Muita kohtalotovereita jotka eivät voi imettää?

Ensinnäkin, kuten toivottavasti tiedät ja uskot, että olet aivan varmasti hyvä äiti vauvallesi vaikka et imettäisikään. Ei sillä, että olisit asiaa epäillytkään, mutta kun kaikkea saattaa kuulla..

Tarjoaisin rintaa vauvalle myös päivälläkin vaikkei sieltä heruisikaan juuri mitään, sillä imeminen kiihdyttää maidontuotantoa. Ja vauvan kannattaa antaa olla rinnalla mahd pitkään, sillä maitoa alkaa tulla kunnolla vasta muutamien minuuttien jälkeen. Ja tosiaan, nälkäistä vauvaa ei varmaa kannata rinnalla huudattaa, vaan antaa ensin vähän pullosta ja sitten yrittää taas rintaa ja lopuksi taas pullosta, jos vielä jäi nälkä.

Tsemppiä imetykseen. Ja älä stressaa liikaa... vaan ennen kaikkea nauti tavattomasti pikku nyytistäsi!

eli sori, et kysynyt mitään vinkkejä vaan kohtalotovereita, mut halusin kuitenkin yrittää auttaa. Ethän pahastunut! :)

Itselläni ensin imetys takkuili mutta pätevän ja napakan ohjaajan avulla onnistuimme imetyksessä.

Heipsan,



Otan osaa. Minulla melkein sama juttu kuin sinulla. Minulla tuli maitoa vielä vähemmän. Minun ihana tytöntylleröiseni on kohta kuusi kuukautta ja minä jaksoin yrittää imettämistä ensimmäiset puolitoista kuukautta. Tyttönen on kasvanut Nanin voimalla ihan alusta asti. Meillä oli joka imetys kerta itkua ja lopulta sitten päätin olla asiasta stressaamatta ja lopetin yrittämisenkin kokonaan. Minä olin kanssa odottanut ihania imetyshetkiä vauvan kanssa ja pettymys oli suuri kun maitoa ei tullutkaan. Mutta asiaa on turha murehtia. Toivottavasti jaksat vaan yrittää, vauvan imeminen on parasta simulaatiota maidon eritykselle. Tsemppiä!!!



T. Katja

Poikani on 2kk vanha ja on saanut alusta alkaen korviketta. Olen tarjonnut aina ensin rintaa ja päälle nyt joutuu antamaan aina korviketta. Alkuun poika pärjasi niillä pienillä tipoilla joita rinnasta sai, joten ei ihan aina tarvinnut lisämaitoa antaa. Meillä oli hieman sokki-alku sairaalassa. Sain synnytyksessä kipulääkkeitä, joiden näin jälkeenpäin olen ajatellut vaikuttaneen vauvan imemiseen. Hän oli laiska imemään, nukahteli rinnalle, joskin sitä on myös nytkin. Itse olin niin suuressa tunnemyllerryksessä että näin jälkeenpäin ajatellen, siellä laitoksella olisi pitänyt minun ymmärtää tarjota rintaa useimmin ja ahkerammin vauvalle. Syytän myös kätilöitä, joilta en näin jälkeenpäin pohtiessa saanut mielestäni riittävän hyvää imetysohjausta. Ensisynnyttäjänä minulle valkeni vasta päivien kuluttua, että eihän rinnasta suihkuakaan maitoa " itsestään" . Puhuttiin vaan kovasti mniten maito nousee 2-3päivän päästä rintoihin. Ei siitä puhuttu että mitäs jos ei nousekaan ja miten sitä voi edesauttaa. Ohjeeksi annettiin vain että nosta vauva rinnalle 3-4 tunninvälein. Aivan liian harvoin, kun nyt asiaa ajattelen! Sitten pojan paino laski sen sallitun määrän ja kätilö hyökkäsi kimppuuni syyttäen etten anna lapselleni ruokaa. Minulta kysymättä juottivat suuren määrän vauvalle korviketta, jolla nukkui melkein koko päivän. Kotiin tullessa vauvan painoa tarkkailtiin, ensin piti käydä sairaalassa sitten terveydenhoitaja kävi usealla kotikäynnillä ja itse olen ravannut neuvolassa. Sitten vielä mies liukeni pois vauvan hoidosta, aloitti itselleen uusia harrastuksia ja liiteli omilla menoillaan iltakaudet. Jäin yksin vauvan kanssa kotiin. On tässä parisuhdetta myllätty viimeisten kahden kuukauden aikana... Paljon olen yrittänyt tehdä asian eteen. Kokeilin imetystukipuhelimen ohjeita, imetin lähes koko ajan. Siihen väsyin minä ja vauvakin. Maitoa ei herunut. Vauva hermostui kun rinnasta ei tule. Huutaa sätkii ja potkii rinnalla. Kuka sellaista kestää katosa ja uhmakkaasti vain tarjota rintaa 30 kertaa päivässä vaikka pisaraakaan ei heru? Pumppasin, samoin 5-10 ml ja joskus jopa 30ml. Jos tätä jaksaa joka toinen tunti tehdä niin ehkä sieltä seuraavana päivänä vähän enemmän tulee mutta se ilo loppuu siihen päivään. Olen vetänyt homeopaattisia " lääkkeitä" , ekoina päivinä join pullon ykköskaljaa, olen juonut, syönyt, yrittänyt ulkoilla, antaa kenguruhoitoa vauvalle, pitää jatkuvasti lähellä eli kantaa rintarepussa jne. Nyt pelkään million maito loppuu kokonaan. Aamuisin tulee myös minulta " parhaiten" . Syötän pojan sängyssä ennen kuin herätään ja sillä poika nukkuu noin tunnin, ennenkuin pitää nousta maitoa lämmittämään. Olen käynyt neuvolapsykologilla juttelemassa " ongelmistani" , hän on sitä mieltä samoin kuin neuvolan lääkäri ja terveydenhoitaja että vika on mulla korvien välissä, eli liikaa stressiä sellaisista asioista joista ei pitäisi tällä hetkellä olla ollenkaan. Minkäs sille voin että olen stressityyppi ja olen otanut imetysasian tosi raskaasti ja se on tuonu mulle suurta epäonistumisen tunnetta. Yhtään ei ole helpottanut puheet että olet hyvä äiti vaikka imetäkään jne. Anoppi on " rohkaissut" sanomalla sellaisia kommentteja kuin " eihän sieltä rinnasta mitään tule!" ja appiukko sanoi tässä juuri että kyllähän se rintamaito on parasta ruokaa lapselle, mitä lie litkuja nuo pullomaidot. Myös kaupan kassa puuttui asiaan kun korviketta ostin, joudutko sinäkin antamaan tuota? Voitte uskoa että tuollaiset kommentit sattuvat, varsinkaan kun en itse ole valinnut pulloa. Onneksi äitini kanssa on voitu paljon puhua asiasta, hänkin oli alkuun täysin pulloa vastaan mutta nyt ymmärtänyt asian ja päinvastoin kannustanut antamaan pulloa. Sillä onhan lapsen saavata ruokaa, jos ei rinnasta niin sitten pullosta. Luin juuri että onnistuneen imetyksen takana on tukeva ja läsnäoleva isä. No tiedä häntä... Siitä olen vakuuttunut että jotta imetys onnistuu, tarvitaan monien asioiden paikoilleen loksahtaminen. Nyt ymmärrän äitejä jotka sanovat ettei heiltä ole tullut maitoa, se todellakin on mahdoillista. Tsemppiä kohtatoverit ja nautitaan kaikesta huolimatta ihanista vauvoistamme. Sillä kyllä ne kasvavat, ja ovat tyytyväisiä ja nukkuvat pitempiä unia ja syöttövälit ovat pitempiä joten jossain mielessä voi olla helpompaa. Meilläkin jo komeat mitat pojalla, 6265g ja 61,5 cm, ja melkein pelkällä nannilla!

Minä olen täysimettänyt poikaani (nyt 6 1/2 kk) melkein viisikuukautiseksi. Rintapumpulla en ole koskaan saanut maitoa rinnoistani irti, kun korkeintaan 5-10 ml, silti vauva on saanut maitoa ihan hyvin. Painonlaskua oli alkuun melkoisesti ja pojan paino alkoi nousta kunnolla vasta reilun kuukauden ikäisenä. Silti imetin sitkeästi ja tiheästi. Se, että et saa pumpattua maitoa rintapumpulla, ei todellakaan tarkoita sitä, ettei maitoa tulisi kun vauva imee rintaa. Erityisesti yöimetykset ovat tärkeitä maidon tulon kannalta. Lisäruoan anto ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Toki annat sitä lapselesi, jos se on teidän molempien kannalta parempi. Jos kuitenkin haluat imettää, niin kannattaa imettää tosi tiheästi ja sitkeästi. Vain sillä tavoin saat maitoa tulemaan. Tsemppiä!

Jos vauva jää nälkäiseksi, kun olet imettänyt yhden rinnan, niin tarjoa toista. Alkuaikoina saatoin imettää molemmat rinnat jopa kahdesti peräkkäin, ennenkuin lapsi oli tyytyväinen. Maitoa irtosi tosi vähän, joten oli pakko olla sitkeä.

Ja kyllä myös neuvot ovat tervetulleita :) Tosin, kyllähän minä sen tiedän että pitäis vaan mahd. usein tarjota rintaa että maidon eritys jatkuisi tai jopa lisääntysisi..

olen ehkä jo luopunut sitten toivosta, ja kun ei maitoa parhaimmillaankaan tule kun se 5-10ml niin en ole " jaksanut" enää päivällä vauvaa rinnalla kiusata. Sairaalassa ja vielä kotonakin yritin aluksi imettää kyllä joka syötön yhteydessä mutta kun maitoa ei tullut ja kärsin aika kovista kivuista synnytyksen jälkeen niin imetys sitten vähitellen hiipui kun oli helpompaa vaan antaa korviketta ja tietää että sillä varmasti tulee vauvan masu täyteen.



Mulla on vielä semmonenkin ongelma että mulla tulee maitoa vaan toisesta rinnasta.. toinen rinta ei ole antanut vielä tippaakaan.. luultavasti siitä syystä että sitä puraisi hevonen n. vuosi sitten ja epäilen että siellä on tiehyet jotenkin tukossa. Mutta eipä tuo ole sen tuntuinen että siellä enää mitään olisikaan tulossa, että tuskin on varaa että tulee rintatulehdus tms.



Meillä myös porskutellaan NAN:in voimin. Ootteko sitä mieltä että se on paras korvike? Mullakin tämä esikoinen ja oon vielä niin vihree monissa asioissa..



Mulle imetys olis tärkeetä läheisyyden lisäksi myös allergioiden vuoksi. Minulla ja miehelläni on molemmilla vähän eläin ja pöly allergiota ja kun meillä on 2 koiraa niin pelkään että vauva sairastuu myös allergiaan.. täytyy vaan toivoa että " siedätyshoito" tepsii..



Nautitaan vauvoistamme ja ollaan hyviä äitejä ja annetaan hyvää korviketta. :)

Kysympäs tyhmiä, sillä jos olisi olisit toki siitä kertonut. Minua vain mietityttää kovasti miksei näitä juttuja ole tehty. Itse olen saanut lääkekuurin ( suihke ), joka auttaa maidon herumiseen. Suihkautettiin sieraimiin ennen pumppaamista. Ja kun toisesta rinnasta maito ei vain lähtenyt tulemaan tarjottiin rinnan ultraamista.



Sain kyllä tukea siihen, että jos yrityksistä huolimatta en vain pyty imettämään ( näin voi todellakin olla esim rakenteellisesti ), mutta hieman avitettuna se sitten lopulta onnistui.



Suosittelen lämpimästi asian selvittämistä.

Voiko vielä olla näin, että sairaalan imetysopetus on ihan toivotonta/olematonta?



Rintapumppu _EI kerro mitään todellisesta maidon määrästä, siksipä semmoista vehjettä ei mihinkään tarvitse, ellei tahdo pumpata maitoa varalle pakkaseen tai maitoa tule yli vauvan tarpeen.



Äitiä ei todella tee huonoksi se, että antaa korviketta koska imetys ei neuvonnan/tiedon puutteen vuoksi onnistunut. Harmittaa vaan hurjasti, että sitten äiti jää yksin syyllisyyden tunteidensa kanssa.



Minullakin esikoisen imetys alkoi huonosti: maito nousi myöhään, vauvan paino laski hurjasti, (pumpulla maitoa ei tullut yhtään) jne. Onneksi minulla oli asioihin perehtynyt läheinen, joka neuvoi ja valoi uskoa kun ajattelin ettei maitoa ole ollenkaan.



Nyt meillä on 5-kuinen kuopus täysimetyksellä, pumppua ei, koska siihen ei tule edes tippaa.

Tässäpä minun tarinani...



Meillä oli pakko siirtyä lisämaidon antamiseen tytön ollessa puolen toista viikon vanha. Tyttö syntyi perjantaina ja siitä viikon päästä oli eka " pikaneuvola" . Eli katsottiin pelkästään paino.Kaikki oli mennyt hyvin siihen asti enkä ollut huomannut että mitään olisi vialla. Tytölläkin oli lähtenyt paino nousuun sairaalasta pääsyn jälkeen.



Seuraavalla viikolla menimme uudestaan neuvolaan ja tällä kertaa sitten terkkari olikin jo aika huolestunut. Tytön paino oli lähtenyt tippumaan parin päivän aikana huimaa vauhtia. Siinä sitten ihmeteltiin että mikä vialla.Omasta mielestäni maitoa tuli hyvin eikä tytön imemisessä ollut mitään vikaa(katsottiin se yhdessä terkkarin kanssa). Saimme ohjeen mennä kotia ja antaa tytölle korviketta ja myöhemmin iltapäivällä mennä vielä takaisin neuvolaan.



Kotona sitten kävikin niin että tyttö ei suostunutkaan syömään pullosta. Neuvolassa terkkari oli jo todella huolissaan sillä tytön aukile oli pahasti kuopalla, ja paino oli tippunut jo aamun mittauksesta. Soittikin jo sairaalaan lastenosastolle että mitä tehdään että otetaanko tarkkailuun vai kokeillaanko jotain muuta. Päädyimme että koitamme vielä yrittää antaa korviketta pullosta ilman että ensin imetän. Se olikin hyvä juttu sillä tyttö söi pullosta ja kerralla yli 100ml:ä eli tytöllä oli nälkä. Terkkarin arvio oli että minulla tuli maitoa vain sen verran että tyttö pysyi hengissä mutta kasvuun ei maitoa enää riittänytkään. Siitä lähtien ollaan sitten annettu korviketta ja parissa päivässä paino oli jo noussut yli sairaalasta lähtöpainon.



Koska maidontuloni oli niin vähäistä sain lääkäriltä viikon lääkekuurin mikä lisäisi maidontuloa. No viikon ajan sitä maitoa tulikin ja olin taas hyvilläni siitä että sain imettää. Mutta kuinkas ollakaan kun kuuri oli ohi, lakkasi myös maidontulokin.



Missään vaiheessa ei rintani tuntuneet " täysiltä" enkä tarvinnut niitä pumpata. Ihmettelinkin kun ystävät olivat kertoneet että yöt on vaikeita nukkua liivit päällä ettei joka paikka ole maidossa. Minun ei tarvinnut pitää liivinsuojia öisin ja harvoin päivälläkään koska maitoa ei tullut " yli" .



Alkuun olin todella pettynyt itseeni koska olin todella halunnut imettää vähintään sen 6 kuukautta, olihan kyseessä ensimmäinen lapseni. Onneksi meillä terkkari oli todella kannustava eikä " syyttänyt" minua mistään. Hänen mielestään oli hyvä että jo niin aikaisessa vaiheessa huomasimme mikä tytöllä oli vikana, koska muusta olemuksesta hänen kuihtumista ei huomannut. Nukkui niinkuin pienet vauvat nukkuvat, oli heräillä ollessaan pirteä jne.



Terkkari oli myöskin sitä mieltä että vaikka kuinka sanotaan että kaikki voivat imettää jos vain haluavat, niin täysin totta se ei ole. Joillakin voi vaikea synnytys tuoda ongelmia imetykseen ja maidon " nousemiseen" . Itse synnytin sektiolla, mutta omasta mielestäni en imetyksen loppumista laita sen piikkiin. Tyttö kuitenkin söi sairaalassa ollessa hyvin ja maitokin nousi minulla 2 päivänä synnytyksestä. Osa syy saattoi olla tytön suuri syntymäpaino joka oli yli 4 kiloa. Tällöin lapsi tarvitsee jo paljon enemmän ravintoa kuin muut.



Minusta on ainakin pääasia että vauva kasvaa ja on tyytyväinen syöhän sitten pullosta tahi rinnasta.



kaikkea hyvää jatkoon!!



maikki

Itse imetin 7 viikkoa. Imetys ei sopinut minulle lainkaan, sillä niveleni eivät kestänyt sitä... on vähän reumaattista taustaa meinaan!! Olin masentunut, kun olin alunperin suunnitellut imettäväni kuusi kuukautta!!! No mutta oloni oli paljon parempi kun en imettänyt, niinpä jaksoin vauvankin kanssa paremmin!! Nyt poika onkin 5kk ja iso poika onkin!! :)

Joku mainitsi että aukile oli jo pahasti kuopalla.. näkyykö aliravitsemus sillätavalla?



Ja nivelistä... vaikuttaako imetys niveliin? Mulla on nimittäin ollut nivelet tosi kipeenä, luulin että hurja raskauden aikainen painonnousu oireilee vasta näin jälkeenpäin...

että maitoa ei tule? Niinkuin joku jo kirjoittikin, pumppaaminen ei kerro todellisista määristä.Lähtikö lapsesi paino laskuun? Vai ajattelitko lapsen itkujen rinnalla tarkoittavan nälkää? Itkuihinkin voi olla monta muuta syytä, käy ihmeessä imetystukilistan sivuilla. Sieltä saa hyviä ohjeita ja ties vaikka imetyksesi saisi uuden alun.

ja meillä se oli merkki kuihtumisesta. Toinen oli painon nopea lasku. Tiedän kuitenkin sellaisiakin vauvoja joilla aukile kuopalla monta kuukautta ilman että se olisi merkki mistään vakavammasta.



lääkäriltä tai terkkarilta kannattaa asiaa kysellä ettei jää asia mieltäsi painamaan.



maikki

Jimi poikanen on nyt vähän päälle 2 kk ja saa pelkästään korviketta.



Alussa tein kaiken maailman temput, että saisin maidon tulemaan/riittämään ja tukin pojalle tissiä joka välissä.

Ei siitä mitään hyötyä ollut. Poika kyllä imi aivan raivopäisenä tunninkin ja aina vaan huusi nälkäänsä.

Minä tosissani yritin ja aina tuntui siltä, että olen ihan p*ska, kun en osaa edes lastani ruokkia luonnollisimmalla tavalla mitä on olemassa.

Asiaa ei tosiaankaan auttanut jatkuvat kommentit siitä, miten sen ja sen ja sen ja sen pitäisi auttaa ja miten voi olla, ettei maitoa muka tule.

Ihan, kuin olisin huvikseni pihdannut maitoa ja halunnut olla imettämättä.



Lopulta olin aivan poikki siitä, että puoli väkisellä imetin ja väliajat lypsin.

Rinnat olivat haavoilla rintapumpun takia ja itku pääsi joka kerran, kun koitin imettää. Ei kivun takia vaan sen, kun katoin miten nälkäinen poika yritti imeä ja minä en kyennyt sitä ruokkimaan.



Vieläkin (tätä kirjoittaessakin) tuntuu siltä, että täytyy selitellä ja puolustaa itseäni.

Neuvolassakaan en ensin uskaltanut sanoa mitään, kun luin näittten hysteerisien äitien kirjoituksia ÄMMÄstä (yäk).

Tuntui, että lapsesta tulee joku massamurhaaja mielipuoli, jos se ei saa oikeaa äidinmaitoa, jos nyt ensinnäkään henkiin jää :)

Neuvolantäti kuitenkin oli aivan ihana ihminen, eikä sitä haitannut pätkääkään korvikkeiden anto. Pääasia, että lapsi sai mahansa täyteen.



Meilläkin on kaksi koiraa, collie+seropi, ja minä (plus äidin/isän suku) olen myös allerginen vaikka mille karvaelikoille.

Pojalla ei ole mitään allergianmerkkejä ja neuvolantäti sanoi, ettei asiasta kannata ottaa mitään stressiä, kun sille ei mitään voi.

Ei se äidinmaitokaan niitä allergioita loppuelämäksi siirtäisi.

Avolla on tyttö, joka ei ole allerginen millekkään, vaikka äitinsä on todella allerginen eläimille.



NANia meilläkin syödään. Tuttelista tuli ihottuma, mahavaivoja ja kamalaa puklauttelua, jotka loppuivat merkin vaihtamiseen.



Minullakin tuo poikanen on esikoinen, joten en ole mikään mestari näissä asioissa.

Sen vain haluaisin sanoa, että vauva-ajasta täytyy nauttia, se menee niin äkkiä ohi.

Jos ajaa itsenä loppuun stressaamalla imetystä, niin se vaikuttaa vauvan elämään varmasti paljon enemmän, kuin korvikkeiden antaminen.

Ei vauva ole onnellinen, jos äitikään ei ole.





Äippä-05: Toivottavasti saatte parisuhteen kuntoon!

Itsekkin riitelin avon kanssa pe, kun herra lähti baariin, vaikka olin kuolemanväsynyt ja olisin halunnut nukkua koko yön pitkästä aikaa.

En minäkään mikään enkeli ole, mutta perjantaina olisin todella tarvinnut apua vauvan hoidossa.

kiitos Laura, tekstisi sai mut ihan kyyneliin, tuli joitenkin niin helpottunut tunne kun joku oikeesti ymmärtää tilanteen.



joku kyseli että mistäkö päättelen ettei maitoa tule.. Kyllähän se vauva sen kertoo jos ei pumppu.. jos lapsi 45 min imemisen jälkeen vielä huutaa nälkäänsä ja vetäsee täyden satsin pullosta niin eiköhän se jotakin kerro..



Ja kyllähän sen varmasti itsekin tuntee onko siellä rinnassa maitoa vai ei..



Aina muuten sanotaan ettei saa/kannata sressata siitä imetyksestä ja sitten kuitenkin siitä tehdään tosi iso stressi, ainakin mä oon sen niin kokenut.



Kyllä muakin vähän ihmetyttää tuo neuvolan ja sairaalan välinpitämättömyys, kun esitin huolestuneisuuteni tuosta toisesta rinnasta heille niin kukaan ei vaivautunt edes katsomaan rintaa, sanoivat vaan että " kyllä se ihan hyvin menee" .. joo, niinpä, kun ei ole tippaakaan maitoa tullut.



Mutta jos lapsi kasvaa ja voi hyvin korvikkeilla niin ei kai tässä hätää ole..

Mari, meidän vauveli kasvaa myös Naneilla. Ei tuu maitoa riittävästi ei, lopetin imetyksen kokonaan ja oon myös saanut kuulla ihan riittävästi siitä kuinka huono äiti olen. Mutta jos yhtään lohduttaa, on meitä täällä muitakin jotka ei pysty imettämään. Suomessa taitaa vaan tää imetys tai oikeastaan imettämättömyys olla melkoinen tabu!



Voimia Mari ja haleja täältä! Nyt meen lämmittämään nania, hih..



Seireeni@



Ihana tuo Lauran kirjoitus!! Kiitos Laura, iso hali sulle!

Kyllä imetys vaikuttaa niveliin!!! Mulle ainakin jälkitarkastuksen yhteydessä sanottiin, että jos muutenkin on huonot nivelet... tai reumaattista vaivaa, niin ne vaan yleensä imetyksen aikana pahenee. Niin mulla ainakin kävi... asutaan hissittömäs talos ja en sillon meinannu ees portaita ylös päästä, ku teki niin pirun kipeetä!!!! Raskausaikana nivelet oli ihan ok, mutt ei sen jälkeen... Kun lopetin imetyksen, niin pikkuhiljaa niveletkin paranivat entiseen malliinsa!!

Molemmat lapset ovat syntyneet kiireellisellä sektiolla. Pikkukakkosen jälkeen sain kamalat komplikaatiot ja pystyin aloittamaan imetyksen 5. päivänä tytön syntymästä. Ekat päivät pumppasin sen minkä jaksoin (teholla olin). Ihme kyllä maitoa alkoi nousta ja tyttö söi innolla rintaa vaikka olikin saanut pulloa ekat päivät. Koska oma toipumiseni oli tärkeämpää kuin täysimetyksestä intoilu, vauva sai yöllä korviketta pullosta. Olimme kaksi viikkoa sairaalassa ja vauvan paino oli +100 g syntymäpainoon verrattuna. Ohjeeksi sain imettää + yksi syöttö pullosta päivässä. Viikon päästä menimme painokontrolliin ja vauvan paino oli pysynyt samana. ohje oli lisätä vastiketta toinenkin pullollinen. 2,5 kk imetin, vastiketta kului koko ajan enemmän ja enemmän, kunnes maidontulo loppui kokonaan.



Minulle oli tosi vaikeaa hyväksyä se tosiasia etten saanut lasta ruokituksi. Epäonnistumisen tunne oli valtava, vaikka hoin itselleni että parempi olla elossa ja hoitaa vauvaa ja pullotella kuin .....



Esikoisen imetyksessä ei ollut pienintäkään ongelmaa enkä ollut laisinkaan varautunut etteikö toinen kerta menisi samalla tavalla. Eipä mennyt, ei synnytykset, ei imetykset mutta eivät nuo lapsetkaan ole samanlaisia. Eikä se takulla johdu imetys vs. pulloruokinta -kuviosta.



Tärkeintä on että lapsi kasvaa ja kehittyy!

Hei,



Minulla on ollut ongelmia imetyksessä, koska maitoa ei tule. Pumppaamalla saa 5-10ml, myös imettämisen jälkeen vauva on ollut nälkäinen. Olen kysynyt kahdelta eri lääkäriltä lääkkeitä maidon tulon kiihdyttämistä varten, mutta niitä ei ole annettu. Ovat sanoneet, ettei ole mitään kikkakakkosia. Viimeksi neuvolassa sanottiin, että on tutkittu juttu etteivät kaikki pysty imettämään. Tämä helpotti mieltäni, enkä enään tunne huonoa omaa tuntoa siitä, että lapseni kasvavat tuttelilla.



Meidän vauva syö Tutteli Plussaa 0-6kk. Suosittelivat sitä jo sairaalasta.



Tsemppiä sinulle jatkossa!