Tulipahan tässä mieleeni synnytyksen jälkeinen olotila

kun maito nousee rintoihin ja tuntuvat olevan räjähdyspisteessä ja niin kipeät ettei koskea voi...kääks! ap

Ei se välttämättä aina sellaista ole?!

alapää ei ollu turvoksissa? Ei tuntunu miltään kun maito nousi? En usko :D

Vuoto oli niukempaa kuin menkkojen aikaan, heti synnytyksen jälkeen istuin ja kävelin normaalisti.



Kaikki muutenkin ok, ei väsymystä jne.



Vauvakin oli vielä aluksi tosi helppo tapaus.

imukuppisynnytys oli ja sen mukaiset repeämät. Mutta myöhemmät olivat aika helppoja, ainoa oli tuo jälkisupistelu, minkä takia imetys hieman hirvitti. Mutta siihenkin onneksi kipulääkkeet auttoivat.

Onko sellaista oikeesti?Olen luullut urbaaniksi legendaksi.

Kohta syntyy kolmas ja jo näin etukäteen pelottaa ne ensimmäiset pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Kamalinta on varmaan jälkisupparit, jotka jo viime kerralla meinasivat viedä tajun, imetys sattuu eikä vessassa käymisestä selviä ilman itkemistä...

ei muuta

jälkeen mulla oli aivan kamalat jälkisupistukset, aivan kamalan kipeet.

ja toistaiseksi vikan vauvan mut jälkisupistuksia ei kyllä ollut.Onko se samanlaista kuin synnytyspoltot ja kuinka kauan kestää? Miten liittyy imetykseen?

mitä enemmän synnytyksiä on takana. Imetys liittyy siinä mielessä, että imetys stimuloi niitä. Sinänsähän ne ovat tarpeen, mitä enemmän niitä on, sitä nopeammin kohtu palautuu pieneksi, ja vuoto vähenee. Eli mitä enemmän jälkisupistuksia on, sitä nopeammin yleensä synnytyksestä muuten toipuu.

Vauvan tuoksu, onnittelut, pienen pienet vauvan vaatteet...:)



T: myös 3:n äiti jolle sais vielä neljäskin tulevaisuudessa syntyä.

karmeita jälkisuppareita ja varsinkin silloin kun imetin :(

mutta yhtään ei tule ikävä raskaana olemista, synnyttämistä ja sen jälkeistä fyysistä olotilaa :D t.ap

Vauvan tuoksu, onnittelut, pienen pienet vauvan vaatteet...:)

T: myös 3:n äiti jolle sais vielä neljäskin tulevaisuudessa syntyä.

Mulla kanssa ollut molempien lasten syntymän jälkeen samanlaiset ajatukset. Voi sitä täydellisen onnen määrää, kun saa pitää omaa ihanaa pientä vauvaa lähellä :)

viimeisilläni raskaana.



Esikoinen syntyi imukupilla, välilihanleikkaus tehtiin, ei repeämiä. Haava oli arka alle kaksi viikkoa. Mitään melonia ei tuntunut pimpassa, vaan oli ihan normaalin tuntuinen. Jälkivuoto ei ollut kuukautisvuotoa kummempaa ja niukkeni parissa viikossa lähes täysin. Imetys sujui helposti eikä siihen liittynyt mitään kipuja.



Minusta aivan näin loppuraskauden jatkuva tukala olo ym. monet vaivat on paljon hankalampaa kuin synnytyksen jälkeiset vaivat.



Odotan todella, että saan synnyttää ja pääsen toipumaan raskaudesta ja hoitamaan ihanaa vauvaa!

oon nelosesta eteenpäin harkinnut joka kerta palaavani osastolta salille vaatimaan ilokaasumaskia jälkisupistuksiin. Noh, harkitsemiseksi jäi, söin hammasta purren särkylääkkeitä ja imetin... :) Olo on muuten ollut hyvä kolmosesta eteenpäin, kun ei tullut tikkejä, ylimääräistä verenvuotoa ym.



Toisesta kerrasta lähtien niitä supistuksia on ollut, aina vaan voimakkaampina mitä useampi synnytys. No, nyt on lapsiluku täys ja oon tyytyväinen puoleen tusinaani. :)

ollu tosi turvoksissa vaikka ei edes repeämiä ole tullut joten tiedän oikein hyvin mitä ap tarkoittaa sillä melonilla jalkovälissä.

mutta yhtään ei tule ikävä raskaana olemista, synnyttämistä ja sen jälkeistä fyysistä olotilaa :D t.ap

Eka lapsi leikattiin ja toinen syntyi alakautta. Molempien synnytysten jälkeen ajattelin, että eihän tämä ollut ollenkaan niin kamalaa ja kivuliasta kuin olin kuullut ja siksi luullut sen olevan. Varsinkin toisen lapsen synnytys oli jopa ihana kokemus (vaikka kesti 2,5 päivää), koska kipu oli paljon siedettävämpää kuin olin kuvitellut ja palautuminen _paljon_ nopeampaa kuin leikkauksen jälkeen. Molemmilla kerroilla oli kipeitä jälkisuppareita imettäessä, mutta söin kipulääkkeitä säästelemättä, joten kivut vatsassa ja alapäässä pysyivät melko lievinä. Mulla syystä tai toisesta on jäänyt todella ruusuiset muistot synnytyksistä ja aina päällimmäisenä on mielessä se valtava onnen tunne, minkä vauva saa aikaan :) Varmaan mun kroppa tuottaa yliannostuksen onnellisuushormoneita synnytyksen jälkeen.

t.nro 17

enkä tajua yhtään, mikä vouhkaaminen niistä jälkisupistuksista on... eihän ne tunnu missään. Kummankaan synnytyksen jälkeen en ole tarvinnut mitään lääkkeitä, ja ekan synnytyksen jälkeen hoksasin, ettei se kummempaa ollut sekään, ja tein toisen ilman lievityksiä, ei edes ilokaasua tarvinnut.



Ja maidonnousu on minusta mukava juttu, mikään ei ole helpottavampi ja parempi tunne, kuin se, että vauva tyhjentää täydet rinnat.



Toivottavasti meille tulee vielä lisää vauvoja :)