerroin, etten imetä, niin lääkäri tokaisi, että tiedätkös mikä on EU:n suositus imetyksen kestoon? 2 vuotta! Tällaiset typerät tokaisut (lääkäri ei varmaan ajatellut asiaa sen kummemmin, kunhan liikutteli huuliaan ja halusi päteä tiedollaan), mutta se taas sai mut ärsyyntymään. Ei varmaan pitäisi olla niin herkkänahkainen, mutta minkäs näille tunteilleen voi...
Jaksamista kaikille vauva-arkeen! " Imetyssurukin" täytyy surra pois, parhaiten auttaa puhuminen ja kirjoittelu.
Ja niin, miehen kanssa meilläkin oli aikamoista myllerrystä, mutta pikkuhiljaa parisuhdekin alkoi jälleen kukoistaa. Tuo imetysjupakka ja iltahuudot vievät minusta kaikki mehut pois ja mies ei oikein tienyt miten päin olisi kotona ollut. Sanoikin välillä olevansa niin avuton, kun ei osaa mitenkään auttaa. Puhuminen ja aika auttavat tässäkin asiassa.